Arabimaailmassa kuohuu

[Uuhis #97]

En usko olevani kaukana totuudesta, jos väitän tämän vallankumouksen/kaappauksen estäneen Egyptin muuttumista islamistiseksi teokratiaksi.

Tämä on aikalailla lähellä totuutta, joko pappisvalta tai kenraalivalta noin kärjistetysti. Lisäksi Mursin hallinto teki muitakin mielenkiintoisia valintoja, Luxorin alueen kuvernööriksi(tmjsp) valitiin kaveri joka oli aiemmin tullut tunnetuksi turisteihin kohdistuneesta terrorismista ja turistien murhaamisesta, mikä ei auttanut ainakaan paikallista matkailua elpymään arabikeväästä.

 

[ipaz]

Jaahas, nuo kaasuaseiskun uhrien kuvat, olivat ne sitten todellisia tai feikattua ovat saaneet USA:n aloittemaan toimia Syyrian suhteen.NY Timesin mukaan jenkeissä mietitään nyt vakavasti ilmaiskujen aloittamisesta Syyriaa vastaan. Venäjä ja Kiina blokkaavat kaikki sekaantumisyritykset veto-oikeudellaan Turvallisuusneuvostossa, mutta eipä USA Kosovossakaan niistä välittänyt. Jos USA iskee, niin se iskee, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Syyria on Venäjän liittolainen, jolle se myy aseita ja jos USA menee tuonne täsmäiskuja tekemään niin saapa nähtä mitä Putin meinaa. Toisaalta jos nuo kaasuiskut ovat Syyrian hallituksen tekemiä ja todellisia, niin eihän tuossa ole enää muuta vaihtoehtoa kun isoimman ja vahvimman puuttua asioihin. Olisi siis Syyriankin etu päästää YK:n hemmot tutkimaan mitä tuolla on tapahtunut.

 

[Dee Snider]

Eipä se vaihto Bushista tähän mukasuvaitsevaisten jumaloimaan ihmelapseen muuttanut näköjään yhtään mitään. Sotaa, tappamista ja kuolemaa jakaa vaan ympärilleen. Nyt on syyrialaisten vuoro tuntea imperialisti-Obaman viha nahoissaan.

 

[ipaz]

Eipä se vaihto Bushista tähän mukasuvaitsevaisten jumaloimaan ihmelapseen muuttanut näköjään yhtään mitään. Sotaa, tappamista ja kuolemaa jakaa vaan ympärilleen. Nyt on syyrialaisten vuoro tuntea imperialisti-Obaman viha nahoissaan.

Eikö nuo syyrialaiset ole ihan omastakin tahosta sotineet, tappaneet ja kylväneet kuolemaa ympärilleen jo muutaman vuoden ajan? Ehkä olisi aika ravistella päättäviä jotenkin muutenkin kuin pelkillä sanoilla.

 

[aquanqua]

Eipä se vaihto Bushista tähän mukasuvaitsevaisten jumaloimaan ihmelapseen muuttanut näköjään yhtään mitään. Sotaa, tappamista ja kuolemaa jakaa vaan ympärilleen. Nyt on syyrialaisten vuoro tuntea imperialisti-Obaman viha nahoissaan.

Kuukausi sitten YK:n mukaan jo yli satatuhatta ihmistä oli saanut surmansa Syyrian konfliktissa.

BBC News - Syria death toll now above 100,000, says UN chief Ban

Väittäisin siis, että kyllä siellä osataan ihan omasta takaa.

 

[Rinksu]

Kuukausi sitten YK:n mukaan jo yli satatuhatta ihmistä oli saanut surmansa Syyrian konfliktissa.

BBC News - Syria death toll now above 100,000, says UN chief Ban

Väittäisin siis, että kyllä siellä osataan ihan omasta takaa.

Lisänä myös lapsiin ja naisiin kohdistuva väkivalta:
The Guardian - Rape and domestic violence follow Syrian women into refugee camps

Reuters - Syria's children shot at, tortured, raped: charity report

Tämähän ei tietenkään ole pelkästään Syyrian ongelma, monissa paikoissa esim. Kongossa ja aikanaan Balkanilla näitä samoja epäinhimillisiä tekoja esiintyy runsaasti. Ja molemmat osapuolet ovat siis asialla. Joku järjestys tulisi saada tuolla kyllä aikaan.

