Apulanta

[Individual]

Lokin päällä lokki on kyllä jännä biisi. Kuulin sen nyt eka kertaa ikinä lauantaina. Noh, pitää kuunnella vielä studioversiona.

 

[Teresa]

Tulipa itsekin oltua tuolla Olympiastadionin keikalla. Oli kyllä hieno spektaakkeli ja hintansa väärti kaikin puolin. En ollutkaan käynyt Apiksen keikoilla pariin vuoteen koronoista sun muista johtuen enkä itse asiassa ole muutenkaan bändiä viime aikoina paljoa kuunnellut, mutta kyllähän tuo näköjään vieläkin toimii vallan loistavasti.

Aluksi pelkäsin missaavani koko roskan, kun lähtö lykkääntyi turhan viime tinkaan ilman mitään järkeenkäypää syytä. Olin kuvitellut koko Helsingin keskustan liikenteen olevan tukossa näiden Pridejen ja Tuskien sun muiden takia, mutta ei onneksi sentään – parkkipaikkaa mistään ei olisi varmaan saanutkaan, mutta taxilla pääsi ongelmitta suurin piirtein Stadikan edustalle. Siellä päädyimme hortoilemaan ihmisvilinässä sen verran pitkään, että saavuimme paikoillemme vasta noin 7 minuuttia ennen keikan alkua. Eli kyllähän tuo vähän tiukille meni, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Olisihan ollut äärettömän noloa myöhästyä noin pitkään odotetusta häppeningistä vain oman tyhmyyden takia.

Ikuistetaan nyt settilista tännekin jälkipolvia varten: 1. Mitä kuuluu 2. Mato 3. Teit meistä kauniin 4. Mitä vaan 5. Hallaa 6. Kristalliprinsessa/Ahdistaa/Irroitetaan käsi 7. Käännä se pois 8. Hiekka 9. Vasten mun kasvojani 10. Odotus 11. Ei yhtään todistajaa 12. Viisaus ei asu meissä 13. Maailmanpyörä 14. Ravistettava ennen käyttöä 15. 60 uutta ongelmaa 16. Koneeseen kadonnut 17. 006 18. 0010 19. Sun kohdalla 20. Tulva 21. Armo 22. Lokin päällä lokki 23. Tunnit 24. Jumala 25. Aggressio 26. Maanantai 27. Pahempi toistaan 28. ... Silti onnellinen 29. Silmämuna 30. Poistuisitko mun elämästäni 31. Valot pimeyksien reunoilla 32. Anna mulle piiskaa/ Ilona

Eli olihan tuo eittämättä kova setti, mutta tällaisena kaikesta valittavana paskiaisena on pakko huomauttaa, että näinkin erikoislaatuisessa tapahtumassa olisin toivonut kuulevani vielä pari hyvää spesiaalibiisiä lisää, niin sitten olisi ollut aivan bueno. Toki noin massiivisella keikalla valtaosa yleisöstä on varmasti niitä lähinnä radiohitit tuntevia kasuaaleja kuuntelijoita, joten jokin turhan tanakka harvinaisuuksien kimara olisikin vain rupsauttanut tunnelman maan poveen. Silti tuohon kolmen tunnin rykäisyyn olisi hyvin mahtunut vielä muutama erikoisuus yleisfiiliksen siitä kärsimättä. Aiemmista Apiksen suuremman luokan spektaakkeleista ainakin Hartwall Arenalla ja Jäähallissa tuli yllättävänkin runsas kattaus spessubiisejä (Baronalla taas sorruttiin hittipainotteisempaan settiin), eli nimenomaan niihin verrattuna tämänkertainen biisilista jätti hieman toivomisen varaa.

Henkilökohtaisia tähtihetkiäni tuolla stadionilla olivat ehdottomasti Maailmanpyörä, Tunnit ja Tulva. Ärsyynnyin tosin hieman siitä, että pojat väittivät pokkana kaikkien noiden kolmen olevan nyt ensimmäistä kertaa livesoitossa. Sipen muisti sitten ilmeisesti reistailee, mutta minäpä satun elävästi muistamaan kuulleeni Maailmanpyörän Sibeliustalolla syksyllä 2007. Tunnit ja Tulvan koin itse nyt ensimmäistä kertaa elävänä, mutta luulisi ainakin Heinola 10 -kiertueella tuota ensiksi mainittua vedetyn jokusen kerran ja varmaan sitä Tulvaakin sentään joskus. Noista Sipen ja Tonin spiikeistä olisi nimittäin voinut päätellä, että seuraavaksi tulisi vähintään Tonin ensimmäisten biisinraakileidensa joukossa väsäämä ”Kesä ja mä rakastan sua” tai jokin muu oikeasti ennen kuulematon erikoisuus. Yhtä kaikki tuo kolmikko Maailmanpyörä & Tunnit & Tulva oli melkoista mannaa. Maailmanpyörä oli silloin Sibeliustalolla turhan pelkistetty ja hieman ruotoisenkin kuuloinen; tuommoinen mahtipontisempi meininki sopii biisiin paremmin, vaikka levyversiota olen taas joskus tainnut parjata liiankin täyteen ahdetuksi. Tunnit oli juuri niin kova livebiisi kuin olin aina ounastellut – etenkin kohta ”sä et vittu ansaitse mua” iski – ja tuo versio oli jotenkin erityisen kivasti sovitettu. Tulvakin on loistokappale ja sopi varsinkin tähän maailmanaikaan kuin nyrkki silmään. Tajusin vasta nyt välähdyksenomaisesti koko veisun sanoman: sehän kertoo ilmiselvästi siitä, kuinka ihmiskunta on luisumassa kohti rappiotaan. Aiemmin olen sovitellut lyriikkaan jotakin enemmän yksilötason ongelmia käsittelevää tarinaa.

