Minä taasen pidin Prinsessasta, . . .
- - -
Minäkin pidin Prinsessasta. Itse asiassa olen pitänyt Arto Halosen tuotannosta enemmänkin. Ne ovat sellaisia, miten sen sanoisi mutta ihmisläheisiä ja rauhoittavia. Esimerkiksi ns. dokumentti Kuuban Valloittajat on aivan loistava.
Eniveis, pidin Prinsessan tarinasta, sen hyvistä näyttelijöistä ja Halosen tavasta antaa näyttelijöille tilaa. Toki nykyinen rahoitussysteemi johtaa siihen, että hieman on annettava periksi rahan voimalla. Mutta mielestäni Halonen on sen asian kanssa osannut elää melko hyvin omista periaatteistaan pahemmin lipsumatta.
Toinen asia, mikä minua viehätti on tietysti se, että asuin lapsuuteni siinä vajaan kymmenen kilometrin päässä. Maisemat olivat autenttisia ja tuttuja, siis ulkopuolelta katsottuna. Olin silloin kevari-ikäinen ja välillä meillä oli tapana kavereiden kanssa ajella kevareilla Kellokoskella katselemaan hulluja. Muutamia ns. hauskoja juttujakin on jäänyt mieleen. Sinänsä irvokasta, mutta helpotti silloisen teini-ikäisen angstia, kun huomasi että joillain on asiat oikeasti erilailla eivätkä he siitä todennäköisesti koskaan parane.