Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[koukku]

Nyt kolmen vuoden aikana voisin väittää, että jos kaikkien menojen jälkeen jäi ylimääräistä taskun pohjalle sitten, että autonhuollon pystyi maksamaan palkasta kertyneillä säästöillä, niin sitä luksusta ei enää ole. Vastike nousi 75€. Terveydenhuollonmaksut 22,5% (ei onneksi koske minua, vielä). Viikossa ruokaan menee varmaan 20-30€ enemmän. Vaatteet… En paljoa kuluta, ihan vain arkinen taaplaus päivästä toiseen.

Menojen nousun huomaa yksin kahden lapsen kanssa ihan toisella tavalla kuin parisuhteessa kahden palkkatuloisen aikuisen kanssa. Yhteiskunnan menorakenne on muotoutunut kahden maksavan aikuisen varaan. Jos tässä olisi puolitettavat asuin- ja automenot, niin joku vinkuisi sen jälkeen lomareissua etelään. Onneksi yksin ollessa ei sellaisesta tarvitse edes murehtia.

Tämäpä se on, mikä vituttaa. Asumisoikeusasunnon vastike nousi 15 % eli 140 euroa/kk vuoden alussa ja kun kaikki muukin maksaa koko ajan enemmän, niin onhan tämä tukia saamattomalle 50-50 yksinhuoltajalle (äiti uusine parisuhteineen saa lapsilisät, koska...) kohta tekemätön paikka. Tuota vastikekorotusta ihmettelen edelleen, miten siellä on rahoituslaskelmat hoidettu, kun kyseessä oli jo toinen vastaava korotus putkeen (muutin itse vasta vuoden 2024 elokuussa), korotkin ovat kuitenkin tulleet jo selvästi huipuista alaspäin.

Mutta silti haluan malttia palkankorotuspuheisiin,vaatimusten täytyy olla kestävällä pohjalla. Ja sen sanon vielä, että tietty ihmisryhmä on tottunut valheelliseen korkeaan elintasoon, nyt akuutissa tilanteessa kaikkien on vaan pakko pystyä aukaisemaan silmät myös oman tilanteen kohdalla. Itse olen kituuttanut jo niin pitkään, että pihistely on toisaalta hyvinkin tuttu juttu.

Edit. Mitähän mää olen aamulla kirjoittanut, asumisoikeusasunto mulla nykyään on.

 

[Axbor Nocturne]

Ei missään nimessä. Ostovoiman vahvistamiseen on monia keinoja. Verotus on yksi keino muiden keinojen kanssa. Suomella ei ole varaa jatkuviin lakkoihin.

Tässähän se kupletin juoni on, ostovoimaa pitää vahvistaa useilla eri tavoilla. Verotus ja palkat ovat tässä toki keskiössä, mutta kai niitä muitakin keinoja pitäisi olla. Mikä olisi se kaikista paras yhtälö tässä kohtaa Oy Suomi Ab:n taloudellisessa korpivaelleuksessa?

 

[Hermes#41]

Työntekijää on tässä 2 vuotta harjattu teräsharjalla. Valtaosa porukasta on lojaalia, osaavaa ja ansaitsee palkkansa.

Työntekijä tuntuu olevan ahne, jos haluaa parempaa palkkaa, mutta rikas saa olla ahne hyvällä omalla tunnolla.

Toivottavasti nyt saataisiin sopu aikaan ja lakkoilua ei tappaisi orastavaa kasvua. Monta vuotta on tehty todella maltillisia palkkaratkaisuja vrt. kilpailijanmaat. Aloittavan insinöörin palkka esim. ei ole juuri noussut 20 vuodessa.

Verotuksellisilla keinoilla olisi mahdollista vaikuttaa, mutta tupo on tyrmätty etenkin työnantajapuolen toimesta.

Joku 4+4% jos avoimesti tarjoaisi ja tekisi sellaisen sopimuksen, että molemmat osapuolet säilyttää kasvonsa.

Selkä voittoa ei kannata kummankaan osapuolen hakea.

 

[Ollakseni]

Pitäisikö tes-korotusten sitten korvata menetetty ostovoima?

En minä siitä tiedä, mutta minä en näe suoraa yhteyttä sille että kerran neljässä vuodessa kun käy äänestämässä niin se mystisesti auttaisi ostovoimaan.