Noiden kolmen lisäksi ainoastaan Kristalliprinsessa onnistui täydellisesti tyydyttämään spessubiisien nälkääni. Pari kertaa olin tainnut sen aikaisemminkin kuulla livenä, mutta onhan kyseessä silti tosi harvinainen pala ja varsinkin Attackin kököllä mittapuulla myös vallan mainio värssy. Muita omaan spessuhermooni osuvia kipaleita ei sitten tullutkaan, mutta määritelmäni ”hyvälle spessubiisille” taitavat vain olla liian ankarat. Sen verran ahkerasti noita keikkoja on tullut nuohottua tässä vuosien saatossa, että olen kuullut monia harvemmin soitettavia kappaleitakin aika useasti. Näinpä vaikkapa 006 ja Poistuisitko mun elämästäni eivät minun kirjoissani olleet kovin spessuja, sillä vaikka ne edustavatkin vähemmän tunnettua materiaalia, niin itse olen kuullut kummatkin ties kuinka monta kertaa livenä – joskin olivat ne silti varsin pikantti lisä tähänkin settiin. Toisaalta monet Apiksen vanhimmista lauluista ovat mielestäni sen verran paskoja, että ne eivät paljoa lämmitä, vaikka sinänsä erikoisuudeksi laskettavia olisivatkin. Vaikkapa Ahdistaa, Irroitetaan käsi ja Silmämuna ovat eittämättä harvinaisuuksia (vaikka nekin olin kuullut jo useamman kerran aiemminkin), mutta eivät ne biiseinä ole kovin kummoisia. Enkä tajunnut, miksi Sauli Niinistöltä piti irroittaa käsi?! Käsittääkseni tuohon lainiin on tarkoitus sommitella nimenomaan erityisen negatiivisesti ansioituneita poliitikkoja, kun taas Salehan on viime aikoina vain loistanut. 0010 ei varmaan myöskään ole erityisen tunnettu, vaikka siitä musavideo onkin tehty, mutta senkin olen todistanut livenä jo ainakin tsiljoona kertaa ja aika tylsä biisi se on muutenkin.

Muuten setti tuntui suht tasapainoiselta, mutta jokin vain hiersi ja nyt kun tuota katselee paperilla, niin ehkä siinä on hieman liiankin tiiviisti keskitytty vuosien 1993–2000 välille. Tämähän on toki itse kunkin mieltymyksistä kiinni, mutta minä pidän erityisesti ”keskiaikaisesta” ja semiuudesta tuotannosta, joksi miellän vuosina 2000–2012 ilmestyneet väkerrykset. Tuolla soitettiin laskujeni mukaan jokaiselta albumilta Attackista AKKM:ään kolme biisiä ja Plastikilta jopa viisi, kun taas sen jälkeisiltä levysiltä yksi tai korkeintaan kaksi per lätty. Kusituto-levy ja myöhemmät kappaleet tosin ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta melko yhdentekeviä, joten niitä en olisi kaivannutkaan enempää. Ilmeisesti Apiksen pojat ovat itsekin tajunneet, että nämä uusimmat yritelmät – siis 3D-kriisit ja Jokin määrä vääriä käsiä – eivät olleet paljon mistään kotoisin, joten niitä ei ilokseni tullut. Etenkin Kiilalla ja KKP:llä sekä EVOEI:llä ja Kuutiollakin on kuitenkin kosolti loistavia albumiraitoja. Niitä vielä pari lisää, niin setti olisi ollut makuuni täydellinen, mutta korostettakoon nyt vielä, että oli se erittäin hyvä näinkin.

Keikan hienoimpia hetkiä olivat – jo mainittujen Maailmanpyörän, Tuntien, Tulvan ja Kristalliprinsessan lisäksi – yllättäen Pahempi toistaan ja Valot pimeyksien reunoilla. Loistavia laulujahan molemmat toki ovatkin, mutta varsinkin ensiksi mainittu on aivan tuskastuttavan puhkisoitettu. Stadionilla Pahempi toistaan kuitenkin viehätti etenkin siksi, että sen aikana koettiin yleisössä suurimmat joukkohurmat ja olihan tuon biisin show’kin näyttävimmästä päästä ilotulituksineen. Valot pimeyksien reunoilla puolestaan herkisti eritoten Tonin elämänsä naisille omistaman tunteellisen spiikin jälkeen. Tuo spiikki meni vapaasti mukailtuna jotenkin tähän tapaan: ”Äitini mielestä siitä on varmaan vain silmänräpäys, kun synnyin. Vain silmänräpäys sitten eräs punatukkainen nainen tuli Provinssirokissa kyselemään multa outoja. Vain silmänräpäys sitten tyttäreni syntyi ja nyt hän on jo iso tyttö ja menossa kouluun.” Kuten muutkin ovat kertoneet, Toni vaikutti tuossa liikuttuvan melkein kyyneleihin asti, vaikka hän on muutoin omien sanojensa mukaan sellainen ”harvakseltaan tirauttelija”. Itse kappaleen aikana yleisössä syttynyt tuikkujen meri oli myös varsin kaunis. Maanantain ja Armon kohdallakin tuikki nätisti, mutta ei mitenkään tuohon verrattavasti.

