Asia, joka ”avautui” minulle

[Milles Mortenson]

Opiskeltavasta aineesta riippuen tuosta voi myös saada heikomman arvostelun työstä, siis jos se selkeästi ylittää suositellun kokonaispituuden. Meillä oli aikanaan graduseminaarissa tyyppi, jonka työ "karkasi käsistä" ja paisui mammuttimittoihin. Arvostelu tuosta työstä oli aika heikko, työ oli sekava läjä paperia, mutta tietysti työn tekijä oli todella loukkaantunut.

Näinhän niissä voi joskus käydä, että vaikuttavat suoraan arvosanaan, koska ainakin työn rajaamisessa on epäonnistuttu. Tosin tuo rajaaminen kuuluisi olla hyvin pitkälti myös ohjaajan murheena ja katsoa, että työtä rajataan tarkemmin. Opinnäytetyö (kandi tai gradu) on kuitenkin sen verran heppoinen tutkielma, että ei siinä paljon tarvi lähteä sivupoluille, niin yli mennään ja rutkasti. Itselläni on molemmat mennyt jonkun verran yli rajojen, mutta ylimääräiset sivut koostuivat tauloista yms. ja tein molemmat yrityksiin. Yritysten toimeksiannoista tehdyt työt karkaavat ainakin helposti käsistä, mutta riippuu tosiaan paljon alasta, että onko sillä merkitystä vai. Tosin joillakin ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että mitä pidempi tästä tulee, niin sen parempi.

 

[MustatKortit]

...Yritysten toimeksiannoista tehdyt työt karkaavat ainakin helposti käsistä, mutta riippuu tosiaan paljon alasta, että onko sillä merkitystä vai. Tosin joillakin ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että mitä pidempi tästä tulee, niin sen parempi.

Mielestäni on myös osoitus taidosta ja kyvykkyydestä, että osaa pitää aiheen kompaktina pakettina, ennalta sovittujen rajojen sisällä tai ainakin lähimaastossa. Eli en viittaa nyt siihen, jos sinulla meni hieman pitkäksi (taisi mennä minullakin oman graduni kanssa), vaan juuri näihin hessuihin, jotka pakonomaisesti ja ohjeista välittämättä vääntävät väitökirja-mittaisen pro gradun. Monestihan näissä töissä tekstin laatukin on vähän niin ja näin.

edit. tuossa yllä kun @Delter puhui niinkin lyhyestä työstä, kuin kandi, eli tosiaan se 20-30 sivua, niin muistan sellaisenkin tyypin jostain proseminaarista, joka tuossa kandivaiheessa väänsi joku 70 sivua tutkimusta. Olin itse opponoimassa ja ilmoitin ohjaajalle, etten aio opponoida koko työtä, koska se niin räikeästi ylittää sovitut rajat.

 

[El Lude]

Avautui juuri, että eräs norjalainen taidemaalari on kohtuullisen yliarvostettu. Taidenäyttelystä juuri kotiuduttu.

 

[calvin]

Jos mukissa on veden sijaan appelsiinimehua, ja luulee siinä olevan vettä kun ottaa hörpyn, niin seurauksena on melkoinen WTF efekti aivoissa. Ihan kuin olisi hapanta maitoa juonut vahingossa, kunnes tajuaa että sehän olikin appelsiinimehua.

 

[Delter]

Opiskeltavasta aineesta riippuen tuosta voi myös saada heikomman arvostelun työstä, siis jos se selkeästi ylittää suositellun kokonaispituuden. Meillä oli aikanaan graduseminaarissa tyyppi, jonka työ "karkasi käsistä" ja paisui mammuttimittoihin. Arvostelu tuosta työstä oli aika heikko, työ oli sekava läjä paperia, mutta tietysti työn tekijä oli todella loukkaantunut.

