What? Tämähän tuli tarpeeseen. Kiitti!
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Timanttikuva: U18-maailmanmestarit 2024Lue lisää »
-
Tšekki julkaisi MM-joukkueensa – Jukurien Michal Kovařčík mukanaLue lisää »
-
Kiekko-Espoolta jälleen iso sopimusuutinen – kapteeni Keskitalo jatkaa LiigassakinLue lisää »
-
James Hagens valittiin poikien MM-turnauksen arvokkaimmaksi, finaalin ykköstähti McKenna mukana tähdistössäLue lisää »
-
Poikien MM-turnaus pakettiin – 16-vuotias Gavin McKenna johti hattutempullaan Kanadan mestaruuteen, Ruotsille pronssimitalitLue lisää »
-
Norjan maajoukkuepelaaja Alexander Reichenberg on kuollutLue lisää »
Asia, joka ”avautui” minulle
- Viestiketjun aloittaja Carlos
- Alkaa
- 6 718 261
- 33 934
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Rescue 911 hengessä toteaisin, että sopiva termi tälle hädälle voisi olla William Shitner
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Olen tainnut kuunnella 13-vuotiaana ostamaani Judas Priestin Turbo -albumia aika ahkerasti silloin teini-iässä. Pystyy tässä kuunnellessa vetämään aika lailla kaikkien biisien sanat ulkomuistista. Jos koulukirjojen sijaan olisi ollut biisejä niin oisin varmaan kuuden ällän ylioppilas ja jonkun alan tohtori.
Ilmari Ahde
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Haukiputaan huorakuoro
Sepon vieressä on Val Kilmer, ei Tomppa. Jou mään, Tsikago!
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Kato perkele, niimpäs onkin! Vaktöpouliis!
Avautui muutama viikko sitten, että Kamala Harriksen nimi on oikeasti Kamala Harris. Luulin tuon Kamalan olevan joku lempinimi tai median keskimä haukkumanimike, mutta eipä ollutkaan. Koko tyypistä en ollut anyway ennen vaaleja kuullutkaan.
maken veivi jr.
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Manchester United, Bruceola
Osaako joku selittää mulle miksi risteilyalukset kelluu? Luulisi että tuollainen miljoonaa kiloa painava rautakasa painuisi heti pohjaan.
Noste on kappaletta ympäröivän väliaineen staattisen paineen kappaleeseen kohdistama voima. Noste johtuu hydrostaattisen paineen erosta kappaleen eri puolilla. Esimerkkejä nosteen vaikutuksesta ovat kuumailmapallon nouseminen ylöspäin, veneen kelluminen veden pinnalla sekä ilmakehän pystyvirtaukset, jotka muodostavat sääilmiöitä kumpupilvistä ukkosiin. Nosteessa on kyse staattisen paineen vaikutuksesta, eli voima ei ole peräisin kappaleen tai sitä ympäröivän väliaineen liikkeestä. Siten noste on eri asia kuin esimerkiksi siiven tuottama nostovoima, joka syntyy siiven taittaessa sen ympärillä virtaavan ilman kulkusuuntaa.
Arkhimedeen laki – Wikipedia
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Oishan toi hianoo kun meilläkin olisi politiikan huipulla näiden Sanna Marinien, Katri Kulmunien ja Paavo Väyrysten lisäksi ihan vaan tuttavallisemmin esim. Raaka-Erkki, Hullu-Mauri tai Läski-Salonen. Oskar Elmgren, eli Pano-Jeppe, oli joku vuosi sitten kyllä ehdokkaana joissain vaaleissa.
Tuurilla ne laivatkin seilaa
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
No siks tiätty kun ne on valmistettu kelluvasta laivateräksestä. Aivan samoin kuin lenkoneet ja helilentimet on valmistettu lentävästä lentoraudasta ja ilma-alumentistä.
Joskus vuosi sitten näin teksti-tv:llä otsikon "Kamala Harris presidenttiehdokkaaksi?" Oli pakko huikata ihan ääneen puolisolle, että jopas ottaa Yle poikkeuksellisen voimakkaasti kantaa johonkin henkilöön.
Ennen miehet oli rautaa ja laivat puuta. Nykyään miehet on puuta ja laivat laivantekoainesta.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Eräs asia avautui minulle, ja ajattelin itsekin avauta eräästä asiasta samalla kertaa...