Viisaus ei asu meissä, Ravistettava ennen käyttöä ja Aggressio lukeutuivat myös kohokohtien joukkoon – onhan nuokin kaikki kuultu jo ties kuinka monesti, mutta ne ovatkin ikivihreitä keikkajyriä. Muu yleisökin oli muistaakseni ainakin kahden ensiksi mainitun kohdalla erityisen hyvin mukana ja pyrotehosteet näyttivät niin ikään erityisen komeilta. Hiekka ja Vasten mun kasvojani jäivät mieleen siksi, että noiden aikana kuulijakunnassa alkoi ensimmäistä kertaa ilmetä kunnolla liikettä. Koneeseen kadonneessa oli hienot väen laulatukset ja hienot visuaaliset efektit kuohuvine merineen. Sun kohdalla -veisun stadionkohta toimi myös mallikkaasti. Mitä vaan, Odotus ja Käännä se pois kolahtivat myös poikkeuksellisen kovaa ehkäpä lähinnä jostakin omasta mielentilastani johtuen.

Mielestäni kaikki biisit soivat kyllä moitteettomasti. Olen toki epämusikaalisuuden huipentuma enkä välttämättä edes huomaa kaikkia soundipoliittisia ongelmia, mutta ainakaan minun korvaani sellaisia ei lainkaan ilmennyt. Toninkaan mahdollista epävirettä en havainnut eikä hänen äänensä mitenkään kuulostanut olevan loppumassa kesken, vaan minusta se täytti hienosti koko stadionin. Laulut myös vedettiin tunteella, mikä lieneekin tärkeintä. Ohimennen kiinnitin huomiota siihen, että väärin laulettuja lyriikoita tuli taas aika paljon, mutta se nyt on tämän bändin keikoilla ihan peruskauraa ja olenkin jo vuosia sitten lakannut odottamasta, että Toni joskus oppisi muistamaan kappaleidensa sanoitukset.

Visuaalinen puoli oli toki komeassa kuosissa, mutta siihenkin olisin settilistan tavoin kaivannut vielä jonkinlaisen loppusilauksen. Olihan tuolla pommeja, tuli- ja kipinäsuihkuja, ilotulituksia, valoshow’ta, lavan takaseinän eläväistä värimaailmaa… Troijan hevonen oli myös ihan kiva, vaikka sen funktio ei täysin auennut minulle (no ehkei sillä mitään kummempaa funktiota ollutkaan). Kuten FASlapsi tuossa ylempänä muisteli, niin areenakeikoilla on kuitenkin nähty niitä kaiken maailman taustatanssijoita, lennokkeja, kattoon leijailemisia sun muita tilpehöörejä. Muistaakseni myös pyrot, pommit ja valoshow olivat areenoilla vieläkin hulppeammat, niin että Apiksen näyttävimmälle tasolle ei nyt ihan ylletty. Olisin jotenkin odottanut, että stadionympäristössä olisi yritetty lyödä laudalta yhtyeen kaikki aiemmat visuaaliset saavutuksetkin.

Yllättävän monen biisin aikana ei tullutkaan oikein mitään erikoista silmäkarkkia – hiteissä toki sitten enemmän. Toisaalta efektien jakautuminen oli toteutettu siinä mielessä mallikkaasti, että aluksi niitä ei pahemmin ollut, mutta loppua kohti meno alkoi yltyä. Pahempi toistaan sitten räjäytti pankin ilotulituksineen, mutta kuvittelin että kyseisen kipaleen lopussa tai viimeistään päätöskappaleen aikana olisi posahtanut vielä sellaiset Cheekin jäähyväiskonsertin tapaiset koko taivaan laajuiset ilotulitukset. Odotukseni taisivat tosin olla melko utopistisia, sillä ei kai moisiin kenelläkään olisi ollut varaa. Varsin upealtahan tuo lavashow kokonaisuudessaan näytti, mutta vieläkin upeampi se vain olisi voinut olla.

Sitten sananen omasta olotilastani ja tulkinnoistani muun yleisön olotilasta. Konsertin alkupuoli meni jokseenkin pilalle tukahduttavan kuumuuden takia. Ainakin muutoin oivalliselle paikalleni sivukatsomoon aurinko paahtoi aivan läkähdyttävästi ja muuallekin käsittääkseni porotti aika tavalla. Toni vieläpä oli mielipuolisesti pukenut ensimmäiseksi asukseen villapaidan (kaipa tuo asuvalinta oli tehty jo ajat sitten eikä hän ollut valmis muuttamaan suunnitelmiaan niinkin vähäpätöisen asian kuin sään takia) ja pelkäsin hänen kuukahtavan lämpöhalvaukseen hetkenä minä hyvänsä. Kuin ihmeen kaupalla ilma kuitenkin viileni suhteellisen pian miellyttäväksi.

Yleisö vaikutti etenkin keikan alussa ihmeen vaisulta – katsomoissa oli aivan kuollutta ja seisomamontussakin lähinnä pönötettiin aneemisina eturivejä lukuun ottamatta, ehkäpä juuri tuon järkyttävän kuumuuden takia. Myöhemmin meininki onneksi reipastui, mutta ainakin harvinaiset biisit ja jotkin hititkin (muistaakseni esim. 60 uutta ongelmaa) saivat yllättävän niukasti liikehdintää aikaan väkijoukossa. Ainoastaan Pahempi toistaan -tsibaleen kohdalla ilmaantui odottamani koko yleisön laajuinen liikemeri. Toki lukuisat muutkin hitit synnyttivät lievempää joukkohurmiota ja kuulijoiden yhteislaulutkin yltyivät välillä komeisiin mittoihin. Pääsääntöisesti olisin kuitenkin kaivannut enemmän nyrkkejä ilmaan. Kenties olisin kokenut tilanteen toisin montussa lavan tuntumassa, mutta ainakin tuolla minun katsomossani ja muutenkin näköpiirissäni porukka oli turhan kuivakassimaista.