Jep. Senpä takia toivon, että en pahojen taipumuksieni mukaisesti ole ajautunut jaarittelemaan tyhjänpäiväisyyksiä työssäni. Täytynee vielä kandiohjaajan kanssa jutella, millaisissa riskirajoissa tässä liikutaan. Materiaalitulvaahan lisää sekin, että teen Milles Mortonin tapaan tutkimusta puolittain eräälle organisaatiolle. Tosin tuo rajapinta on vain viitteellinen ja toimii pikemminkin vain esimerkkitapauksena tutkimastani ilmiöstä.

Minusta se on ihan oikein, että suosituspituuden alle tai yli kirjoittavat saavat suorituksestaan asiaan kuuluvaa palautetta. Etenkin ylipitkät työt ovat moitteensa ansainneet, sillä silloin kyseessä on usein epäonnistunut aiheenrajaus, mikä taas viittaa usein tieteellisen tutkimuksen päämäärien unohtamiseen. Tuloksiahan tässä ollaan kuitenkin tekemässä eikä jaarittelemassa ummetlammet. Liian lyhyet työt ovat toki usein raippaa syystä, mutta toisaalta ytimekkäästi asiansa argumentoiva kirjoittaja on huomattavasti hyödyllisempi tälle yhteiskunnalle kuin nämä ympäripyöreyksiin takertuvat haihattelijat.

 

[pehtoori]

Tähtisädetikku onkin tähtisadetikku. Kaikenlaista.

 

[Vuokralainen]

Tähtisädetikku onkin tähtisadetikku. Kaikenlaista.

Eikä oo! Ei voi olla. Täytyy olla jotain nykyajan kotkotuksia. Mulle se on ollut tähtisädetikku ainakin nelkytvuotta.

 

[pehtoori]

Eikä oo! Ei voi olla. Täytyy olla jotain nykyajan kotkotuksia. Mulle se on ollut tähtisädetikku ainakin nelkytvuotta.

Niin on mullekin ollut aina, mutta näin siinä paketissa luki.

 

[pettter]

Tähtisädetikku onkin tähtisadetikku. Kaikenlaista.

Eikä kun se on ripinätikku.

Ei hakutuloksia googlella. Onpa moni väärässä.

Edit.
Ritinä -> ripinä.

 

[pettter]

Räppärit ei enää pukeudukaan neljä numeroa liian isoihin vaatteisiin.

 

[StevieY]

Nuoriso ja youtube.

Mulla oli aattona kylässä 16 vuotias janari ja muutama muukin (40+) vieras. Soiteltiin sitten youtubesta biisejä vuorotellen. Vanhukset omia suosikkeja ja tää junnari omiaan. No se musa mitä se soitti oli mun mielestä totaalista kuraa, mutta sillä ei ole asian kanssa mitään merkitystä, vaan kaverin kriteerit "hyville" biiseille. Jos biisi oli yli vuoden vanha, sen oli oltava paska tai jos sillä oli alle 100M (kotimaisilla vähän pienenpi klikkimäärä toki kelpasi) klikkiä youtubessa. Nauro mun suosikeille, että vaan 9M klikkiä, tai vaan 65k klikkiä tai että toi on ikivanha biisi ja paskaa. Vain Foo Fightersin The Feast and The Femine sai sen hyväksynnän, kun oli niin tuore biisi.

Ja kyllähän oli aika selvä, minkälaiset videot saavat 16 vuotiaan hormonipedon klikkauksia. Mutta jösses mitä paskaa se itse musa oli, joku Niki Minajn Anaconda esimerkiksi. Ei vanha ymmärrä. Mutta oli erittäin opettavainen ilta ja 16-vuotiaskin viihtyi "vanhusten" seurassa ihan hyvin, kun sai olla spotlightissa ajoittain.

 

[Ikävänkantaja]

Mutta jösses mitä paskaa se itse musa oli, joku Niki Minajn Anaconda esimerkiksi.

Olen varma, että "musiikki"-sana itkee aina, kun sitä käytetään mainitun ulosteen kaltaisissa asiayhteyksissä, joilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

 

[Valioyksilö]

Nuoriso ja youtube.