 

[msg]

Palstan virallista persua nyt kovasti huolestuttaa, että jossain kaukana joitain rättipäitä kuolee? Mistäs nyt tällainen mielenkiinto jotain random syyrialaisia kohtaa? Et kai kohta ehdota, että Suomen pitäisi näitä kaasuttajia tai kaasutettuja jotenkin auttaa?

 

[#76]

Olisi siis Syyriankin etu päästää YK:n hemmot tutkimaan mitä tuolla on tapahtunut.

Toisaalta, jos Syyrian hallitus ei luota YK:n kavereiden puolueettomuuteen, niin tuskin oäästävät paikalle. Riippumatta onko hallitus ollut iskun takana tai ei.

Uskoisin, että Syyrian hallitus on valmis käyttämään kemiallisia aseita viimeisenä vetona tai mikäli Venäjän on vakuutellut, että he kaikesta huolimatta estävät YK:n mandaatin asioihin puuttumiselle.

Yhtälailla uskon, että opposition puolella on ryhmiä, jotka miettivät kuumeisesti, miten suorittaa kaasuisku ja saada syy siitä hallituksen piikkiin. Vanha kunnon tarkoitus pyhittää keinot.

 

[ipaz]

Toisaalta, jos Syyrian hallitus ei luota YK:n kavereiden puolueettomuuteen, niin tuskin oäästävät paikalle. Riippumatta onko hallitus ollut iskun takana tai ei.

Uskoisin, että Syyrian hallitus on valmis käyttämään kemiallisia aseita viimeisenä vetona tai mikäli Venäjän on vakuutellut, että he kaikesta huolimatta estävät YK:n mandaatin asioihin puuttumiselle.

Yhtälailla uskon, että opposition puolella on ryhmiä, jotka miettivät kuumeisesti, miten suorittaa kaasuisku ja saada syy siitä hallituksen piikkiin. Vanha kunnon tarkoitus pyhittää keinot.

Sen verran pitkään tuolla on väännetty ja varmasti valmiita ehdottomiin tekoihin, että voihan tuo kemiallisten aseiden käyttö olla myös opposition tekosia. Tai sitten ei. Hallitus jo ehti tiedottamaan, että oppositiolla on käytössä kemiallisia aseita, jonka oppositio tottakai kieltää jyrkästi. Miten heillä muka voisi olla niitä?

Mutta nyt tilanne taitaa alkaa olemaan se, että jos USA tulee esittämään suoran ilmoituksen ilmaiskuista jonain määrättynä ajankohtana, niin siellä on sekä hallituksen että opposition pakko toimia. Yksi toimi olisi tuo YK:n tutkijoiden päästäminen maahan. Sitä tuskin Venäjäkään alkaisi estämään. Eli USA:n tämän hetkinen retoriikkaa voi olla pelkkää uhkailua, että he tulevat pistämään pisteen tämän hetkiselle tilanteelle riippumatta YK:n mandaatista. Tai sitten siellä ollaan oikeasti tosissaan ja pistetään taas armeija tekemään sitä mihin se on koulututtu ja rahoitettu.

 

[ms.qvist]

Sen verran pitkään tuolla on väännetty ja varmasti valmiita ehdottomiin tekoihin, että voihan tuo kemiallisten aseiden käyttö olla myös opposition tekosia. Tai sitten ei. Hallitus jo ehti tiedottamaan, että oppositiolla on käytössä kemiallisia aseita, jonka oppositio tottakai kieltää jyrkästi. Miten heillä muka voisi olla niitä?

Se on hyvinkin mahdollista, että hallituksen vastustajilla on kemiallisia aseita, koska vastustajien joukkoihin on siirtynyt sotilaita runsaastikin hallituksen joukoista sodan ensipäivistä lähtien. Sama pätee aseistukseenkin.

Toisaalta jo muutama kuukausi sitten kv. yhteisö ilmoitti sodassa käytetyn kaasuaseita kapinallisten toimesta mutta tällöin kv. yhteisö ei ryhtynyt voimatoimiin kapinallisia kohtaan - jokainen voi päätellä miksi. Sen sijaan kapinallisia haluttaisi aseistaa ja niitä myös aseistetaan ulkopuolisten valtojen toimesta, toki hallituskin saa aseita ja joukkoja muista maista tuekseen.

