Minua on Jatkoaikaa lukiessani ihmetyttänyt todella paljon, miten helvetin vahvasti monia musiikillisesti valistuneita oikeinkuuntelijoita voikin häiritä ja kiinnostaa muiden musiikkimaut ja kuuntelemiset. Eikä tämä ole kohdistettu Stevie Y:n kirjoitukseen, pitkään olen tätä hämmästellyt.
Paskaa on maailma täynnä kuten musiikkia ja muuta kohderyhmäänsä uppoavaa viihdettä muutenkin tässä kulttuurien ja mieltymysten sekamelskassa, missä makuja on juuri niin erilaisia kuin voi olettaa useamman miljardin ihmisen asuttamalta pallolta löytyvän. Silti jollekin on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, että joku voi pitää esim. Rihannasta tai vaikka Cheekistä.
Luulisi kunkin osaavan ensinnäkin keskittyä siihen mikä omaa makua mukailee, ja toiseksi kulturellin musiikinystävän luulisi ymmärtävän, että kaikki vauvasta vaariin ei tykkää siitä samasta rautalankamusiikista, Aretha Franklinista tai muusta mukasivistyneemmästä musiikista.
Mulle on aika itsestäänselvää, että joku tykkää siitä surkeimmastakin muovipopista, varsinkin kun tuo "joku" esim. näiden rihannojen ja biebereiden kohdalla taitaa olla kymmenien tai satojen miljoonien kokoinen porukka, eli kuuntelijoita on tuhatkertainen määrä johonkin Kingston Walleihin tai muihin ns. oikeata materiaalia tuottaviin tai tuottaneisiin artisteihin verrattuna. Hölmöähän se olisi olla tekemättä musiikkia tai "musiikkia," tai vaikka surkeita musiikkivideoita, jotka ilmiselvästi liikuttavat massoittain ihmisiä pitkin maapalloa.