@finnjewel muistutti minut Kasinosta. Se on simppeliydessään hieno korttipeli, luultavasti pieniä sääntösäätöjä siihenkin löytyy paikkakuntaisesti.
Koira on kiva peli, johon sääntöjä löytyy jokaiseen pohojalaiseen sukuun. Sen lapset oppivat melko pienestä pitäen, mutta sitä voi pelata myös nuorena juovuksissa ja sitten toki hienostuneena setämiehenä kihlajaisissa ja häissä. Hautajaisissa melko harvinaista toki tuo kortin lyönti, vai olinko sittenkin körtti-tai evankelissuvun perinteen alamainen eli jotain rajaa pidettiinkö?
Tuppi oli jo monimuotoisempi peli, opin sen kuusamolaisilta. Heillä oli talven mettätöissä pimeässä aikaa ollut keksiä sääntöjä korttipeliin.
Samoin kuin jollain brittiylvälistöllä Intiassa, Afrikassa, Irlannissa, Skotlannissa ja ihan kotona Englannissakin. Aina ei ollut sodittavaa, keksittiin bridge ja muitakin korttipelejä, monipakkaisiin peleihinkin oli varaa. Ja biljardeihin, sulkapalloverkkoihin ja tenniskenttiin.
Saatana, suomalainen joutui pelaamaan puunpalasilla mölkkyä, kun impearilistit pelasivat bridgeä giniä nautiskellen.