Mielenkiintoinen seikka Syyrian sisällissodassa on se, että esim. Libyasta on siirtynyt taistelijoita taistelemaan Syyrian hallitusta vastaan - samat joukot taistelivat Libyassa Gaddafin hallintoa vastaan. Syyriaan on myös etsiytynyt tuhansia uskonsotureita Arabimaista ja jäljet johtavat aina al-Qaidaan saakka, ja silti tätä porukkaa - joista osa kannattaa Syyriaan fanaattista uskonnollista valtiota - länsimaat ovat jälleen kerran valmiit tukemaan.

Mikä merkittävintä, ilmisesti edelleen suurin osa syyrialaisista kuitenkin kannattaa al-Assadin hallintoa ja osaltaan siksi, koska se takasi kaikesta huolimatta suhteellisen tasa-arvoiset oltavat maan väestölle ja jopa uskonnollisille vähemmistöille. Tähän ei tulevan hallinnon edes uskota pyrkivän vaan maa voi al-Assadin hallinnon kaaduttua muuttua uskonryhmien väliseksi sotanäyttämöksi ja epäedullisimmassa tapaksessa johtoon nousee ryhmittymä joka on uskonnollisten fanaatikkojen johtama.

vlad.

 

[Hans Geering]

Tässä vähän taustaa tuohon Syrian konfliktiin tuoreen BBC:n dokumentin muodossa.

(linkki vie youtubeen, BBC:n Syyria-dokumenttiin)

 

[Morgoth]

Mikä merkittävintä, ilmisesti edelleen suurin osa syyrialaisista kuitenkin kannattaa al-Assadin hallintoa ja osaltaan siksi, koska se takasi kaikesta huolimatta suhteellisen tasa-arvoiset oltavat maan väestölle ja jopa uskonnollisille vähemmistöille.

Väestöstähän noin 80 % on sunnimuslimeja ja Al-Assadin johtamat alaviitit ovat selvä vähemmistö. Sunnit ovat maaseudulta sekä köyhiä ja alaviitit varakkaampia. Al-Assadin isä nähtiin jonkinlaisena olojen vakauttajana aikanaan ja hän pääsi maan johtoon. Nykykriisin juuret on pitkälti Haman joukkumurhassa vuodelta 1982, jossa alaviitit murskasivat kapinoivat sunnimuslimit. Tätä ennen taas sunnit olivat iskeneet alaviittien kimppuun. Alaviittien ja sunnimuslimien keskinäinen taistelulla on pitkä ja satojen vuosien verinen historia. Rauhallinen yhteiselo heidän välillään näyttää olevan todella vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta. Synkän kuvan tuo tänne linkattu BBCn dokumentti antoi.

Tuohon vielä suurvalta politiikka Usan ja Venäjän välilä, sunnien ja shiijojen taistelua vaikutusvallasta eli Saudi-Arabian ja Iranin välillä ja sitten maa sisäiset riidat. Onhan tuossa niin monta tekijää, että vaikea nähdä rauhaa aikoihin. Varsinkin kun USAn Venäjän välit eivät tällä niin hyvät ole. Iso syyllinen tilanteeseen on myös Ranska ja sen toimet siirtomaavallan aikana.

Obamakin taisi sitoa itsensä tähän vakuuttamalla aikoinaan, että USA ryhtyy toimii, jos kemiallisia aseita käytetään. Laskiko Al-Assad jopa sen varaan, että hän saataa höytyä mikäli USAkin saada sotkettua enemmän mukaan tähän kriisiin? Olisihan se kova isku Al-Assadin joukoille, jos USA ottaisi Syyrian ilmatilan hallintaansa.

 

[ms.qvist]

Väestöstähän noin 80 % on sunnimuslimeja ja Al-Assadin johtamat alaviitit ovat selvä vähemmistö.

Täsmennetään sen verran, että tarkoitin vähemmistöillä Syyrian kaikkia vähemmistöjä, joihin kuuluvat myös assyrialaiskristityt sekä turkmeenit ja armeenit kurdien oheen. Ymmärtääkseni arabisosialismin hallinnoimassa Syyriassa näidenkin ryhmien asema on ollut turvatumpi ja rauhallisempi kuin monessa muussa arabimaassa, missään nimessä ryhmittymien asema ei kuitenkaan ole ollut tasa-arvoinen mutta turvatumpi ja vakaampi.

Suurimmat sisäiset välienselvittelyt on käyty kertomallasi tavalla muslimiryhmittymien välillä.

Palestiinalaisten asema on sitten oma lukunsa, enkä ole varma siitä, että kuinka hyvin isä tai poika al-Assad heitä on loppujen lopuksi kohdellut vai ovatko olleet pelinappuloita kuten ovat niin monessa muussakin maassa, voin kuitenkin olettaa, että ovat olleet pelinappuloita alueellisessa "shakissa".

vlad.

