Ensimmäiset tehtiin suurin piirtein niin kuin Bacardicola tehdään, puoli desiä Bacardia ja tåytetään lasi kolalla. Toki se Cokis tyhjeni tuolla mallilla nopeammin kuin Bacardi, joten piti laittaa vähemmän Cokista, että se riittäisi koko Bacardipullon ajan. Viimeiset mitä illan mittaan nautittiin,taisi olla kutakuinkin toisin pän. Puoli desiä Cokista ja täytetään lasi Bacardilla. Hauskaa oli eikä touossa iässä tullut edes krapula.
Näemmä, kun tästä tuli tällainen ryyppymuistoketju, niin vähän samanlaisen tarinan kautta olen nähnyt ainoan kerran, kun ihminen sammuu ihan suorilta.
Parikymppisinä joku ystäväporukastamme oli käynyt Etelä-Helsingissä ja tuonut litran lekan 80 volttista erittäin kuivaa virolaista valkoviiniä Kymenlaakson helmeen. Baarireissua viriteltiin Kotkankalliolla drinkillä, joka rakennettiin puolen litran tuoppiin tyylillä 2/3 kasikymppistä, 1/6 Passoa-likööriä ja 1/6 Fantaa.
Itse kieltäydyin pienen maiston jälkeen, mutta känniääliökaverini kumosi tuopposen kohtuullisen nopeasti ja tehtiin uusi yksilö samalla reseptillä. Tässä vaiheessa frendini mieliala oli noussut lähes euforiseen tilaan, mutta samalla puheeseen oli alkanut tulla salausta päälle eli hieman alkoi olla vaikeaa ottaa tolkkua mitä koetti selittää. Kahteen tällaiseen drinkkiin meni varmaankin maksimissaan puolituntia ja sitten kohti Kouvostoliiton keskustaa kolmannen jampan kyydissä.
Ihan ei ehditty pelipaikoille, kun ystäväni pomppasi ns. Anttilan mäkkärin valoissa ulos autosta ja juoksi kohti jalkakäytävää. Ikäväksi yllättykseksi joku oli vittuillessaan asentanut matkalle puoleen reiteen ylettyvän polkupyörätelineen johon törmääminen sai aikaan eräänlaista linkkuveistä muistuttavan voimisteluliikkeen.
Kaverini kuitenkin pomppasi kuin vieteriukko ylös ja jatkoi juoksujalkaa kohti Kouvolan keskuspuistoa. Siellä kieli löysi jotenkin uran, jolta pystyttiin toistamaan Suomea muistuttavia sanoja kahdelle vastaantulijalle. Tosin nämä bensalenkkarit eivät varsinaisesti ihastuneet tulleessaan kutsutuiksi "vhhittun nhheekereiksi". Pieni väkivallan uhka oli ilmassa, mutta lopulta sain puhuttua matkan jatkumaan vedoten, ihan aiheellisesti, kaverini humalatilaan.
Lupaavasti alkanut ilta päättyi entisen Sokoksen oville jonne juossut frendini mokelsi jotain käsittämätöntä ja kaatui näyteikkunan kautta kimmokkeen ottaen katuun. Ja kaikki tämä vähän alle tuntiin. Ihme kyllä taksi suostui ottamaan ukon kyytiin ja viemään kotiin.
Avautui ainakin, että humalahakuinen pikajuominen on aika tyhmää.