 

[Stonewall]

Ostovoima tai oikeammin reaaliansiot ovat nyt vuoden 2018 tasolla. Kyllä ammattiliittojen pitää onnistua saamaan merkittävät palkankorotukset. Kymmenen prosenttiahan ei riitä edes nostamaan ostovoimaa 2019 vuoden tasolle, mutta jostakin on lähdettävä. Tämä vaatii kyllä suuria ja pitkiä lakkoja, joihin oikeastaan koko kansakunnan pitää osallistua. Kaikkien sohvaperunoiden on siedettävä näistä työtaisteluista aiheutuvaa haittaa.

Pitää myös muistaa, että ihan koko ajan, kun tavallinen kansa on kärsinyt inflaatiosta, niin yritykset ovat pystyneet jakamaan keväisin miljardi osinkoja. En ole demari, mutta palkansaajana näen kyllä, että ammattiliitot ovat ainoa tapa vähän kapinoida nykykehityksen kääntämiseksi.

Suomessa yritysten tuloksista käytetään OECD maista vähiten investointeihin. Täällä pyritään maksimoimaan omistajien osuus. Se on melko lyhytnäköistä politiikkaa. Lisäksi tiedetään hyvin, että kansan ostovoiman lisääminen kiertää aina sijoittajille. Todellisuudessa suursijoittajille pidemmälle tähtäimellä helpoin tapa maksimoida vaurautensa on nostaa työntekijöiden palkkoja. Tämän havaitsi jo Henry Ford aikanaan, joka palkkojen tuplaamisen seurauksena nousi miljonääristä miljardööriksi. EKn lausuntojen perusteella on syytä epäillä, että siellä ei ihan ymmärretä kansantalouden mekanismeja, kun tuijottavat yritysten kvarttaalituloksia.

 

[Jeffrey]

Toivottavasti nyt saataisiin sopu aikaan ja lakkoilua ei tappaisi orastavaa kasvua. Monta vuotta on tehty todella maltillisia palkkaratkaisuja vrt. kilpailijanmaat. Aloittavan insinöörin palkka esim. ei ole juuri noussut 20 vuodessa.

Se on ihan totta, että Suomessa palkkataso on lähentynyt ennemmin Itä-Eurooppaa kuin Pohjoismaita. Valitettavasti samalla myös kompetenssi on tehnyt saman ja osa Itä-Euroopan maista ajanut jopa Suomen ohi.

Palkkataso ei ole Suomessa ongelma kilpailukyvyn kannalta vaan suomalaisten keskimääräinen osaaminen, työnteon kulttuuri ja lisäksi hankalat työmarkkinat. Tässä on yhtälö jonka lopputuloksena syntyy meidän yksittäisen työntekijän kilpailukyky.

Nyt täytyy itse muistaa, että me olemme itse valinneet joustaa mieluummin palkassa kuin työmarkkinoissa tai työn tehokkuudessa. Kärjistetysti suomalainen saapuu työpaikalle, tekee TESn / työsopimuksen määrittelemän minimin, ottaa samojen määritteiden palkan ja lähtee kotiin. Tämä on Suomessa yleinen ongelma kaikissa palkkaluokissa.

Tämä taas johtaa siihen, että kv. yrityksissä työpaikat menee isoilta osin muihin maihin eikä Suomeen synny työpaikkoja, työn vientiä, jne.

Hyvä asia tässä on se, että tämä on itse valittu linja ja siten myös itsemme muutettavissa. Voisimme päättää panostaa työmarkkinoiden joustavuuteen ja kompetenssiin sekä kulttuuriin. Näin voisimme minimoida palkkatason noston negatiiviset vaikutukset ja saavuttaa pohjoismaisen palkkatason.

 

[Jymäkkä]

Lisäksi tiedetään hyvin, että kansan ostovoiman lisääminen kiertää aina sijoittajille. Todellisuudessa suursijoittajille pidemmälle tähtäimellä helpoin tapa maksimoida vaurautensa on nostaa työntekijöiden palkkoja. Tämän havaitsi jo Henry Ford aikanaan, joka palkkojen tuplaamisen seurauksena nousi miljonääristä miljardööriksi. EKn lausuntojen perusteella on syytä epäillä, että siellä ei ihan ymmärretä kansantalouden mekanismeja, kun tuijottavat yritysten kvarttaalitukoksia.