 

[Jupe]

Laitetaan tännekin linkki, pensaspalon alkua?
Venäjä: Välimeren alueella ammuttiin ohjuksia | Yle Uutiset | yle.fi

_

 

[MustatKortit]

Arabikevät ja demokratian ilosanoman saattaminen Afrikkaan on Libyan osalta tänään saavuttanut sen väliaikapisteen, että viimeinenkin lentoyhtiö on lopettanut lennot maahan. Gaddafin kukistaminen on johtanut Libyan osalta sisällissotaan, heimojen väliseen vihanpitoon ja katastrofiin yhteiskunnallisesti.

Olen muissakin ketjuissa tästä aikanaan kirjoittanut, mutta haluan muistuttaa, että Libya oli diktaattoristaan huolimatta varsin rikas, vakaa maa, jossa ihmiset kävivät kouluja, osasivat lukea, äärifundamentalistiset ryhmät olivat kiven alla ja ihan kadulla kulkiessa pystyi näkemään mukavan vaurauden ja kehityksen tässä P-Afrikan maassa.

Libya ja arabikevät on kokonaisuutena surullinen esimerkki erityisesti eurooppalaisten jälkikolonialistisen "maisteroivasta" sormenheristelystä, demokratia ei sovellu kaikkialle istutettavaksi. Länsimaisen demokratian vieminen heimoalueille ei yksinkertaisesti toimi, mutta en ala tästä ja tämän syistä nyt erikseen saarnaamaan.

Aika näyttää, tuhoutuuko Libyan valtio lopullisesti länsimaiden kannustaman Gaddafin hallinnon kaatumisen seurauksena.

 

[stunt cock]

Gaddafin ongelmana oli vittuilu väärille henkilöille ja ulkopoliittisesti tehdyt tyhmät valinnat aikojen saatossa. Lopputuloksena on kerrassaan surullinen tilanne koko maan suistuessa kaaokseen. Yksinkertaisesti demokratian yrittäminen taitaa olla todella hankalaa diktatuurin raunioissa ääri-islamistien koittaessa taustalla tosissaan nousta valtaan.

 

[MustatKortit]

Gaddafin ongelmana oli vittuilu väärille henkilöille ja ulkopoliittisesti tehdyt tyhmät valinnat aikojen saatossa. Lopputuloksena on kerrassaan surullinen tilanne koko maan suistuessa kaaokseen. Yksinkertaisesti demokratian yrittäminen taitaa olla todella hankalaa diktatuurin raunioissa ääri-islamistien koittaessa taustalla tosissaan nousta valtaan.

Njaa, itse asiassa Gaddafi oli 2000-luvun aikana onnistunut suorastaan hämmentävästi jälleenrakentamaan suhteitaan länsimaihin, sekä Yhdysvaltoihin että Eurooppaan. Jos mietitään Lockerbie-saagaa, niin tässäkin suhteessa jenkit lopettivat kauppasaarron jo 2000-luvun alkupuolella. Libyahan maksoi isoja korvauksia omaisille.

Minä väitän, että ilman arabikevättä Gaddafi olisi tällä hetkellä täysin väleissä kaikkien läntisten maiden johtajien kanssa, todennäköisesti reissaisi silloin tällöin Nykkiin puhumaan YK:n yleisistunnoissa jne.

Länsimaat tekivät mielestäni todella lyhytnäköisen päätöksen lähteä kumminkin tukemaan Gaddafin vastaista liittoa. Toki tilanne on siltä osin vaikea, että arabikevään alkaessa olisi toki näyttänyt tyhmältä, mikäli Länsi olisi asettunut vastustamaan tyrannian kukistmista.

Jälkikäteen on helppo kuitenkin todeta, että Länsi olisi tehnyt tavallisille libyalaisille suurimman palveluksen, jos se olisi auttanut kukistamaan Gaddafin vastustajat. Totean muuten ylpeydellä sen, että epäilin jo tuolloin arabikevään lopputulemaa ja taisin kertoa perustellun mielipiteeni myös tällä palstalla.

 

[Leopold Isopanda]

Jälkikäteen on helppo kuitenkin todeta, että Länsi olisi tehnyt tavallisille libyalaisille suurimman palveluksen, jos se olisi auttanut kukistamaan Gaddafin vastustajat. Totean muuten ylpeydellä sen, että epäilin jo tuolloin arabikevään lopputulemaa ja taisin kertoa perustellun mielipiteeni myös tällä palstalla.