Toisaalta vieläkin epämiellyttävämpää on, jos ihmiset pomppivat katsomoissa liian railakkaasti istualtaan tai pahimmillaan nousevat joraamaan, vaikkei noita paikkoja ole siihen tarkoitettu. Itseltäni meni esimerkiksi koko Hartwall Arenan keikka pilalle, kun vieressäni istuvat akat hyppivät niin rajusti, että koko penkkirivi suorastaan hytkyi ja olin vähällä lentää paikaltani monttuun. Toisella puolellani tuolloin ollut tyyppi puolestaan nousi konsertin loppupuolella seisomaan, minkä jälkeen en nähnyt oikein muuta kuin hänen hehtaariperseensä enkä kuullutkaan juuri mitään, kun se asettui häiritsevästi juuri ääniaaltojen tielle. Eli siihen verrattuna tilanne oli nyt huomattavasti parempi. Mutta vaikken istumakatsomoissa seisomista tai joraamista kannatakaan, niin tahdin taputtaminen tai käden heiluttaminen olisi kyllä suotavaa. Jos sellaista olisi ilmennyt hiukan enemmän tuolla Olympiastadionillakin, niin fiilis olisi noussut aivan kattoon, tai siis taivaisiin.

Lavakokoonpanosta sen verran, että minäkään en olisi edes kaivannut mitään vierailijoiden kavalkadia tuonne, kun sellainen olisi vain vienyt fokusta itse bändistä. Parin biisin aikana lavalla hilluneet Tuukka, Mandy ja Parta-Sami alias Jönssi olivat ihan tarpeeksi – sitä paitsi hehän eivät varsinaisesti ole mitään ulkopuolisia vierailijoita, vaan vanhaa vakiokalustoa. On se Tuukan soitto kyllä edelleen visuaalisesti vertaansa vailla ja Mandylla oli mainiot joraukset myöskin. Tuota Amerikan vahvistuksen lavapresenssiä en ollutkaan aiemmin päässyt todistamaan, kun hän joutui siunatun tilansa takia jättämään ne Apulannan 20-vuotiskekkerit väliin, enkä itse ollut Teit meistä kauniin -leffan ennakkonäytöksissä, missä hän kaiketi oli esiintymässä. Jönssin stadionille ilmaantuminen lämmitti kuitenkin mieltäni erityisesti, sillä hän oli Apiksen basistina oman faniuteni kultavuosina ja ikävä on jäänyt.

Mandy, Parta-Sami ja Tuukka tosiaan lavalle tulivat, Anttia eivät vieläkään saaneet.

Lautalahan nähtiin muuten siellä 20 wee keikalla Tavastialla – ehkäpä sellainen klubikeikka sitten sopii hänen arvomaailmaansa paremmin, kun taas tämmöinen suuremman luokan stadionkonsertti on kaupallista hapatusta tai jotakin.

Alitajuisesti olin tainnut odottaa, että Hartwall Arenan konsertin tavoin tuolla stadionillakin olisi soittanut jousiorkesteri suurimmissa balladeissa, mutta ei sen puuttuminen mitenkään massiivinen ongelma ollut. Pääsääntöisesti kombo Toni, Sipe ja Ville tuntui aivan riittävältä, mausteenaan toki kiertuekitaristi Pauli Hauta-aho ja kosketinsoittaja Antti Pitkäjärvi. Se DJ on kyllä hyödytöntä saastaa, mihin sellaista muka tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan konsertti siis kohosi onnistuneesti nousikiitoon niin biisimateriaalin, visuaalisten efektien kuin yleisfiiliksenkin osalta. Yleensähän keikat tuntuvat loppuvan kesken, mutta tuollainen kolmen tunnin rykäisy alkaa jo minustakin olla ihan riittävä, vaikkei toisaalta yhtään liian pitkä. Kuten joku toinenkin mainitsi, niin Tonin aiemmin äänitetyt väliaikatarinoinnit ja videopätkät Apiksen uran varrelta rytmittivät hommaa kivasti – toivat kaivatun hengähdystauon sekä esiintyjille että katsojille. Välispiikeissä ei ollut oikein mitään erikoista, lähinnä yleisön ja läheisten suitsutusta, mutta se sopikin tilaisuuden henkeen.

Omilla top-listoillani Olympiastadionin konsertti sijoittui ehkä neljänneksi. 20-vuotissynttärikeikka oli tätä parempi settilistan ja erityisen innokkaan yleisön takia, Barona Arena lavashow’n perusteella ja Helsingin Jäähalli sekä lavashow’n että settilistan vuoksi (Hartwall Arena oli objektiivisesti ajateltuna myös loistava, mutta se meni tosiaan muutaman kriittisesti sijoittuneen assholen takia itseltäni kiville). Hieman lisää erikoisbiisejä settiin, visuaalista panostusta ja yleisön euforiaa, niin Stadikka olisi noussut ehdottomasti ykköseksi.

