Aikamoista.
Aion jälleen pitkästä aikaa kirjoittaa jostakin, ainakin yleisesti ottaen verraten rauhallisesta tai rauhallisena pidetystä, maltillisen islamilaisuuden maasta.
Viimeksi oli asiaa Marokosta vaikkakin sen ison viestin kirjoitin 23.8.2016 eli noin vähän yli kaksi vuotta sitten tämän topikin 741:een osioon.
Tällä kertaa asiaa on Algeriasta tai Berberien maasta joka on ollut yksi nouseva arabimaa jälleen kerran huolimatta kyseisen maan erittäin tuhoisasta sisällissodasta ja aivan liian pitkään ylläpidetystä poikkeustilasta mikä köyhdytti maan erääseen aikaan jopa sen ajalle ennen 1960-luvun arabisosialistista aikaa etenkin siihen mitä tulee terveydenhuoltoon.
Jatkossa aion puhua joistakin muista arabimaista missä on edes jotain maltillisuutta tai edes jotenkin sellaista, suomalaisittain samaistuttavaa elämää.
Nyt Algeriaan ja sen pariin:
Algeria on tunnettu sen lukuisista sodista, muun muassa Berberien ja Muukalaislegioonalaisten sodasta jossa Muukalaislegioona jossain määrin ellei ihan oikeastikin sementoi maineensa ainakin aivan lopullisesti lippuaan menettämättä, Berberien ja Berberileijonien (Joista sillä on usein kiistaa sen lähinaapurin ja toisen valtatekijän eli Marokon kanssa, että kumpaan maahan oikeastaan tämä leijonista suurin todella kuuluu.) kotimaana ja myös siitä, että kyseisessä maassa on muun muassa muihin arabimaihin nähden uskomaton määrä naispuolisia syyttäjiä, asianajajia tai tuomareita yleensä äärimmäisen miesvaltaiseen oikeusalaan nähden islamilaisessa mittakaavassa.
Algerialla on ollut parhaimmillaan suurimmat, mutta muutoin toiseksi tai kolmanneksi suurimmat Afrikan öljyvarat silloin kun Nigeria tai ennen omaa romahdustaan Libya tuottivat enemmän.
Maakaasuvarannot erääseen aikaan olivat maailman suurimpia, melkein 3,1 biljoonaa kuutiota.
Algeria on nykyisin Afrikan suurin maa kun tätä ennen suurimpana ollut Sudan meni tunnetusti jakaantumaan kahtia ja vastakohtia riittä aina tunnetun ihanasta ja aurinkoisesta rannikosta aina kylmiin Atlas-vuoriin, viileisin Atlas-rannikon tuuliin ja rutikuiviin ja tulikuumiin Saharan autiomaan alueisiin saakka.
Algeriassa lämpötilat voivat oikeastaan vaihdella mistä tahansa aina 10:stä asteesta 49 asteen lämpöihin saakka. Sitä korkeammat lämmöt ovat jo Algeriassakin melko kuumia ja sitä kylmemmät riippuen siitä, että tuleeko Välimeren alueelta nk. Vesitalven mahdollistava paineilmiö jolloin talvet ovat pahimmillaan kylmän kosteita, räntää sataa verratenkin usein etenkin maan Välimerellä sijaitsevilla alueilla ja varsinkin öisin, nihkeitä ja äärimmillään myös luntakin nähdään ja suurimmillaan yleisesti vaikka muutoin lumi Algeriassa jää lähinnä Atlasvuorille jos oikein sittenkään.
Algeria tosiaan on omien arabiensa eli Darjojen ja Berberien kotimaa vaikka monia lukemattomia muitakin kielikuntia maassa on ja Ranskan siirtomaa-ajat näkyvät vieläkin erittäin selvänä ranskan kielen puhumisena ja jos ei sitä puhuta niin ainakin sitä ymmärretään ja kirjoitetaan erittäin hyvin.
Algerian omalaatuinen arabisosialismi presidenttien Ahmed Ben Bellan, Houari Boumediennen ja Chadli Benjedidin aikana oli äärimmillään erittäin voimakasta ja lievimmillään todella lievää.
Algeriassa harjoitettu arabisosialismi jälkikäteen saattoi kuulua ehkä niihin erittäin harvoihin, edes rajallisiin sosialismin onnistumiseen moniin muihin epäonnistuneisiin sosialismin kokeiluihin verrattuna sikäli kun sosialismissa onnistumisia onkaan tavallaan.