Jälkiviisaushan on tunnetusti viisauden hienoin muoto.

Ei nyt ole tarkoituksena kuulosta siltä, että jonkin moraalisen jakkaran päältä huutelen, mutta onhan tuo nyt vähän iljettävää kaikkitietävästi hymistellä niille naiiveille libyalaisille, jotka halusivat kaataa maata vuosikymmeniä hallinneen lepakonpaskahullun diktaattorin autoritäärisen hallinnon. Gaddafi oli ehkä hirmuhallinnollaan vakauttava tekijä kotimaansa sisällä, mutta eipä mies epäröinyt puuttua muiden Afrikan maiden sisäisiin ongelmiin ja vuodattaa panafrikkalaisten veljiensä verta (Tsad nyt vaikka yhtenä esimerkkinä).

Maisteroivaa sormenheristelyä valkoisen miehen suunnalta parhaimmillaan on myös ilmeisesti omaan mutuiluun pohjautuva väite siitä, että "demokratia nyt ei vain sovellu kaikkialle". Tottahan tuo on, että rautanyrkillä hallitsevat diktaattorit kuten Gaddafi, Mubarak tai Assadin perhe ovat varmasti eräänlainen vakauttava voima maissa, joita kansoittaa näin kärjistäen tuhat ja yksi heimoa, jotka nyt vain on satuttu aikoinaan viivotinta apuna käyttäen piirtämään saman maan rajojen sisälle.

Kipuilevaa Lähi-idän ja Afrikan valtioiden demokratiakehitys on, ja pelkäänpä, että paljon tulee vielä verta valumaan, mutta onhan noita rohkaiseviakin esimerkkejä olemassa. Tunisian demokratiakehitys on niin sanotusti aikataulussaan, ja valittiinpa maahan joulukuussa uusi presidenttikin anti-islamistisen puolueen riveistä.

Noh, ans kattoo, miten tilanne arabimaailmassa elää. Eiköhän tässä kuitenkin samaa mieltä olla siitä, että jokaisen kansan pyrkimys kohti demokratiaa on lähtökohtaisesti hieno asia, jolle myös ulkovaltojen tuki olisi suotavaa. Harmillista tosin katsoa Syyriaa, jonka tilanne on levinnyt käsiin siihen malliin, että länsimaat eivät taida olla enää kovin innokkaita tukemaan yhtikäs ketään.

Vielä loppuun täytyy toivoa, että jos nyt arabikevään jälkimainingeissa jotain saisi haihatellen toivoa, niin se olisi Kurdistanin itsenäisen valtion syntyminen Pohjois-Irakin alueelle, kunhan Isiksen barbaarit on peshmergan ja Yhdysvaltain lennokki-iskujen toimesta kukistettu viimeiseen mieheen asti.

 

[MustatKortit]

...

Ei nyt ole tarkoituksena kuulosta siltä, että jonkin moraalisen jakkaran päältä huutelen, mutta onhan tuo nyt vähän iljettävää kaikkitietävästi hymistellä niille naiiveille libyalaisille, jotka halusivat kaataa maata vuosikymmeniä hallinneen lepakonpaskahullun diktaattorin autoritäärisen hallinnon...

Tavalliset libyalaiset tuskin olivat Gaddafin hallinnon innokkaimpia kaatajia. Libyaan oli viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana muodostunut suhteellisen hyvinvoiva keskiluokka, asiat olivat verrattain hyvin. Minä en näe muuten koko arabikevättä minään kansan tahdon- ja vapaudenilmaisuna, vaan hyvin harkittuna ja johdettuna operaationa, joka alkoi kaaosmaisesti Tunisiasta, mutta levisi sitten fundamentalistisen aineksen nopeuttamana laajoille alueille.

Jos tällä hetkellä kysyttäisiin sadalta tripolilaiselta, että nautitko tilanteesta vai ottaisitko takaisin Gaddafin hirmuhallinnon, koulujärjestelmän, länsimaiset autot ja vakaat olot, niin niin kovia demokratian esitaistelijoita ei taitaisi kyllä löytyä kovin montaa.