Tämä. Surkeilla palkankorotuksilla pidetään kyllä ulkomaanvientiin keskittyvien isojen firmojen etua yllä, mutta kotimaiseen kysyntään ja kulutukseen perustaville yrityksille(joka on todella laaja kenttä) tämä on jatkuvaa omaan jalkaan ampumista.

 

[Hermes#41]

Palkkataso ei ole Suomessa ongelma kilpailukyvyn kannalta vaan suomalaisten keskimääräinen osaaminen, työnteon kulttuuri ja lisäksi hankalat työmarkkinat. Tässä on yhtälö jonka lopputuloksena syntyy meidän yksittäisen työntekijän kilpailukyky.

Tämä on totta ja muutenkaan ei voi paljon eri mieltä olla siitä, mitä kirjoitit.

Itse näenäenmpaljon ongelmaa yritysten johtamisessa, joka haittaa kehittämistä. Suomessa tehdään vähän mitään uutta vaan tyydytään tekohengityämåån vanhaa. Samat johtajat kiertää yrityksestä toiseen pyörituämässä organisaatiouudistuksiaan. Tätä on ollut oma reilu 20 vuotinen työura pähkinänkuoressa.

Suomessa kyllä on erittäin kovaa osaamista ja keskimäärin hyviä työntekijöitä. Työelämä on mennyt kovin tehottomaksi ja aikaa kuluu todella paljon kaikkeen muuhun kuin tuottavaan työhön.

Asiat on korjattavissa. Toivottavasti nyt saataisiin vaan järkevä sopu ja muutenkin työnantaja ja työntekijä puoli katsomaan samaan suuntaan jatkuvan riitelyn sijaan.

 

[Pantteli]

10% kahdessa vuodessa on varmaankin liikaa. Suuret yritykset tahkoavat hyvää tulosta, mutta Suomessa on hirvittävä määrä teollisuuden PK-yrityksiä joilla ei tulos riitä maksamaan noita korotuksia. Maailma pienenee ja kilpailu ei ole enää hetkeen ollut paikallista vaan globaalia.

Jos nämä palkankorotukset siirretään sitten suoraan tuotteiden hintaan, alkaa ulkomailla tuotettu vaihtoehto olemaan enemmän houkutteleva vaihtoehto.

Suomalainen on siitä jännä otus, että se vaatii isot palkankorotukset paikallisille duunareille, mutta valittaa samalla suomalaisten tuotteiden kalliista hinnoista ja tilaa tuotteet sen sijaan työntekijöiden oikeuksia ja palkkoja polkevasta Temusta ja vastaavista. Omalla ostokäyttäytymisellä ei olla valmiita tukemaan vaadittuja palkankorotuksia.

 

[Jeffrey]

Tämä on totta ja muutenkaan ei voi paljon eri mieltä olla siitä, mitä kirjoitit.

Itse näenäenmpaljon ongelmaa yritysten johtamisessa, joka haittaa kehittämistä. Suomessa tehdään vähän mitään uutta vaan tyydytään tekohengityämåån vanhaa. Samat johtajat kiertää yrityksestä toiseen pyörituämässä organisaatiouudistuksiaan. Tätä on ollut oma reilu 20 vuotinen työura pähkinänkuoressa.

Suomessa kyllä on erittäin kovaa osaamista ja keskimäärin hyviä työntekijöitä. Työelämä on mennyt kovin tehottomaksi ja aikaa kuluu todella paljon kaikkeen muuhun kuin tuottavaan työhön.

Asiat on korjattavissa. Toivottavasti nyt saataisiin vaan järkevä sopu ja muutenkin työnantaja ja työntekijä puoli katsomaan samaan suuntaan jatkuvan riitelyn sijaan.

Suomessa on kovaa osaamista, se on ihan totta. Ongelma vain on siinä, että muista pohjoismaista löytyy vielä kovempaa osaamista ja itseasiassa myös Itä-Euroopasta alkaa löytymään kovempaa osaamista ja vieläpä edullisemmin.

Kun suomalainen tai ulkomainen yritys harkitsee mihin maahan se henkilöstöä palkkaa. Vaihtoehtoina on usein ainakin yksi toinen Pohjoismaa ja mahdollisesti joitain muita maita Itä-Euroopassa. Esimerkiksi teollisuudessa taas Keski-Eurooppa on suorempi kilpailija.