 

[johnnywee]

Ihme heijastuksia näet. Voin helposti todeta esimerkiksi että Rolling Stones on kaupallisesti helvetin menestynyt ja monilla muillakin tavoilla merkittävä

Rollarit kaivoit sieltä sitten tähän keskusteluun pitkän pohdinnan jälkeen. Ja Suomessa Apulanta siis kaupallisesti erittäin menestynyt, mutta muuten tusinatavaraa? Löytyisikö kotimaan musiikkikentästä jotain esimerkkiä merkittävästä yhtyeestä, joka ei kuitenkaan olisi kaupallisesti tehnyt dineroa?

 

[heavy]

Rollarit kaivoit sieltä sitten tähän keskusteluun pitkän pohdinnan jälkeen. Ja Suomessa Apulanta siis kaupallisesti erittäin menestynyt, mutta muuten tusinatavaraa? Löytyisikö kotimaan musiikkikentästä jotain esimerkkiä merkittävästä yhtyeestä, joka ei kuitenkaan olisi kaupallisesti tehnyt dineroa?

Mikä tarve sinulla on keksiä ajatuksia minun päähäni? Rollarit oli ihan sekunnissa ensimmäinen mieleen tullut esimerkki. Tai missään en ole sanonut Apulannan olevan tusinatavaraa.

Muta ensimmäinen mieleen tuleva merkittävä kotimainen artisti niin kaupallisuuden kuin muiden arvojen mukaan on Nightwish

 

[Mojo]

Löytyisikö kotimaan musiikkikentästä jotain esimerkkiä merkittävästä yhtyeestä, joka ei kuitenkaan olisi kaupallisesti tehnyt dineroa?

Edelleen ulkopuolisena keskusteluunne osallistuen, ainakaan Hanoi Rocksissa ei mitkään isot rahat pyörineet, vaikka maailmaa kiersivät ja mainetta tuli. Olen noista asioista puhunut useamman kerran jo edesmenneen Vesterisen Sepon kanssa. Välillä oli täysi työ saada laskut maksettua ja siihen päälle kaikki päihteistä johtuneet hölmöilyt, niin sitä koko showta oli kuulemma välillä helvetin vaikea saada pidettyä kasassa. Ilman Vesterisen kaltaista manageria se koko touhu olisi kaatunut jo paljon aikaisemmin tai olisi kai se voinut pienimuotoisempana jonkin aikaa pyöriä jossain baarien nurkissa.

 

[VT]

Lautalahan nähtiin muuten siellä 20 wee keikalla Tavastialla – ehkäpä sellainen klubikeikka sitten sopii hänen arvomaailmaansa paremmin, kun taas tämmöinen suuremman luokan stadionkonsertti on kaupallista hapatusta tai jotakin.

Niin tosiaan oli. Sellainen korjaus tosin että 20-vuotiskeikka oli Circuksessa. Silloin tosin setti oli rakennettu eri tavalla ja alkuunhan juuri tuo alkuperäinen kokoonpano veti muutaman biisin. Silloin lavalla kävivät kaikki kiertuekitaristitkin. Stadionkeikka olisi vähän mennyt pilalle, jos sinne olisi marssitettu kaikkia mahdollisia tyyppejä. Hienoa oli saada muutaman biisin ajaksi lavalle Tuukka ja Parta-Sami sekä Mandy sanoittamansa kappaleen ajaksi.

 

[Individual]

Mitä tuohon soittotaitoon tulee, niin Tuukka Temonen oli kerran piipahtamassa meillä firman tilaisuudessa puhumassa, noh.. jostakin. Hänellä oli leffansa enskarit juuri samaan aikaan, mutta ehti käydä myös meillä. Hän sanoi, läppää, tai ei, että häntä on ihan turha pyytää mihinkään firmarockeihin soittamaan, koska hän ei osaa muuta kuin Apulannan biisejä. :)

 

[johnnywee]

Ei Apulannalta omasta mielestäni soittotaitoa kyllä puutu. Varsinkin nyt kun remmissä on mukana lisäkitaristia ja kiipparia niin ei se mun korvaan ainakaan paskalta kuulostanut.

Toikin on vähän sellainen kikkailuosaston juttu, että onko joku hyvä kitaristi vai ei. Kyllä mielestäni Apulannan kaltaiseen musiikkiin Tonin kitaransoitto on hyvää. En koe että Pahempi toistaan alkuriffi tai Käännä se pois -soolo kuulostaisi sen paremmalta vaikka Kirk Hammettin käsistä.

Usein vaan hyväksi kitaristiksi mielletään ihan armoton vinguttaja. Rumpalista en osaa oikein sanoa muuta kuin että en ole koskaan ajattelut edes että Sipe ei osaisi soittaa rumpuja, kun hyvältä se paukutus on näissä kappaleissa kuulostanut. Tai että hän ei johonkin monimutkaisempaan pystyisi.

Tuukasta nyt se näkyy maallikollekin, ettei ole mikään maan lahjakkain basson läpsyttelijä.

 

[teroz]

Sipehän selvästi haluaisi progeilla lisää, muistan kun näin Provinssissa ja veti improvisaatiota joka väliin, Virtanen tuijotti puolen tusinan kertaa ja sitten viimenään jonkun biisin aikana sanoi ”Santapukki perkele sentään”. Sipe ei ole Mike Portnoy, muttei myöskään Pelle Miljoona

 

[Fiftie]

Ei Apulannalta omasta mielestäni soittotaitoa kyllä puutu. Varsinkin nyt kun remmissä on mukana lisäkitaristia ja kiipparia niin ei se mun korvaan ainakaan paskalta kuulostanut.

Toikin on vähän sellainen kikkailuosaston juttu, että onko joku hyvä kitaristi vai ei. Kyllä mielestäni Apulannan kaltaiseen musiikkiin Tonin kitaransoitto on hyvää. En koe että Pahempi toistaan alkuriffi tai Käännä se pois -soolo kuulostaisi sen paremmalta vaikka Kirk Hammettin käsistä.

Usein vaan hyväksi kitaristiksi mielletään ihan armoton vinguttaja. Rumpalista en osaa oikein sanoa muuta kuin että en ole koskaan ajattelut edes että Sipe ei osaisi soittaa rumpuja, kun hyvältä se paukutus on näissä kappaleissa kuulostanut. Tai että hän ei johonkin monimutkaisempaan pystyisi.

Tuukasta nyt se näkyy maallikollekin, ettei ole mikään maan lahjakkain basson läpsyttelijä.

No tälläiseen musaan varmaan soittotaito on riittävä. Jos puhutaan huipusta soittajasta, niin en kyllä Tonia sellaisena näkisi. Ja huipun kitaristi ei tarvitse olla mikään kikkelitiluttaja, mutta ei Toni nyt mikään rytmikitaristien rytmikitaristikaan ole.

Rumpuja joskus soittaneena sanon, että Sipe on ihan ok, eli ei mitään vikaa, mutta ei mitään ihmeellistäkään tarjolla kuten ei koko Apulannan musiikissa näin soitannollisesti katsoen siis.

 

[johnnywee]

No tälläiseen musaan varmaan soittotaito on riittävä. Jos puhutaan huipusta soittajasta, niin en kyllä Tonia sellaisena näkisi. Ja huipun kitaristi ei tarvitse olla mikään kikkelitiluttaja, mutta ei Toni nyt mikään rytmikitaristien rytmikitaristikaan ole.

Rumpuja joskus soittaneena sanon, että Sipe on ihan ok, eli ei mitään vikaa, mutta ei mitään ihmeellistäkään tarjolla kuten ei koko Apulannan musiikissa näin soitannollisesti katsoen siis.

Jep ja Apulannan biisithän noudattaa aika lailla samaa kaavaa, joka tekee siitä soitannollisesti Tonille helpompaa. Aika monen biisin riffi esimerkiksi näpytellään sieltä 9-12 fretien väliseltä alueelta vapaata E ja A -kieltä samalla hyödyntäen. Ehkä tälle on joku ammattimaisempikin termi, mutta kitaraa joskus edes vähän soittaneet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Etenkin AKKM oikeastaan perustuu täysin tähän kaavaan.

Itsekin aika kauan kitaraa huvikseni soitelleena mieluusti kuulisin kyllä, että kuka on mainitsemasi kova komppikitaristi? Soolottelijoita tulee äkkiseltään mieleen useampikin, jotka pyyhkii näillä Toneilla lattiaa moneen otteeseen.

 

[Fiftie]

Jep ja Apulannan biisithän noudattaa aika lailla samaa kaavaa, joka tekee siitä soitannollisesti Tonille helpompaa. Aika monen biisin riffi esimerkiksi näpytellään sieltä 9-12 fretien väliseltä alueelta vapaata E ja A -kieltä samalla hyödyntäen. Ehkä tälle on joku ammattimaisempikin termi, mutta kitaraa joskus edes vähän soittaneet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Etenkin AKKM oikeastaan perustuu täysin tähän kaavaan.

Itsekin aika kauan kitaraa huvikseni soitelleena mieluusti kuulisin kyllä, että kuka on mainitsemasi kova komppikitaristi? Soolottelijoita tulee äkkiseltään mieleen useampikin, jotka pyyhkii näillä Toneilla lattiaa moneen otteeseen.

Mennään toki ihan eri genreen, mutta otetaanpa vaikka Anthraxin Scott Ian. Siinä on mies jolta tuli kasarilla 5/5 riffiä toisensa jälkeen. Kotimaasta nyt tulee mieleen vaikka Roope Latvala, joka nyt ei enää nykyään ole niin kovassa vedossa. Apulantaa kun miettii, niin en muista mitään sellaista riffiä mikä saisi pään automaattisesi nyökkäämään.

Apulantaa en toki nykyään kuuntele, mutta nuorempana pidin ja joskus keikankin nähnyt, vaikka sillon en bändistä enää välittänyt.

 

[Mojo]

Mennään toki ihan eri genreen, mutta otetaanpa vaikka Anthraxin Scott Ian. Siinä on mies jolta tuli kasarilla 5/5 riffiä toisensa jälkeen.

Pätevä kaveri, mutta tällä planeetalla on ollut vain yksi Malcolm Young.

 

[Fiftie]

Nämä perkeleet muuten meinas joskus kotisivuillaan, että Evijärven Nuorisoseura on paskin keikkapaikka. Saavat maksaa vielä kalliisti.

 

[Glove]

Ei vissiin ole ainoita.

"Luojan kiitos ei oo pakko käydä Evijärvellä"

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=4mpaz063TCo&ab_channel=Rehupiikles-Topic

 

[teroz]

Pätevä kaveri, mutta tällä planeetalla on ollut vain yksi Malcolm Young.

Aamen. Kisa kärkipaikasta on siinä, sen jälkeen voisi sitten argumentoida.

Mitä - ei tullut Reunalla(t)?

 

[Raksilan Pleksi]

Nämä perkeleet muuten meinas joskus kotisivuillaan, että Evijärven Nuorisoseura on paskin keikkapaikka. Saavat maksaa vielä kalliisti.

Evijärven Nuorisoseura on fantastinen paikka. Sain siellä jossain pusikossa ekan kerran pimperoa aikoinaan. Apulantaa ei kyllä vielä silloin ollut keksitty.

 

[Teresa]

Niin tosiaan oli. Sellainen korjaus tosin että 20-vuotiskeikka oli Circuksessa. Silloin tosin setti oli rakennettu eri tavalla ja alkuunhan juuri tuo alkuperäinen kokoonpano veti muutaman biisin. Silloin lavalla kävivät kaikki kiertuekitaristitkin. Stadionkeikka olisi vähän mennyt pilalle, jos sinne olisi marssitettu kaikkia mahdollisia tyyppejä. Hienoa oli saada muutaman biisin ajaksi lavalle Tuukka ja Parta-Sami sekä Mandy sanoittamansa kappaleen ajaksi.

Ai niinpä muuten olikin, kiitos korjauksesta! En tiedä, miten koko tuo Circus paikkana olikin pyyhkiytynyt kokonaan mielestäni.

Minäkään en olisi mitään kaiken maailman kiertuekitaristeja tuonne Olympiastadionille kaivannutkaan, mutta sen sijaan olisi ollut ihan kiva, jos ainakin Sami ja Mandy olisivat pelkän soittamisen lisäksi myös sanoneet muutaman sanan. Tuukka nyt muutenkin pörrää vieläkin julkisuudessa, niin hänen osaltaan ei olisi ollut niin väliksikään, mutta varsinkin Samin nykykuulumiset kiinnostaisivat. Toki olisi ehkä katkaissut ikävästi konsertin kulun, jos Sami olisi alkanut vetää jotain monologia nykyisistä hommistaan raksalla tai missä ikinä hän tätä nykyä vaikuttaakaan (sitä paitsi hänhän oli aina melko tarkka yksityisyydestään, niin kenties hän ei haluaisikaan valottaa nykymeininkejään millään tavalla), mutta edes jonkun sanasen tai vaikkapa legendaarisen puujalkavitsin olisin hänen suustaan toivonut kuulevani vanhojen hyvien aikojen muistoksi.

 

[Fordél]

Olisihan Apulanta kuopattu jo kauan sitten jos olisi jatkanut sillä kolmen ensimmäisen albumin kolmen soinnun räkäpunk-linjalla. Ja nyt en tarkoita, että yhtye ei saisi muuttua, mutta onhan tuossa laskelmoidusti menty iskelmän ja valtavirran suuntaan ja käyty heittämässä vielä suosion tehostamiseksi Vain Elämää-reissut.

Ensimmäinen virke pitää varmasti paikkansa sen takia, että Apulannan musiikki on pitkälti yhtä kuin Toni Wirtanen. Ja kun Wirtasen musiikillinen kiinnostus näyttää selvästi siirtyneen punkista nu-metalliin, se on ollut myös Apulannan musiikillinen kehitys. Jos Wirtanen ei olisi jostain kumman syystä saanut toteuttaa Apiksessa musiikillisia ambitioitaan niin tottakai bändi olisi kuopattu aikoja sitten.

Muhun Apulannan jo pari vuosikymmentä kestänyt nu-metal-vaihe ei ole suuremmin iskenyt. Omaan makuun Apis oli parhaimmillaan Ehjän, Aivan kuin kaikki muutkin, Plastikin ja Heinola 10:n välillä. Tuossakin on jo aikamoinen musiikillinen kehitys. Olisin toivonut, että Apis olisi jatkanut vain rockin/raskaamman rokin parissa, mutta sitten Wirtanen meni ostamaan seitsemänkielisen Ibanezin (?) ja nu-metal-vaihe alkoi. Ois vaan pysynyt Telessä. Heinola 10 kuultiin tästä jo viitteitä ja se oli vielä hyvä levy kaikessa simppeliydessään ja "raakuudessaan", mutta seuraavat lätyt eivät enää iskeneet samalla tavalla vaikka niilläkin on hetkensä.

Kuinka paljon sitten tämä kaikki on laskelmoitua. Varmasti markkinoinnin osalta on tehty paljonkin laskelmoidusti, kuten aikanaan aiheutettu ties mitä hässäköitä, jotta oltaisiin esillä medioissa tai nyt viime vuosina Vain Elämää -osallistumiset. Mutta tuo on mielestäni ihan normaalia bandin markkinointia, jota on tehty iät ja ajat. Muusikkilisesti uskon, että mitään erityistä laskelmointia ei ole tapahtunut vaan kyse on ihan normaalista kehityksestä, jota tapahtuu kun ikää karttuu. Apis ei ole ainut bändi, jolle on näin tapahtunut.

Yhtyeessä on hämmästyttävän vähän soittotaitoa, mutta lukematon määrä löytyy hittejä ja vaikea verrata oikein mihinkään muuhun bändiin. Kovan uran ovat tehneet ja siitä hattu päästä.

Niin, en kyllä itse mitenkään näe Apiksen jätkien soittotaitoa "hämmästyttävän vähäisenä". Se on ihan riittävällä tasolla heidän musiikkiin suhteutettuna. Apiksessa ei ole koskaan ollutkaan olennaista soittotaito vaan tunne, asenne ja erityisesti melodiat sekä tarttuvat riffit. Ei näihin suurta soittotaitoa tarvita. Maailma on täynnä teknisesti hyviä soittajia, jotka eivät pysty kuitenkaan loihtimaan samanlaisia tarttuvia riffejä kuin Wirtanen ja/tai välittämään samaa asennetta ja tunnetta, kuin Apis etenkin uran alkuaikoina. Musiikillista lahjakkuutta on monenlaista.