...
Maisteroivaa sormenheristelyä valkoisen miehen suunnalta parhaimmillaan on myös ilmeisesti omaan mutuiluun pohjautuva väite siitä, että "demokratia nyt ei vain sovellu kaikkialle". Tottahan tuo on, että rautanyrkillä hallitsevat diktaattorit kuten Gaddafi, Mubarak tai Assadin perhe ovat varmasti eräänlainen vakauttava voima maissa, joita kansoittaa näin kärjistäen tuhat ja yksi heimoa, jotka nyt vain on satuttu aikoinaan viivotinta apuna käyttäen piirtämään saman maan rajojen sisälle.

Mutuiluahan tämä ei ole, vaan perustuu siihen, että länsimaisen demokratian perustana ovat länsimainen valtio, yhteiskuntajärjestys sekä oikeuslaitos. Arabimaissa ja heimoalueilla tällaista "uskollisuutta" ei ole ja valtio ei tarkoita samaa kuin valtio länsimaissa. Asiaa on tutkittu varsin paljon tutkittaessa sitä, miksei samanlainen vakaus ole mahdollista näissä maissa, kuin mitä lännessä. Tuloksiakin on esitelty mm. tämän palstan ISIS-ketjussa, kyse on heimouskollisuuden ja heimokunnian tärkeydestä versus länsimaiset "arvot" ja "moraali".

Näissä heimokulttuureissa on eittämättä myös hyvät puolensa ja ovathan ne toimineet periaatteessa tuhansien vuosien ajan eräänlaisena yhteiskunnallisena perusrakenteena. Ongelmat syntyvät siinä, kun tuohon rakenteeseen pyritään väkisin uittamaan mukaan länsimaisia vaikutteita.

Kipuilevaa Lähi-idän ja Afrikan valtioiden demokratiakehitys on, ja pelkäänpä, että paljon tulee vielä verta valumaan, mutta onhan noita rohkaiseviakin esimerkkejä olemassa. Tunisian demokratiakehitys on niin sanotusti aikataulussaan, ja valittiinpa maahan joulukuussa uusi presidenttikin anti-islamistisen puolueen riveistä...

...Vielä loppuun täytyy toivoa, että jos nyt arabikevään jälkimainingeissa jotain saisi haihatellen toivoa, niin se olisi Kurdistanin itsenäisen valtion syntyminen Pohjois-Irakin alueelle, kunhan Isiksen barbaarit on peshmergan ja Yhdysvaltain lennokki-iskujen toimesta kukistettu viimeiseen mieheen asti.

Se on kieltämättä hyvä, että Tunisiassa tilanne on ollut suhteellisen rauhallinen ja jopa parantunut. Sinällään tulee muistaa se, että sattumaako tuo, kun Tunisia oli juuri Arabikevään ainoa ja alkuperäinen paikka, jossa mielenosoitukset alkoivat leviämään spontaanisti.

Kurdistania ei taida muodostua koskaan, Turkki ei tätä tule missään oloissa hyväksymään.

 

[Kisapuisto]

Maisteroivaa sormenheristelyä valkoisen miehen suunnalta parhaimmillaan on myös ilmeisesti omaan mutuiluun pohjautuva väite siitä, että "demokratia nyt ei vain sovellu kaikkialle". Tottahan tuo on, että rautanyrkillä hallitsevat diktaattorit kuten Gaddafi, Mubarak tai Assadin perhe ovat varmasti eräänlainen vakauttava voima maissa, joita kansoittaa näin kärjistäen tuhat ja yksi heimoa, jotka nyt vain on satuttu aikoinaan viivotinta apuna käyttäen piirtämään saman maan rajojen sisälle.

Olet oikeassa toki siinä, että kun rajat on joskus viivoittimella vedetty, niin kaikki tällaisen maan rajojen sisällä asuvat eivät ehkä tunne kuuluvansa samaan kansaan. Toki suurelta osin noistakin rajan vedoista on kulunut jo niin pitkä aika, että luulisi siellä sen "vanhan kaartin" jo hyväksyneen tosiasiat tai kuolleen pois, mutta ilmeisesti se viha on siirretty jälkipolville, vaikka heillä ei varsinaisesti asian kanssa olisikaan mitään tekemistä eivätkä kaikki siellä varmasti ole täysin perillä, miksi sitä naapuria pitää vihata, mutta kun niin on aina tehty.