Laitoin toissapäivänä pitkästä aikaa Our Miragen Unseen Relations lätyn mun CD-soittimeen ja annoin soida läpi, ensimmäistä kertaa ties miten moneen kuukauteen. Niin paljon kuin tästä levystä tykkäänkin niin tämä ykkössingle, Different Eyes on sellainen biisi jota soitatin vajaa vuosi sitten kyllästymiseen asti ja vähän ylikin ja jonka rinnastin läpi viime syksyn ja alkavan talven yhteen tiettyyn ihmiseen, ihmiseen joka myöhemmin kuitenkin jätti mut kylmällä tapaa taakseen ja sulki ulos näkymistään kuin olisin ollut koko ajan yksi merkityksetön kasa roskaa. Se sai mut kyseenalaistamaan omat ajatukseni, hetkellisesti jopa oman itseni ja sen, onko mun elämällä ylipäätään mitään tarkoitusta jäljellä.
Tammikuu 2020, makaan sänkyni pohjalla haluttomana liikkumaan, vilkaisen kännykästäni nopeasti kelloa ja toivon samalla salaa että huomena mua ei enää olisi täällä. En tajunnut tuolloin, että olin lastannut koko itsetuntoni sen ympärille, miten paljon saan arvostusta tietyltä naishenkilöltä. Ja kun sitten tajusin että en merkinnyt hänelle enää mitään, koin että mulla ei todellakaan ole mitään merkitystä maailmalle, koska olin tehnyt tästä ihmisestä elämäni keskipisteen. Siitä ajatuksesta luopuminen tuntui tuolloin, kuin olisi luovuttanut ikään kuin kaiken.
Itkin, itkin, surin ja ikävöin viikon ajan joka yö kunnes olin lopulta täysin kuiva kyyneleistä ja jäljellä oli enää pelkkä tyhjyys ja häpeä. Ja tuolloin tosiaan halusin jonkin aikaa vain haihtua ilmaan ja poistua maapallolta mahdollisimman kivuttomasti. Jälkikäteen tuo ajatus tuntuu raukkamaiselta, mutta olin silloin voimaton ja henkinen jaksamiseni lähes tulkoon nolla. En pystynyt syömään kunnolla enkä lopulta edes nukkumaan.
Olen kärsinyt joitain kertoja aiemminkin elämäni aikana masennuksesta mutta ikinä, koskaan aikaisemmin se ei ole ajanut mua niin haudan reunalle mitä olin tammikuussa ja oikeastaan toista kertaa vielä loppukeväästä, kun pakenin käsittelemättä jääneitä fiiliksiäni kirjoittamiseen ja omiin kuvitelmiini, kuitenkin tiedostaen itsekin tuolloin että fantasioin omaa elämääni ja maalailin fantasioita totuuksiksi paetakseni vaikeita tunteita.
Oikeastaan vasta kesän aikana aloin sitten kunnolla paranemaan kaikesta siitä kivusta ja sydämeen jääneistä haavoista. Kävin tossa alkuyöstä lukemassa pitkästä aikaa 18.6. kirjoittamani runon jolle annoin nimen Heavy Feathers. Muistan laittaneeni sen tuonne runoketjuunkin keventääkseni painolastiani.
Toiseksi viimeinen kappale meni näin:
Life is so much about forgiving
And today I forgave myself cause
I know I had to forgive you too
Tajusin vasta myöhemmin noilla sanoillani samalla myöntyneeni päästämään lopultakin irti kaikesta siitä katkeruudesta ja inhosta, joka mulla oli ollut tätä ihmistä kohtaan meidän teiden erottua pysyvästi. En ole tuon jälkeen hänestä kirjoittanut ja toisaalta miksi kirjoittaisin, kun fiilis on että tämä episodi on loppuun käyty.
Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen päätän viestini kertomalla vihdoin, mikä mulle tässä oikein avautui äsken kuunnellessani taas tuota samaista levyä läpi Spotifysta; Pystyn kuuntelemaan taas Different Eyesin lyriikoita ilman että se satuttaa, en saa niistä enää niin vahvoja flashbackeja tästä em. ihmisestä tätä biisiä kuunnellessani. Pystyn jälleen vain nauttimaan hyvästä musiikista ja lisäksi musta tuntuu, että tälle hienolle kipaleelle on rakentumassa pitkästä aikaa positiivisempi merkitys mun elämässä ja hyvä niin, positiivinen messagehan tällä biisillä on muutenkin.