Mulle on avautunut aikoja sitten se valitettava tosiasia, että on karkeasti kahdenlaisia ihmisiä musiikin kuluttamisen suhteen:

- Ihmisiä, joilla ei ole aikaa/kiinnostusta etsiä kiinnostavaa musiikkia. Heille on täysin ok, että joku janari NRJ:llä määrittelee soittolistoillaan heidän musiikkimaun. Warnerilla brändätään karismaattinen poika/tyttö, otetaan tarttuva biitti kornilla sanoituksella, YouTubessa tissiä tiskiin ja tuote on näin valmis. Se itse musiikki ja sen sanoma jää toissijaiseksi, paljon tärkeämpää on artistin tyyli, persoona ja henkilökohtaiset statementit. Mulle esim. Cheek on enemmänkin viihdetaiteilija kuin vakavasti otettava räppäri tai musiikkiartisti.

- Ihmisiä, joille musiikki on korvaamaton osa arkea ja elämää. Nämä kuluttajat tuntuvat menevän syvemmälle itse biiseihin. Biisiä ja niiden merkityksiä fiilistellään, pohditaan, arvioidaan. Uutta kamaa etsitään, pienillä keikoilla käydään, jopa levyjä saatetaan ostaa. Näille on itsestään selvää, että musiikki ei ole jotain, joka vain otetaan tuosta annetulta tarjottimelta ja pureskellaan.

Minusta on järkyttävää, kuinka välinpitämättömästi yllättävän moni suhtautuu musiikkiin. Kai tuo on sitä kuuluisaa nykypäivää, mutta tähän kuuluu paljon aikuisiakin. Nuorisolle on niin jumalattomasti tarjolla muita ärsykkeitä mm. pelien ja pädien muodossa, eikä ehkä siksi synny "musadiggareita" samoissa määrin kuin ennen. En halua nostaa kumpaakaan joukkoa toistaan paremmiksi ihmisiksi, mutta onhan tuo vähän huolestuttavaa, miten epä-älyllinen musiikki vetoaa kansaan.

 

[Hippi Hiiri]

^^Jengi ei kai tajua, että netistä näkee oikeaakin pornoa. Suosituimmat musavideot ovat sellaista pehmojyystöä, että oksat pois.

Henk.koht. pidän ennemmin pornon pornona, musiikin musiikkina ja leffat leffoina. Vaikka kyllähän toi Minaj katseen kestää...

 

[Valioyksilö]

Jos biisi oli yli vuoden vanha, sen oli oltava paska tai jos sillä oli alle 100M (kotimaisilla vähän pienenpi klikkimäärä toki kelpasi) klikkiä youtubessa. Nauro mun suosikeille, että vaan 9M klikkiä, tai vaan 65k klikkiä tai että toi on ikivanha biisi ja paskaa. Vain Foo Fightersin The Feast and The Femine sai sen hyväksynnän, kun oli niin tuore biisi.

Aika uskomatonta settiä 16-vuotiaalta. Mä ymmärtäisin alle 10 vuotiaalta tuollaisen ajatuksenjuoksun ja logiikan, mutta että kohta täysi-ikäinen... puuh.

 

[MikGo]

Että 2000-luvulla ei oikeesti ole tehty juurikaan hyviä biisejä. Kuuntelin Radio Rockin top500 listaa, jossa oli paljon hyviä biisejä ja kaikki pääosin vanhempaa kuin 2000-lukua. Nytkin soi Prodigy - Breathe. Aivan kuolematon hitti. Ei paljo nykyajan dubstep pelleilyt tmv. pääse samanlaiseen fiilikseen.

 

[Radiopää]

Aika uskomatonta settiä 16-vuotiaalta. Mä ymmärtäisin alle 10 vuotiaalta tuollaisen ajatuksenjuoksun ja logiikan, mutta että kohta täysi-ikäinen... puuh.

"Teinitähti" Robinin (ikää 16 vuotta) valinnan peruste Arto Nybergin ohjelmassa lopuksi soitettavaksi kappaleeksi oli se, että siinä on hyvä video.

 

[pettter]

Joo mä tiesin koko ajan että toi Antti Holma on homppeli. Ei heteroilta lähde tuollaista ääntä.