Toisaalta ylipäänsä arabisosialismi onnistui maassa monien mielestä pitkälti ranskalaisten luoman teollisuuspohjan ja yleensäkin ylipäänsä hyödynnetyn osaamisen myötä moniin muihin arabimaihin verrattuna.
Öljyalueen kansallistaminen tuntui myös oikealta ratkaisulta ja olikin niin kauan kuin jakovaraa riitti vaikkakin öljyn yksipuolisuus vei maan ennen pitkää vakaviin vaikeuksiin.
Presidentti Benjedidin aikana yksityisyritteliäisyys ja yksityisomistukset maassa lisääntyivät ja ennen murheellista Algerian sisällissotaa maassa oli enemmän kuin 60 % yksityistiloja kuin mitä oli ollut esimerkiksi vuosina 1962-1978 jolloin arabisosialismi ja kaikenlainen muukin, Algerian Itsenäisyyssodan jälkeinen uhittelu olivat huipussaan ja yksi vahva osa tätä kaikkea oli myös Länsi-Sahara-kiista Marokon kanssa ja nk. Orjaberberien kiista orjuutta ehkäpä viimeisenä sallitusti maailmassa harjoittaneen Mauritanian kanssa.
Arabisosialismin aikana yritettiin järjestää osuuskuntatoimintaa jopa kaikkein pienimmillekin keitaille mikä ei kyllä ollut loppupelissä kovinkaan järkevää.
Benjedidin aikana kuitenkin öljynhinnan laskun levottomuudet yhdessä edelleen ehkä vieläkin liian suuren maatalouskeskittymisen takia aiheuttivat taantuman, asuntopulan, suurtyöttömyyden ja lopulta itse sodan vaikkakin sota lähti osittain myös uskonnollisesta kuohunnastakin liikkeelle.
Vaikka Algeria erääseen aikaan ja myös pahimman arabisosialismin uhon aikaan oli juutalaisvastainen niin pahimman uhon helpotettua Algeria salli juutalaisille ja myös muille vähemmistökielialueen edustajilleen rauhan.
Ainoastaan ranskalaiset tuntuivat tunnetuista historiallisista syistä johtuen pysyvän poissa.
Pitkälti siis Algeria oli Marokon kanssa samoilla linjoilla vaikkakin varakkaampana maana sillä oli vähän enemmän varaa olla liberaalimpi joissakin asioissa kuin mitä Marokko oli.
Vähitellen kansantasavallasta tuli ensin jyrkkämielinen tasavalta Kansalliskokouksen (261 jäsentä käsittävä Algerian tärkein hallintoelin.) alistuneisuuden johdosta ja myöhemmin vahvan puolipresidentillinen tasavalta joskin myös itsevaltaisia otteita on esiintynyt.
Algerian käännekohta uudelle vuosituhannelle olivat vielä keskellä lieventynyttäkin Algerian Sisällissotaa olleet vuoden 1999 presidentinvaalit jotka voitti Abdelaziz Bouteflika joka markkinoi rauhaa, mutta osasi olla myös melkoisen vahva poliittinen peluri jolla on ollut eräänlainen viha tai veljeilysuhde myös Venäjän Vladimir Putinin kanssa.
Bouteflikan aikana kun maa alkoi palautua edes jotenkin liberaalimpaan suuntaan arabimaista puhuttaessa (Ja jälleen Marokon tapaan liian liberaaliin islamiin varsinkin ääri-islamistien mielestä kun se halusi pitää suhteita myös länsimaihin ja etenkin Yhdysvaltoihin huolimatta myös ajoittaisesta liiasta veljeilystä tai liehittelystä Putinin Venäjän suuntaan.) se alkoi jo olla vihdoin ja viimein oikeastaan yritystoiminnaltaan sellainen järkeväkin markkinatalousmaa ja se oli onnistunut vähentämään nopeasti omaa työttömyyttään, sallimalla kielivähemmistöille enemmän oikeuksia kuten myös maan naisille ja muille vähemmistöryhmille joskin seksuaalivähemmistöt maassa ovat pysyneet ahtaalla ja kaiken kaikkiaan elintaso maassa parani.
Bouteflika kuitenkin alun ja ajoittain hyvinkin liberaalien esitysten jälkeen alkoi taantua ehkäpä melkein Algerian historian itsepäisimmäksi presidentiksi äänestyttämällä itselleen jatkuvasti jatkoa tai sallimalla muutenkin ajoittain liiankin paljon länsimaista demokratiaa vaarantavia tekijöitä hallintoonsa.
Sittemmin muilla poliitikoilla presidenttiä huomioimatta on ollutkin yllättävän vähän valtaa kun myös Kansalliskokouksen jäsenet ovat saaneet paljon vaikutusvaltaa Bouteflikan vaikutuksella tai sitä ilman Algerian Sisällissodan aikaisten tekojensa perusteella.
Huolimatta sen demokraattisesti ajoittain epämiellyttävistä piirteistä (Lähinnä vuoden 2008 jälkeen, protestien jälleen hieman Marokon tapaan kohdistuen vain käytännössä itse presidenttiin tai Kansalliskokouksen jäsenistöön ja myös Arabikeväänä viime vuosista puhuttaessa.) maa on onnistunut pysymään yhtenä vakaimmista islaminuskoisista maista ja samalla jälleen Marokon tapaan monet sen asiat eivät ole koskaan olleet aivan niin täysin vahvasti ja jyrkästi uskossa kiellettyjä kuin mitä usein erittäin virheellisesti väitetään.
Esimerkiksi alkoholi ei ole koskaan ollut lähimainkaan niin kielletty asia Marokon tapaan toisin kuin monissa muissa islamilaisissa maissa Ramadania huomioimatta.
Sen sijaan erilliset islaminuskoon liittyvät jumalankuvauksen asiat ovat pysyneet Marokon tapaan jyrkästi kiellettynä.
Naiset tosiaan monista lukemattomista islamilaisista maista poiketen ovat vahvasti mukana työelämässä:
70 % syyttäjistä ja asianajajista ovat naisia, tuomareista 60 % ovat naisia, suurin osa merkittävistä paljon kärsineen terveydenhoitoalan paikoista maasta puhuttaessa ovat naisten hallussa, naisten osuus työrahantuonnissa on lisääntynyt monien vanhempien miespolvien harmitukseksi ja lisäksi myös 60 % maan yliopiston opiskelijoista on naisia.
Toisaalta naisenemmistöläisyys on tuonut vakavat ongelmansa ja jossain määrin varsinkin sukupuoliedustukseltaan jyrkemmissä miesvaltaisissa arabimaissa on maan miesväestöä haukuttu liian vapaamieliseksi ja heikoiksi.
Ja etenkin kun yllättävänkin monella algerialaisella naisella on ollut tai on usein vielä länsimainen mies puolisona mikä ilman kääntymistä islamiin tai jo islamissa olemista joitakin hyvin radikaaleja suuntauksia huomioimatta on ollut tuomittavaa.
Siten ainakaan ehkäpä tunnetuimman Algerian nykypäivän naiskirjailijan eli Ahlam Mosteghanemin kirjat eivät ole suuressa huudossa joidenkin kuumaveristen berberimiesten keskuudessa vaikka muutoin varmasti omalla alallaan ne ovat tehneet kauppansa ja toimineet majakan valona monelle arabineidolle tai kasvavalle nuorelle arabinaiselle.
Tulevaisuudessa Algerialla on tietenkin mietittävänään työttömyysongelmansa lisäksi myös se, että lähteekö maa teollisuudessa jälleen paljon hehkutetulle aurinkoenergiateollisuutensa kehitykseen vai aikooko maa pysytellä Marokon tapaan turvallisemmilla vesillä eli IT-alalla jossa se onkin nousussa Marokon tapaan yhdeksi tulevaisuuden suurmaaksi. ZALA, Essalem ja Samha ovat ainakin johtavia tekijöitä muun muassa tietokonealalla, älypuhelimissa ja verkkoliittymissä etenkin Afrikasta puhuttaessa.
Todennäköisesti tämän hetken pohjan mukaan ainakin IT-alan suurtekijämaaksi siitä Marokon tapaan on, mutta Marokosta ehkä poiketen se ei ole ihan niin paljon taantumatilassa myöskään aurinkoenergiateollisuutensa suhteen.
Vielä kun tietysti se saisi Ranskan, Italian, Espanjan ja Yhdysvaltain tukea edukseen noissa asioissa niin hyvin äkkiä Algerialla olisi pullat uunissa paremmin siinä kuin ilman niiden tukea kun lähinnä Venäjän tuki on kiinni siitä, että miten hyvin maa tukee Putinia ja myös osin nimenomaan juuri Moskovan tämän hetken tilanteesta kiinni.
Tämä ansiokas ja tätä seuraava viesti aivan yhtä ansiokas viesti on siirretty pakolaispolitiikkaketjusta tänne
-Modet