En kyllä ymmärrä, miten Georgia Syyriasta "kassakaappisopimus" olisi Venäjän etujen mukainen ratkaisu. Vaikka Georgia on teoriassa itsenäinen, osoitti se lyhyt sota olympialaisten aikaan, ettei sillä ole mitään mahdollisuuksia puolustautua, jos Moskova haluaisi asettaa oman miehensä Tbilisiin. Toisinsanoen uhrattaisiin liittolainen sellainen maan tähden, joka olisi helposti noudettavissa.
Kun vielä otetaan huomioon se, että Venäjällä ainakin julkisesti uskotaan lännen tuoneen masinoimansa arabikevään myös Moskovaan ja se, että länsi on käytännössä pyyhkinyt persettä aseistariisuntasopimuksilla näiden ohjuskilpisuunnitelmien kanssa, niin miksi he uskoisivat lännen kunnioittavan tällaista kassakaappisopimusta? Meinaa jos Syyriassa regiimi vaihtuu tässä parin kuukauden sisällä, niin tilanne Georgiassa pysyy luultavasti ennallaan ja tämän jälkeen Venäjällä olisi vain lännen lupaus, ettei sekaannu Kaukasian asioihin.
Käytännössä Venäjällä ei ole todellista mahdollisuutta muuhun kuin "uhkailuun" ja "sapeleiden kalisteluun", joten sen tähden jokin "kassakaappisopimus" voi olla maalle edullinen tilanteessa, jossa se uhkaa menettää alueellisen liittolaisensa Lähi-idässä. Toki kauppa on Venäjälle huono, menettää mahdollinen tuleva laivastotukikohta ja tukeutumisalue Välimerelle, mutta koskapa maalla ei ole voimavaroja muuhun kuin kalistelemaan niitä sapeleita, uskoisin, että taustalla tehdään jotain, jotta Venäjä ei täysin menetä kasvojaan mahdollisessa tulevassa skenaariossa, jos siis ulkovallat puuttuvat Syyrian tilanteeseen aseellisesti.
Tällä hetkellä Venäjällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä luomaan kuva, että se tukee liittolaisiaan - uhittelua länttä kohtaan ja asevoimien uudelleen sijoittelua Välimerelle mutta muuhun maalla ei todellisuudessa ole mahdollisuuksia. Sen venäläisetkin tietävät, joten propagandasota säilyy sellaisenaan ja taustalla toivotaan saatava oma osansa erinäisin sopimuksin, vaikkapa siten, että tulos on kovin laiha ja siltikin jää ilmaan riippumaan uhka siitä, että sopimuksella ei ole pidempiaikaista arvoa.
On myös otettava ohjuskilpiasiassa huomioon Venäjän vastavetona Kaliningradin alueelle sijoitetut Iskander-M-ohjukset. Virallisesti ne on kirjattu kuuluvaksi lyhyenkantaman ohjuksiin (niiden kantama on virallisesti 415 km), mutta käytännössä niiden kantaman oletetaan olevan lähelle 700 km, mikä tekee niistä keskimatkan ohjuksia. Tästä olisi helppoa nostaa lännessä kohu mutta asiasta ollaan hiljaa virallisella taholla, jotta tasapaino alueella säilyy. Länsi rakentaa ohjuskilpeään ja Venäjällä on ohjuksia, joiden käytön kieltävän aserajoitusopimuksen maa on allekirjoittanut. Sama pätee mannertenvälisiin Topol-M-ohjuksiin. Virallisesti, ja kuten kuuluu, ohjus on varustettu yhdellä taistelukärjellä mutta epävirallisesti sotilasviranomaiset tietävät, että ohjus on modifioitavissa kuljettamaan useampaa taistelukärkeä. Eli länsi on antanut ja antaa Venäjän johdolle hiukan siimaa, jotta johdon kasvot oman maan kansan ja asevoimien johdon edessä edes hiukan säilyvät.
Tulevaisuutta ei tietty pidä ryhtyä ennustamaan. Mikä rooli lännellä on "arabikevään" leviämiseen Venäjälle ja kuinka länsi suhtautuu siihen, jos "kevät" kukistetaan Venäjällä todellisin voimatoimin? Vasta se kuinka länsi reagoi "arabikevään" tukahduttamiseen Venäjällä, kertoo sen kuinka paljon länsi on valmis tukemaan demokratialiikehdintää Venäjällä. Jos tukea ei tipu, jos ollaan hiljaa, Venäjän johto pelastaa kasvonsa ja lännen kasvot hiukan rapautuvat mutta jos vastakauppana on Syyria tai jokin muu kohde Venäjän ulkopuolella, kauppa voi olla myös kannattava Venäjän kannalta.
Ja kuten Morgoth totesi, entäpä jos Lahi-itään keskitettävien joukkojen kohde ei olekaan Syyria?
vlad.