 

[Varis]

Että 2000-luvulla ei oikeesti ole tehty juurikaan hyviä biisejä. Kuuntelin Radio Rockin top500 listaa, jossa oli paljon hyviä biisejä ja kaikki pääosin vanhempaa kuin 2000-lukua. Nytkin soi Prodigy - Breathe. Aivan kuolematon hitti. Ei paljo nykyajan dubstep pelleilyt tmv. pääse samanlaiseen fiilikseen.

Minusta on järkyttävää, kuinka välinpitämättömästi yllättävän moni suhtautuu musiikkiin. Kai tuo on sitä kuuluisaa nykypäivää, mutta tähän kuuluu paljon aikuisiakin. Nuorisolle on niin jumalattomasti tarjolla muita ärsykkeitä mm. pelien ja pädien muodossa, eikä ehkä siksi synny "musadiggareita" samoissa määrin kuin ennen. En halua nostaa kumpaakaan joukkoa toistaan paremmiksi ihmisiksi, mutta onhan tuo vähän huolestuttavaa, miten epä-älyllinen musiikki vetoaa kansaan.

Järkyttävä on hauska sana kun puhutaan jostain niin triviaalista asiasta kuin musamausta. Mun mielestä musadiggareiden määrä ei tee maailmasta parempaa eikä huonompaa paikkaa. Paras varmaan olisi, kun voitaisiin kaikki nauttia niistä musiikin ja muun viihteen muodoista mistä itse halutaan ilman, että joku on jatkuvasti arvostelemassa niiden paskuutta.

Nuoriso on jo mennyt pilalle Elviksen, Beatlesin ja "satanistisen" rockin takia. Nyt sen on pilannut rap. Maailma muuttuu. "Enää ei tehdä hyvää musiikkia" on ollut vanhemman kansan keskuudessa suosittu lause noin viimeiset sata vuotta.

 

[Klose16]

Nuoriso on jo mennyt pilalle Elviksen, Beatlesin ja "satanistisen" rockin takia. Nyt sen on pilannut rap. Maailma muuttuu. "Enää ei tehdä hyvää musiikkia" on ollut vanhemman kansan keskuudessa suosittu lause noin viimeiset sata vuotta.

Aika järkyttävää rinnastaa Elvis, Beatles ja rock tuohon neljänteen, jota ei voi mitenkään mielekkäästi musiikiksi laskea.

 

[Trenchtown]

Joo mä tiesin koko ajan että toi Antti Holma on homppeli.

Eihän Holman seksuaalinen suuntautuminen voi tulla enää kenellekään yllätyksenä, jannu on tullut kaapista ulos aikoja sitten ja mm. tässä viime syyskuussa julkaistussa Me Naiset-lehden jutussa hän kertoilee asiasta varsin avoimesti.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että Holman ääni tai oikeastaan intonaatio on malliesimerkki homomiehen stereotyyppisestä puhetavasta.

 

[StevieY]

Aika uskomatonta settiä 16-vuotiaalta. Mä ymmärtäisin alle 10 vuotiaalta tuollaisen ajatuksenjuoksun ja logiikan, mutta että kohta täysi-ikäinen... puuh.

Joo, nää oli vaan muutamia argumenttejä, mitä sain kaverista kiskottua ulos. Miksi kuunnella vanhaa musaa, kun on uuttakin? Yritin sanoa, että jos biisi on hyvä, se kestää aikaa, toisin kuin vaikka nää miljoonien klikkien renku/jumputukset. Harmi, kun ois saanut meidän keskustelun vinyyleistä nauhalle. Ei pystynyt millään käsittää, sitä, että joku kuuntelee musiikkia vinyyliltä!

Mutta joo, kaikkea sitä oppii. Paljon kundi kyllä käy keikoilla, mistä annoin sille kovastikin krediittejä.

 

[StevieY]

Warnerilla brändätään karismaattinen poika/tyttö, otetaan tarttuva biitti kornilla sanoituksella, YouTubessa tissiä tiskiin ja tuote on näin valmis. Se itse musiikki ja sen sanoma jää toissijaiseksi, paljon tärkeämpää on artistin tyyli, persoona ja henkilökohtaiset statementit.