Eli sen suomalaisen työntekijän pitäisi pärjätä kilpailussa näitä maita vastaan. Hallinnollisen tai muutoin ei suoraan arvoa tuottavan työn määrä on korkea kaikissa muissakin maissa, tämä ei ole yksin Suomen ongelma.

Valitettavasti Suomessa on alettu jäämään enemmän ja enemmän näistä meidän vertailumaista oikeastaan jokaisella osa-alueella. Joskus oltiin digitaidoissa edellä, mutta tämä alkaa olla mennyttä. Joskus meiltä valmistui koulusta erinomaisilla työelämän taidoilla, tämäkin alkaa olla mennyttä. Kielitaidossa vertailumaiden henkilöt yleensä peittoaa suomalaiset. Lisäksi Suomessa työmarkkinat ja työvoimapolitiikka on kaikista kankeita. Valitettavasti tässä on liuta tärkeimpiä tekijöitä, joissa suomalainen tulee jos ei pahnan pohjimmaisena niin ainakin lähellä sitä.

Uskoakseni varsinainen palkka ei ole se suurin kipukohta, Suomessa vain on totuttu keskittymään siihen työvoimapoliittisessa keskustelussa. Palkka on toisella nimellä ansio, eli ansaitset sen minkä arvoinen olet, tässäkin olemme jääneet kilpailijamaita jälkeen ja edellä mainituista syistä.

Ongelma on varsin selkeä, mutta suurempi ongelma on ettei tämän ratkaisuksi tunnu olevan minkäänlaista tahtotilaa. Edelleen keskustellaan lähinnä siitä mikä on tämän vuoden prosentti ja sen tulisi olla mahdollisimman korkea. Eihän se silloin ylipäänsä ole ansaitusti ”ansio”tuloa vaan pikemminkin määrättyä tuloa.

 

[Lystikäs]

Suomalainen on siitä jännä otus, että se vaatii isot palkankorotukset paikallisille duunareille, mutta valittaa samalla suomalaisten tuotteiden kalliista hinnoista ja tilaa tuotteet sen sijaan työntekijöiden oikeuksia ja palkkoja polkevasta Temusta ja vastaavista. Omalla ostokäyttäytymisellä ei olla valmiita tukemaan vaadittuja palkankorotuksia.

Suomalainen on jännä otus myös siinä suhteessa, ettei se pysähdy miettimään kuka ne palkankorotukset oikeasti maksaa. Kun rahat palkankorotuksiin otetaan tuotteiden ja palveluiden hintojen korotuksilla (joka on ihan luonnollista seurausta inflaatiosta), tästä kärsii ne tahot, joiden saamisia korotellaan viimeisenä vastaamaan kallistuneita hintoja. Eli kaikkein köyhimmät ja korvattavissa olevat työntekijät, joilla ei ole mahdollisuuksia kiristää työnantajaa omalla ammattiosaamisellaan.

 

[Hermes#41]

Jos nämä palkankorotukset siirretään sitten suoraan tuotteiden hintaan, alkaa ulkomailla tuotettu vaihtoehto olemaan enemmän houkutteleva vaihtoehto.

Suomalainen on siitä jännä otus, että se vaatii isot palkankorotukset paikallisille duunareille, mutta valittaa samalla suomalaisten tuotteiden kalliista hinnoista ja tilaa tuotteet sen sijaan työntekijöiden oikeuksia ja palkkoja polkevasta Temusta ja vastaavista. Omalla ostokäyttäytymisellä ei olla valmiita tukemaan vaadittuja palkankorotuksia.

Ei 10% palkankorotus tarkoita 10% lisäystä tuotteen kustannukseen läheskään kaikessa toiminnassa. Jos näin on, ei kyseistä hommaa kannata suomessa kyllä ennestäänkään tehdä.

Esimerkiksi autoteollisuudessa: yhden auton tekemiseen menee työaikaa n. 10h. Jos kustannus on 50€/h (reilusti yläkanttiin) siitä työvoimakustannuksen tuoma lisä on n. 50€ siihen auton hintaan...

Eli pitää löytää tuottavia töitä parantaa sitä tuottavuutta monella tapaa + lisätä osaamista. Suomen palkkataso ei ole enää mikään ongelma. Itäisen Euroopan maat on ottanut reilusti Suomea kiinni palkkatasossa (ja myös osaamisessa, osin mennyt ohikin, kuten @Jeffrey tuossa edellä ansiokkaasti selittikin.