Sen sijaan mielestäni on väärin väittää, että demokratia soveltuisi kaikkialle ja on tästä väitteestä sitten mitä mieltä tahansa, niin se perustuu melkeinpä kaikilla joka ikisessä tapauksessa puhtaaseen mutuun, myös sinulla nimimerkki Leopold Isopanda. Itse asiassa aika isolle joukolle ihmisiä diktatuuri olisi paljon parempi vaihtoehto ja kovin moni "vapaa" ihminen näissä ns. sivistyneissä länsimaissa elää kuin diktatuurissa jo nyt, siis vapaasta tahdostaan. Tarkoitan sitä, että kaikki mikä siltä kulloiseltakin johtajalta julki tulee, otetaan vastaan kritiikittä ja puolustetaan sitä henkeen ja vereen. Jossain Yhdysvalloissa kun isot herrat sanoo, että terveydenhuoltoa ei tarvitse uusia mitenkään, niin sillä ajatuksella on suuri kannatus nimenomaan niiden köyhimpien ihmisten keskuudessa, vaikka luulisi että he sitä eniten vastustaisivat ja haluaisivat muutoksen. Tai Suomessa, vaalit on joka neljäs vuosi, pääministeripuolue vaihtuu nykyään käytännössä aina ja samoin iso osa apupuolueista. Silti mikään ei mitenkään oleellisesti muutu, vaan samat naamat on välillä hallituksessa, välillä oppositiossa ja kannat muuttuu heillä sen mukaan. Ihmiset ovat kuitenkin tehneet omat valintansa demokraattisissa vaaleissa, mutta eipä ne valinnat juurikaan ole mihinkään vaikuttaneet.

Omasta mielestäni kaikkein paras vaihtoehto olisi viisas diktatuuri. Siinä mallissa ei nimittäin olisi kuin vain ja ainoastaan yksi ongelma, löytää se yksi viisas ihminen.

 

[sekolust]

Gaddafin kukistaminen on johtanut Libyan osalta sisällissotaan, heimojen väliseen vihanpitoon ja katastrofiin yhteiskunnallisesti.

Tämähän näissä aina on ongelmana. Diktatuureja tuskin liian moni kannattaa, mutta varsinkin epävakaammilla tai jakautuneilla alueilla diktaattori saattaa olla pienempi paha. Saddam Hussein oli melkoinen paskiainen ja Gaddafin varsinkin viime vuosituhannen teot olivat varsin sairaita, mutta toisaalta nuo pitivät yhteiskunnat edes jollakin tasolla aisoissa. Ja kun ulkopuolinen taho ei suoraan täytä valtatyhjiötä, riskinä on eri vallantavoittelijoiden välinen "kilpailu". Arabimaissa tämä varsinkin korostuu, kun jopa islamin eri tulkinnat voivat olla syy vuodattaa verta.

Pari kertaa mielessä on käynyt se, että olisiko paras vaihtoehto diktaattorien kohdalla vain jyrätä voimalla yli ja miehittää aluetta raa'alla voimalla. Hitlerin Saksa oli niin vahvasti ulkovaltojen painostuksen alla, että 1946 edes kiihkeimmät natsit eivät saaneet paljoa maassa aikaan. Sen sijaan Pol Potin syrjäyttäminen johti pidempään konfliktiin, Saddam Husseinin kohdalla kriisi jatkunee vielä vuosia ja Libya saattaa olla 2054 historian tunneilla aiheena massamurhista puhuttaessa jos tilanne kärjistyy kunnolla. Kun paikallinen toimija syrjäytetään, täytyy "korvaavan" vaihtoehdon löytyä heti. Jos valtatyhjiötä ei saada täytettyä, vaarana on useamman valtaan pyrkivän solun/järjestön radikalisoituminen. Homogeenisemmilla alueilla valtatyhjiön täyttö lienee helpompaa kuin etnisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti hajautuneissa valtioissa. Siltikin kovasti nämä syyriat, irakit ja libyat huolestuttavat, sillä tuossa on vaarana mahdollistaa kasvu "Iranin seuraajalle": teokratialle, joka on voimalla päässyt valtaan, voimalla pitää vallan ja näkee oikeita tai kuviteltuja uhkakuvia kaikkialla.

Jotenkin mulle on tässä kypsynyt mieleen ajatus siitä, että länsimaissa liikaa painotetaan diktaattorien poistoa ja liian vähän panostetaan "jälkihoitoon". Ja en tosiaan halua palata siihen aikaan, jolloin diktaattori saattoi saada tukea vain siksi, että "he's son of a bitch, but he's our son of a bitch". Jos al-Assadin vastaisia voimia aletaan tukea, niin mielestäni tuen pitäisi riittää siihen, että vastavoimat pitäisivät vallan kahvan itsellään. Kenenkään etu ei ole se, että lännen tukemana diktatuuri puretaan ja tilalle tulee eri tahojen tukema brutaali fundamentalistihallitus. Historian kirjoista joku voisi vetää Afghanistanin esille ja miettiä kuinka suuri vaikutus radikaalin islamin leviämiseen oli sillä, että Neuvostoliittoa vastaan sotivat tahot saivat tukea lännestä. Vihollisen vihollinen ei aina ole ystävä ja tuon ajatusmallin tukeminen on johtanut ajoittain melkoisiin konflikteihin.