Tämä tuli kyllä selkeesti esille illan aikana. Kaava toistui oikeastaan kaikkien sen laittamien biisien kanssa. Ehkä joku Demi Lovaton slovari oli poikkeus, josta kyllä sanoin, että oli häneltä selkeesti illan paras biisi.

 

[Lunatico]

Aika järkyttävää rinnastaa Elvis, Beatles ja rock tuohon neljänteen, jota ei voi mitenkään mielekkäästi musiikiksi laskea.

Heh, tätä olen kuullut noin 20v kun rap alkoi tehdä jalansijaa ihmisten keskuudessa. Suurin aalto oli tuolle "rap ei ole musaa" argumentille oli tuossa 2000-luvun alussa kun Fintelligens ponnisti eetteriin. Mutta se, että samaa köyhää tajunnanvirtaa kuulee vielä vuonna 2015 niin ei voi kuin ihmetellä, miten ihmiset jaksaa edelleen jauhaa samaa? Toki mielipide on mielipide ja yleensäkin musiikkimausta on turha oikeataan edes kinastella, mutta "rap ei ole musaa" on kohtalaisen väsynyttä.

 

[Iker]

Minua on Jatkoaikaa lukiessani ihmetyttänyt todella paljon, miten helvetin vahvasti monia musiikillisesti valistuneita oikeinkuuntelijoita voikin häiritä ja kiinnostaa muiden musiikkimaut ja kuuntelemiset. Eikä tämä ole kohdistettu Stevie Y:n kirjoitukseen, pitkään olen tätä hämmästellyt.

Paskaa on maailma täynnä kuten musiikkia ja muuta kohderyhmäänsä uppoavaa viihdettä muutenkin tässä kulttuurien ja mieltymysten sekamelskassa, missä makuja on juuri niin erilaisia kuin voi olettaa useamman miljardin ihmisen asuttamalta pallolta löytyvän. Silti jollekin on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, että joku voi pitää esim. Rihannasta tai vaikka Cheekistä.

Luulisi kunkin osaavan ensinnäkin keskittyä siihen mikä omaa makua mukailee, ja toiseksi kulturellin musiikinystävän luulisi ymmärtävän, että kaikki vauvasta vaariin ei tykkää siitä samasta rautalankamusiikista, Aretha Franklinista tai muusta mukasivistyneemmästä musiikista.

Mulle on aika itsestäänselvää, että joku tykkää siitä surkeimmastakin muovipopista, varsinkin kun tuo "joku" esim. näiden rihannojen ja biebereiden kohdalla taitaa olla kymmenien tai satojen miljoonien kokoinen porukka, eli kuuntelijoita on tuhatkertainen määrä johonkin Kingston Walleihin tai muihin ns. oikeata materiaalia tuottaviin tai tuottaneisiin artisteihin verrattuna. Hölmöähän se olisi olla tekemättä musiikkia tai "musiikkia," tai vaikka surkeita musiikkivideoita, jotka ilmiselvästi liikuttavat massoittain ihmisiä pitkin maapalloa. Suorastaan rikos modernia viihdekulttuuria vastaan olisi kahlita nuo pois ja yksipuolistaa tarjonta vastaamaan vain sitä 35-45 -vuotiaan, hyviä viskejä ja tummia oluita nauttivan, dokumentteja sekä ajankohtaisohjelmia katselevan ja oikeata musiikkia arvostavan suomalaismiehen makuja.

Ei siis avaudu, miten nuo muiden kiinnostukset ja kuuntelemiset täällä rassaa niin monia, puhutaan kuitenkin jostain helvetin musiikista vain eikä esim. pipon käyttämisestä sisällä. Cheekin kova suosio ja sen aiheuttama yllättävän raivoisa dumaaminen koko fanikuntaansa kohden tästä yhtenä esimerkkinä, samoin kuin monien multimiljoonia myyneiden poppitähtien kategorisointi suoraan turhuuksien joukkoon.