 

[Tadu]

Esimerkiksi autoteollisuudessa: yhden auton tekemiseen menee työaikaa n. 10h. Jos kustannus on 50€/h (reilusti yläkanttiin) siitä työvoimakustannuksen tuoma lisä on n. 50€ siihen auton hintaan...

Onko tuohon laskettu tosiaan ihmistyön aika koko prosessista, myös alihankkijoiden työt? Pitäähän tuohon myös lisätä tottakai kyseistä työtä tukeva työ. Eli sen autoliikkeen ostajien, myyjien, kirjanpitäjien, HR-asiantuntijoiden yms. palkat kasvavat, niin jostain ne rahat pitää ottaa ja asiakkailtahan ne otetaan.

 

[Jeffrey]

Työvoimakustannusten osuus kokonaiskustannuksista on tottakai alakohtaista. Kerrostaloa rakentaessa se kustannus on suhteessa eri kuin makkarapakettia myydessä. Toki makkarapakettia myydessä täytyy muistaa, että myös makkarapaketin valmistajalla on palkkakustannukset.

Rankasti yleistäen työvoimakustannus on kuitenkin noin 50 % yritysten kokonaiskustannuksista. Näin ollen mikäli palkat nousevat kaikilla 10 %, nostaa se puolia yritysten kustannuksista kymmenellä prosentilla. Jos tämä siirtyy loppuhintoihin jotakuinkin suoraan ja muut prosentuaaliset määreet veroista katteisiin säilyvät samana, niin 10 % korotus palkkoihin tuo siis noin 5 % hinnankorotuksen.

Seuraava ongelma meillä on suomalainen marginaaliverotus, joka on suurimmalla osalla palkansaajista 40-60 %. Jos yleistetään sen olevan 50 % niin 10 % korotuksesta jää 5 % käteen ja kun tuotteiden hinnat nousee (inflaatio) sen 5 % niin lopulta palkankorotus menee veroihin ja inflaatioon.

Tämä on yksi asia josta Suomessakin ekonomistit ovat puhuneet jonkin aikaa ja liberaalimmat ekonomistit ollut enemmän huolissaan ostovoimasta kuin palkankorotuksista. Tämä on ollut myös se kritiikki ammattiyhdistysliikkeitä kohtaan, jotka ovat enemmän huolissaan siitä numeerisesta palkasta kuin kansalaisen ostovoimasta.

Inflaatio ei itsessään ole ongelma, mutta se tulee Suomessa muiden tekijöiden myötä ongelmaksi. Meillä joustamattomat työmarkkinat ja viennistä riippuvainen valtio on todella riippuvainen ulkomailta tulevasta rahasta. Esimerkiksi Norjassa inflaatio ei ole ollut niin suuri ongelma, koska öljy ja sen tuoma vauraus. Heillä inflaatio toimii tämän myötä osittain jopa positiivisesti esimerkiksi siten, että norjalaisella palkkatasolla viettää varsin leppoisia ulkomaanmatkoja. Suomessakaan inflaatio ei olisi ongelma, jos ulkomaalaiset valtiot ja yritykset ostaisivat suomalaisia tuotteita enemmän kuin inflaatio ja nousseet kustannukset. Valitettavasti asia ei ole aivan näin.

 

[Hermes#41]

Onko tuohon laskettu tosiaan ihmistyön aika koko prosessista, myös alihankkijoiden työt? Pitäähän tuohon myös lisätä tottakai kyseistä työtä tukeva työ. Eli sen autoliikkeen ostajien, myyjien, kirjanpitäjien, HR-asiantuntijoiden yms. palkat kasvavat, niin jostain ne rahat pitää ottaa ja asiakkailtahan ne otetaan.

Mahdoton laskea... toki sinne väliportaisiin myös jää tuloa...
Joka tapauksessa henkilöstökulu on vain yksi elementti mistä hinta muodostuu.

 

[Tadu]

Mahdoton laskea... toki sinne väliportaisiin myös jää tuloa...
Joka tapauksessa henkilöstökulu on vain yksi elementti mistä hinta muodostuu.

Niin on mahdoton laskea. Mutta kyllä sen auton kuluista enemmän on työvoimakulua kuin 10 h.

 

[Satunnainen]

Seuraava ongelma meillä on suomalainen marginaaliverotus, joka on suurimmalla osalla palkansaajista 40-60 %. Jos yleistetään sen olevan 50 % niin 10 % korotuksesta jää 5 % käteen ja kun tuotteiden hinnat nousee (inflaatio) sen 5 % niin lopulta palkankorotus menee veroihin ja inflaatioon.