 

[MustatKortit]

Omasta mielestäni kaikkein paras vaihtoehto olisi viisas diktatuuri. Siinä mallissa ei nimittäin olisi kuin vain ja ainoastaan yksi ongelma, löytää se viisas ihminen.

Tälle on olemassa filosofisempikin termi, eli valistunut itsevaltius. Harvemmin onnistuu, mutta uskokaa tai älkää, on tällaisiakin hallitsijoita maailmansivu esiintynyt. Heistä ei vain monesti jää selviä vihan tai rakkauden muistikuvia, vaan katoavat historian hämärään kovempien sotureiden, naistennaurattajien tai uhkapelaajien tieltä. Aurinkokuningas on Ranskan kuninkaista kuuluisin, vaikka ajoi valtionsa vararikon partaalle, Englannin rakastetuimpia hallitsijoita lienee Rikhard I Leijonamieli, jonka hallintokausi oli etenemistä katastrofista seuraavaan.

 

[MustatKortit]

...Homogeenisemmilla alueilla valtatyhjiön täyttö lienee helpompaa kuin etnisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti hajautuneissa valtioissa. Siltikin kovasti nämä syyriat, irakit ja libyat huolestuttavat, sillä tuossa on vaarana mahdollistaa kasvu "Iranin seuraajalle": teokratialle, joka on voimalla päässyt valtaan, voimalla pitää vallan ja näkee oikeita tai kuviteltuja uhkakuvia kaikkialla....

Pohjois-Afrikan ollessa kyseessä on akuutein huolenaihe ISIS-järjestön levittäytyminen Välimeren päähän Euroopan etelärannasta. Tämähän ei ole mitään mutuilua, vaan järjestön tiedetään jo olevan erittäin kiinnostunut alueen epävakaista oloista.

Jos Gaddafi olisi vallassa Libyassa, ei millään fundamentalistisella terroriorganisaatiolla olisi mitään mahdollisuutta toimia alueella.

Muistatteko vielä, ketkä erityisesti iloitsivat muiden mukana Gaddafin kukistumisesta? Kyllä vain, erilaiset äärijärjestöt Hizbollahista Hamasiin. Nämä järjestöthän on tunnettu pyyteettömästä toiminnastaan ihmisoikeuksien hyväksi ympäri arabimaailmaa...

 

[MustatKortit]

Niinhän se asettuikin mm. Saudeissa, Bahrainissa ja luultavasti monissa muissakin liittolais-tyrannioissaan. Näistähän riippumaton länsimedia vaikeni melko kuuliaisesti. Linkit Wikiin ja HS:n:

http://en.wikipedia.org/wiki/2011–present_Saudi_Arabian_protests
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305552463527

Niinpä. Tuohon voisi lisätä vielä Jemenin, jonka tilanne oli sieltä karmeimmasta päästä. Saudithan lähettivät lopulta armeijan sinne "rauhoittamaan" kansan.

 

[dana77]

Olet oikeassa toki siinä, että kun rajat on joskus viivoittimella vedetty, niin kaikki tällaisen maan rajojen sisällä asuvat eivät ehkä tunne kuuluvansa samaan kansaan. Toki suurelta osin noistakin rajan vedoista on kulunut jo niin pitkä aika, että luulisi siellä sen "vanhan kaartin" jo hyväksyneen tosiasiat tai kuolleen pois, mutta ilmeisesti se viha on siirretty jälkipolville, vaikka heillä ei varsinaisesti asian kanssa olisikaan mitään tekemistä eivätkä kaikki siellä varmasti ole täysin perillä, miksi sitä naapuria pitää vihata, mutta kun niin on aina tehty.

Hienoa kuulla tällaista puhetta ja miettiä kuinka Suomesta ei enää löydy ihmisiä jotka haikailisivat Karjalaa takaisin ja jotka suhtautuvat nykyään itänaapuriin jo luottavaisesti ja ystävällisesti.