Laitoin toissapäivänä pitkästä aikaa Our Miragen Unseen Relations lätyn mun CD-soittimeen ja annoin soida läpi, ensimmäistä kertaa ties miten moneen kuukauteen. Niin paljon kuin tästä levystä tykkäänkin niin tämä ykkössingle, Different Eyes on sellainen biisi jota soitatin vajaa vuosi sitten kyllästymiseen asti ja vähän ylikin ja jonka rinnastin läpi viime syksyn ja alkavan talven yhteen tiettyyn ihmiseen, ihmiseen joka myöhemmin kuitenkin jätti mut kylmällä tapaa taakseen ja sulki ulos näkymistään kuin olisin ollut koko ajan yksi merkityksetön kasa roskaa. Se sai mut kyseenalaistamaan omat ajatukseni, hetkellisesti jopa oman itseni ja sen, onko mun elämällä ylipäätään mitään tarkoitusta jäljellä.
Tammikuu 2020, makaan sänkyni pohjalla haluttomana liikkumaan, vilkaisen kännykästäni nopeasti kelloa ja toivon samalla salaa että huomena mua ei enää olisi täällä. En tajunnut tuolloin, että olin lastannut koko itsetuntoni sen ympärille, miten paljon saan arvostusta tietyltä naishenkilöltä. Ja kun sitten tajusin että en merkinnyt hänelle enää mitään, koin että mulla ei todellakaan ole mitään merkitystä maailmalle, koska olin tehnyt tästä ihmisestä elämäni keskipisteen. Siitä ajatuksesta luopuminen tuntui tuolloin, kuin olisi luovuttanut ikään kuin kaiken.
Itkin, itkin, surin ja ikävöin viikon ajan joka yö kunnes olin lopulta täysin kuiva kyyneleistä ja jäljellä oli enää pelkkä tyhjyys ja häpeä. Ja tuolloin tosiaan halusin jonkin aikaa vain haihtua ilmaan ja poistua maapallolta mahdollisimman kivuttomasti. Jälkikäteen tuo ajatus tuntuu raukkamaiselta, mutta olin silloin voimaton ja henkinen jaksamiseni lähes tulkoon nolla. En pystynyt syömään kunnolla enkä lopulta edes nukkumaan.
Olen kärsinyt joitain kertoja aiemminkin elämäni aikana masennuksesta mutta ikinä, koskaan aikaisemmin se ei ole ajanut mua niin haudan reunalle mitä olin tammikuussa ja oikeastaan toista kertaa vielä loppukeväästä, kun pakenin käsittelemättä jääneitä fiiliksiäni kirjoittamiseen ja omiin kuvitelmiini, kuitenkin tiedostaen itsekin tuolloin että fantasioin omaa elämääni ja maalailin fantasioita totuuksiksi paetakseni vaikeita tunteita.
Oikeastaan vasta kesän aikana aloin sitten kunnolla paranemaan kaikesta siitä kivusta ja sydämeen jääneistä haavoista. Kävin tossa alkuyöstä lukemassa pitkästä aikaa 18.6. kirjoittamani runon jolle annoin nimen Heavy Feathers. Muistan laittaneeni sen tuonne runoketjuunkin keventääkseni painolastiani.
Toiseksi viimeinen kappale meni näin:
Life is so much about forgiving
And today I forgave myself cause
I know I had to forgive you too
Tajusin vasta myöhemmin noilla sanoillani samalla myöntyneeni päästämään lopultakin irti kaikesta siitä katkeruudesta ja inhosta, joka mulla oli ollut tätä ihmistä kohtaan meidän teiden erottua pysyvästi. En ole tuon jälkeen hänestä kirjoittanut ja toisaalta miksi kirjoittaisin, kun fiilis on että tämä episodi on loppuun käyty.
Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen päätän viestini kertomalla vihdoin, mikä mulle tässä oikein avautui äsken kuunnellessani taas tuota samaista levyä läpi Spotifysta; Pystyn kuuntelemaan taas Different Eyesin lyriikoita ilman että se satuttaa, en saa niistä enää niin vahvoja flashbackeja tästä em. ihmisestä tätä biisiä kuunnellessani. Pystyn jälleen vain nauttimaan hyvästä musiikista ja lisäksi musta tuntuu, että tälle hienolle kipaleelle on rakentumassa pitkästä aikaa positiivisempi merkitys mun elämässä ja hyvä niin, positiivinen messagehan tällä biisillä on muutenkin.
USA:n pressoista on aika iso osa ollut vasenkätisiä. Viimeisestä 12:stakin kuusi + moni hävinnyt osapuoli.
@Breeze Harbour, olet ottanut ison askeleen itsetuntemuksen ja -kunnioituksen tiellä - onnitteluni.
Tarinasi alun teksti kertoo, kuinka itsetuntosi, koko ihmisyytesi roikkui muiden ihmisten käyttäytymisestä sinua kohtaan, olit nk. ulkoa ohjautuva epävakaa persoona. Masentuneisuus indikoi ulkoa ohjautuvan mielemme uupumista jatkuvassa taistelussa olemassaolomme oikeutuksesta ilman haluamiamme/tarvitsemiamme signaaleja ulkopuoliselta maailmalta.
Ymmärryksemme itsestämme ja käyttäytymismalleistamme yleensä paranee syväkyykyssä eli henk. koht. kriisien kautta, kuten sinulla(-kin) on käynyt. Sinulla katalyyttina on osaltaan toiminut kirjoittaminen, joka on itsensä kanssa puhumisen konkreettinen muoto, hyvä sellainen, sillä siinä samalla ikään kuin dokumentoi omia ajatuksiaan ja tunnetilojaan. Silloin niitä tulee alitajuisesti käsitellyksi ja niihin voi aina tarvittaessa palata uudelleen. Myös musiikki toimii hyvin henkisen tilamme indikaattorina, sillä kaikki on aina toistettavissa ja kuten olet huomannut, jonkin kappaleen synnyttämä tunnetila muuttuu vähin erin sinun henkisen voimaantumisen myötä.
Minulle siis avautui, että olet hyvällä (itsetuntemuksen) tiellä ja mielen positiivisuus valtaa alaa.
Tarinasi alun teksti kertoo, kuinka itsetuntosi, koko ihmisyytesi roikkui muiden ihmisten käyttäytymisestä sinua kohtaan, olit nk. ulkoa ohjautuva epävakaa persoona. Masentuneisuus indikoi ulkoa ohjautuvan mielemme uupumista jatkuvassa taistelussa olemassaolomme oikeutuksesta ilman haluamiamme/tarvitsemiamme signaaleja ulkopuoliselta maailmalta.
Ymmärryksemme itsestämme ja käyttäytymismalleistamme yleensä paranee syväkyykyssä eli henk. koht. kriisien kautta, kuten sinulla(-kin) on käynyt. Sinulla katalyyttina on osaltaan toiminut kirjoittaminen, joka on itsensä kanssa puhumisen konkreettinen muoto, hyvä sellainen, sillä siinä samalla ikään kuin dokumentoi omia ajatuksiaan ja tunnetilojaan. Silloin niitä tulee alitajuisesti käsitellyksi ja niihin voi aina tarvittaessa palata uudelleen. Myös musiikki toimii hyvin henkisen tilamme indikaattorina, sillä kaikki on aina toistettavissa ja kuten olet huomannut, jonkin kappaleen synnyttämä tunnetila muuttuu vähin erin sinun henkisen voimaantumisen myötä.
Minulle siis avautui, että olet hyvällä (itsetuntemuksen) tiellä ja mielen positiivisuus valtaa alaa.
Lahden keskustan K-supermarket on lopettanut kauppakeskus Triossa. Vähän harmi. Kyllähän tuolla tuli monesti käytyä ja siellä oli hyviä tarjouksia. Kai tämä on osa sitä Lahden keskustan näivettymistä ja Trion tyhjentämistä.
Jääkoneenkuljettaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Susanna Pöykiö
Milloin palstasta tuli baari? Ennen jaettiin vain pelikieltoja.
Hecquefeuille
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ari-Pekka, Pantse
Punamusta on paluunsa jälkeen postannut palstalle noin 30 kertaa ja kaikki viestit 24 tunnin haarukkaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy