Elämäni mehupurkin kanssa
Joskus muutama(?) vuosi sitten moniin mehupurkkeihin ilmestyi purkin päälle muovinen lisälaite, korkillinen pikku rakonen, josta mehua on tarkoitus lirutella. Muistaakseni tuolloin ainakin jossain purkissa luki, että tällainen menetelmä tekee mehun kaatamisesta helpompaa, koska mehu ei läiky.
Tämä ei koskaan avautunut minulle. Siitä pienestä reiästä saa suunnilleen puristella mehua, jos haluaa täyttää lasinsa vielä saman vuorokauden puolella. Lisäksi mehu roiskuu enemmän, koska mehupurkista tulee vain sormenpään kokoisia pulpauksia eikä tasaista virtaa. Tosin paras tulos on tahmata sormensa ja työntää kaatoaukon pohjalla oleva muoviläppä kokonaan pois edestä, mutta silloinkaan kaataminen ei ole vanhaa tapaa parempi. Toki pipettityyppinen lirutusratkaisu on myös mahdollinen, mutta minulla ei ole käsiäkään pestessä tapana laittaa hanasta tulemaan pelkkää pipettinoroa. En vieläkään ole ymmärtänyt, miksi tällainen olisi jonkun mielestä hyödyllinen keksintö.
Viime viikolla vihdoin huomasin, että njaa, onhan siitä korkista hyötyä, jos on tapana kantaa mukanaan laukussa aukinaista litran mehupurkkia. Perinteisempi mehupurkki ei taitaisi kaatumatta laukussa kulkea. Mutta eihän sitä korkkia sen vuoksi ole kehitetty, eihän? Kuinka moni viitsii raahata mukanaan avattua litran mehupurkkia? Pitääkö omituisuuksien harrastajien vuoksi vaikeuttaa kaikkien ihmisten elämää? Siispä valistuneet muovikorkin ystävät, avatkaa tämä portti, jotta tietoisuuteni voi kulkea jälleen uusille alueille.
Entä miksi karkkipussit pitää nykyään aukaista repimällä pussin kulmasta pala pois? Mitä hyötyä tuosta voi olla? Joku pakkomielteinen neurootikko (joka on kirjoittanut makeisvalmistajille kymmenen vuotta sapekkaita valituskirjeitä) saa mielenrauhan, kun makeisten aromit eivät "karkaa" ja karkit pysyvät "tuoreina"? Useimpia karkkipusseja ei enää saa avautua perinteisellä kukkarotyylillä ollenkaan. Kaiken lisäksi tuon kulman repäisemisen kanssa pitää olla tarkkana, ettei repäise liian innokkaasti ja samalla tee pitkää halkeamaa pussin toiseen kylkeen. Avatkaa tämäkin minulle, niin voin siirtyä onnellisuusketjuun.
Elämän suuret kysymykset.
Minulle avautui myös kuuman paskan salaisuus. Jostain syystä en aiemmin ole tullut asiaa ajatelleeksi, ollenkaan, mutta eihän se paskan lämpötila nyt niin paljon vaihtele. Kuumuus on siis totta kai tulisiin mausteisiin liittyvä ominaisuus. Olen vihdoin alkanut ajatella, että suuhun tunkemani tavara tosiaan kulkee läpi elimistön ja sama tavara tulee ulos toisessa muodossa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa jne.