Peleissä on ne ikärajat ihan syystä, ja ne eivät muuten ole mitään suosituksia: K18-peli on lain määräämän asetuksen mukaisesti kielletty alaikäisiltä, ja pelin antaminen tokaluokkalaiselle on täysin älyvapaa teko. Antavatko samat ihmiset sitten eka-tokaluokkalaisille lahjaksi myös hardcore-pornoa ja K18-kauhuelokuvia? Seuraavaksi sitten vain vaikkapa Lucio Fulcin klassikko New York Ripper 8-vuotiaalle, poika voi sitten katsella kuinka partaveitsellä leikataan naisen silmämuna halki ja kuinka tutun kuuloisella akuankka-äänellä puhuva murhaaja silpoo naisia. Tai sitten joku messevä K18-mega-anaalipornoleffa tai japanilainen lonkero/raiskauspornoleffa, siinähän se menee missä K18-pelikin.
Sisällöltään ns. rajumpien pelien pelaaminen teini-ikäisenä tai edes toiselle kymmenelle ehtineenä on vähän eri asia, mutta kuka hemmetti antaa 8-vuotiaalle pelin, jonka kuvastoa, väkivaltaa ja teemoja pieni lapsi ei edes ymmärrä ja ihmettelee sitten, että "kappas, suusta tulee vaahtoa eikä poika hellitä pelaamista".
Eivät pelit mihinkään ammuskeluihin tai himomurhaamistaipumuksiin johda, mutta liian varhain koetut liian intensiiviset ja pienen lapsen psyykelle liian rajut ja vieraat kokemukset jättävät kyllä jälkensä tavalla tai toisella. Vaikkei muuta seurausta esim. liian varhain nähdyistä kauhuelokuvista olisi, niin lyhytaikaisia traumoja ja pelkotiloja noista voi tulla, ja se on puhtaasti sen aikuisen vika, joka on mahdollistanut näille altistumisen.
Ihan nyt kertauksen vuoksi asian ydin
osoitteesta www.ikarajat.fi:
Vain aikuisille tarkoitettujen ohjelmien ja pelien luovuttaminen alaikäiselle on rikoslain vastaista.
Tilanne oli hieman eri joskus 80-luvulla, kun vaikkapa Leisure Suit Larry oli "lapsilta kielletty" ja sitä tuli pelattua joskus 11-12-vuotiaana. Kömpelöt pikselihahmot ja edestakaisin liikkuva musta "censored"-palkki eivät olleet kovin havainnollisia. Nykyään grafiikan ja äänien kehityttyä parhaimmillaan lähes fotorealistisiksi tilanne on erityisesti raakaa väkivaltaa sisältävissä peleissä melko lailla toinen.
EDIT: Totta kai minäkin olen esim. räiskintäpelejä pelannut lapsena, joku Wolfenstein 3D oli kova sana 14-15-vuotiaana, mutta tuolloin olin siis jo teini-iässä. En olisi halunnut kahdeksanvuotiaana törmätä väkivaltaan tai peleihin, jossa voi tappaa siviilejä mielin määrin. Siinä oli jo kylliksi, kun näin tuossa iässä leikkaamattoman version Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta. Kun verta lensi satoja litroja ja palovammauhrin näköinen Freddy viilsi kynsillä nukkuvia ihmisiä, niin enhän minä uskaltanut nukkua pimeässä vähään aikaan enkä mennä edes kerrostalon rappukäytävään, jos siellä ei ollut valoja. Tämä meni ohi, mutta eipä pimeänpelosta ja öisestä kuolemanpelosta mitään iloakaan ollut. Ihan liian varhain tuon näin, ja se oli leffan näyttäneen aikuisen vastuu ja vika.