 

[johnnywee]

Niin, en kyllä itse mitenkään näe Apiksen jätkien soittotaitoa "hämmästyttävän vähäisenä". Se on ihan riittävällä tasolla heidän musiikkiin suhteutettuna. Apiksessa ei ole koskaan ollutkaan olennaista soittotaito vaan tunne, asenne ja erityisesti melodiat sekä tarttuvat riffit. Ei näihin suurta soittotaitoa tarvita. Maailma on täynnä teknisesti hyviä soittajia, jotka eivät pysty kuitenkaan loihtimaan samanlaisia tarttuvia riffejä kuin Wirtanen ja/tai välittämään samaa asennetta ja tunnetta, kuin Apis etenkin uran alkuaikoina. Musiikillista lahjakkuutta on monenlaista.

Aika samoilla linjoilla tuosta soittotaidosta. Nämä soittotaidon väheksyjät ovat todennäköisesti joko sellaisia, jotka eivät ole itse koskaan edes koskeneet mihinkään soittimeen tai vaihtoehtoisesti jotain ultimate HC-tiluttajia, joille ei mikään ikinä riitä.

Sanoisin, että keskinkertaisella soittotaidolla ei yksinkertaisesti stadionilla tuollaista 3h settiä vedetä. Vain ammattimuusikko siihen pystyy ja olkoon tarkempi määrittely mikä tahansa niin Apulannan kohdalla kyse on viimeistään nyt ammattimuusikoista. Luuleeko tosiaan joku, että Toni ja Sipe eivät pärjäisi soittotaitojensa puolesta esimerkiksi Happoradion, Arttu Wiskarin tai vaikka Anssi Kelan keikkakokoonpanoissa?

Tonin lauluäänen kyseenalaistamisen taas ymmärrän hyvinkin, varsinkin kun siinä on se oma erottuva soundinsa mikä jakaa mielipiteet. Mutta kuten todettua, eihän nämä biisit välttämättä iskisi yhtä kovaa jos niitä laulaisi joku Diandra tai vastaava täsmälleen nuotteja nuoleva kultakurkku.

 

[Knox]

Apulannan jätkien soittotaidot riittävät soittamaan Apulantaa varsin hyvin. Ei Toni Wirtanen ole Alexi Laihomainen virtuoosi, mutta ihan helvetin hyviä biisejä Toni osaa tehdä.

Okei, Sipestä on pakko sanoa, että hän on minusta tylsä soittaja, mutta tämä vain makuasia, soittaa Sipe osaa.

Nykyisin tietysti iso osa bändeistä vetää livenä klikkiin, on taustanauhaa ja kaikki soitetaan kuten ennalta on kirjoitettu. Meikä tykkää, jos tulee vähän rosoa ja säröä, ja ainakin omien kokemuksien pohjalta Apulannalla tulee molempia.

 

[Grainger]

Juuri päästy majoitustiloihin Vaasa Festivaleilta. Oli Haloo Helsinkiä, Behmiä, Ellinooraa, Vesteristä, Jannika B:tä ja Tomas Lediniä. Haloo Helsingin musiikista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on hyvä livebändi.

Mutta voi herranjestas sedät Heinolasta. Toista tuntia täyttä tykitystä, hyviä välispiikkejä ja asiaankuuluvasti Vaasassa myös toisella kotimaisella, pienehköllä ironialla sävytettynä. Kuten Toni Sipeltä kysyi: "miksi olet laittanut settilistaan pelkkiä hittejä?" Niinpä. 10+.

 

[obi-wan]

Ensimmäinen virke pitää varmasti paikkansa sen takia, että Apulannan musiikki on pitkälti yhtä kuin Toni Wirtanen. Ja kun Wirtasen musiikillinen kiinnostus näyttää selvästi siirtyneen punkista nu-metalliin, se on ollut myös Apulannan musiikillinen kehitys. Jos Wirtanen ei olisi jostain kumman syystä saanut toteuttaa Apiksessa musiikillisia ambitioitaan niin tottakai bändi olisi kuopattu aikoja sitten.

Väittäisin, että tässä uudessa tyylisuunnassa on ollut paljon vaikutusta Villellä ja Rikulla. Kaksi kaveria jotka ovat vuosia viihtyneet dj-kopissa tuovat varmasti näkemystä tekemiseen

 

[Pottajofa]

Väittäisin, että tässä uudessa tyylisuunnassa on ollut paljon vaikutusta Villellä ja Rikulla. Kaksi kaveria jotka ovat vuosia viihtyneet dj-kopissa tuovat varmasti näkemystä tekemiseen

Molemmathan vaikuttivat vuosituhannen vaihteessa myös Bomfunkissa. Riku taisi silloin Gizmon lähtiessä tulla tilalle ja Ville oli livekokoonpanossa jo sitä ennenkin.

 

[UnenNukkuja]

Väittäisin, että tässä uudessa tyylisuunnassa on ollut paljon vaikutusta Villellä ja Rikulla. Kaksi kaveria jotka ovat vuosia viihtyneet dj-kopissa tuovat varmasti näkemystä tekemiseen

Pieni potkaisu oli myös Tonin ensimmäinen Vain Elämää -visiitti, jossa vetäisi Sata kesää tuhat yötä pienellä Rammstein-twistillä. Jossain haastattelussa sanoi tuonkin innostaneen nu-metalin suuntaan. Jostain haastattelusta tämän luin tai kuulin ja nyt olisikin mukava muistaa, keitä mahtoi olla pohtimassa tuota sovitusta (muita kuin Toni ja VE-bändi?).