Tuossa sinulla toki oletus, että inflaatio koskee kaikkia menoja tasaisesti, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Esimerkiksi aika moni maksaa asuntolainaa, eikä sen lainan pääoma tietenkään nouse inflaation vuoksi. Tuohan on pohja vanhalle sanonnalle, että inflatio syö lainat, vaikka ei se tietenkään ole inflaatio, joka sen tekee, vaan nousevat palkat.

 

[Jeffrey]

Tuossa sinulla toki oletus, että inflaatio koskee kaikkia menoja tasaisesti, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Esimerkiksi aika moni maksaa asuntolainaa, eikä sen lainan pääoma tietenkään nouse inflaation vuoksi. Tuohan on pohja vanhalle sanonnalle, että inflatio syö lainat, vaikka ei se tietenkään ole inflaatio, joka sen tekee, vaan nousevat palkat.

Aivan totta, eikä tämän ollut tarkoituskaan ollua syväluotaava analyysi. Työvoimakustannusten osuus henkilön kustannuksista on toki vaihteleva ja riippuu pitkälti tämän henkilön kulutustottumuksista ja siitä mihin se raha menee.

Tästä huolimatta pääpontti pysyy samana, ja ylisuurien palkankorotuksien hyöty valunee inflaatioon ja veroihin. Tästä on Suomessa myös esimerkkejä, esimerkiksi finanssikriisin aikaiset suuret palkankorotukset.

 

[Hermes#41]

Niin on mahdoton laskea. Mutta kyllä sen auton kuluista enemmän on työvoimakulua kuin 10 h.

Juu toki kokonaisuudessa.

Toisaalta 10% palkankorotus (tai nyt siis 2 vuodelle jaettuna) on kauhean kovan kuuloinen. Toisaalta firmaa vaihtamalla monesti saat tuon ja vanha työnantaja on sen jälkeen iloisesti maksamassa samaa kun olet irtisanoutunut. Nää on niin suhteellisisa juttuja.

Kaikkien pitäisi joskus työelämässä toimia yrittäjänä tai asiakasrajapinnassa. Siinä näkee hyvin milloin oman palkkansa on ansainnut.

Joskus on hyvä laskea auki myös sitä oman työn tulosta. Paljonko työnantaja sen ansiosta tienaa tai säästää saati sitten asiakas? Auttaa laittamaan asiat mittasuhteeseen. Jos kovin paljon jäät itse voitolle, niin kannattaa alkaa pikku hiljaa hakemaan uutta työpaikkaa.

 

[Jymäkkä]

Onko tuohon laskettu tosiaan ihmistyön aika koko prosessista, myös alihankkijoiden työt? Pitäähän tuohon myös lisätä tottakai kyseistä työtä tukeva työ. Eli sen autoliikkeen ostajien, myyjien, kirjanpitäjien, HR-asiantuntijoiden yms. palkat kasvavat, niin jostain ne rahat pitää ottaa ja asiakkailtahan ne otetaan.

Totta kai, mutta ei se hinta pelkästä työstä silti koostu. Tyypillisesti työn hinta on 20-70% tuotteen hinnasta/arvosta. Iso haitari, koska palvelualoilla tuo tietysti korostuu ja härväkkeissä vähemmän. Palkankorotukset nostavat inflaatiota, joka laskee rahan arvoa/ostovoimaa, mutta palkankorotukset silti ostovoimaa nostavat(keskimäärin, jossain korkean inflaation tilanteessa ostovoima voi korotuksesta huolimatta laskeakin, mutta silloinkin vähemmän kuin ilman korotusta), ja niitä kannattaa työntekijäpuolen tavoitella. Ja tokihan kauppa käy korotusten jälkeen myös paremmin, tätä ei osata Suomessa huomioida ollenkaan.

 

[Jymäkkä]

Juu toki kokonaisuudessa.

Toisaalta 10% palkankorotus (tai nyt siis 2 vuodelle jaettuna) on kauhean kovan kuuloinen. Toisaalta firmaa vaihtamalla monesti saat tuon ja vanha työnantaja on sen jälkeen iloisesti maksamassa samaa kun olet irtisanoutunut. Nää on niin suhteellisisa juttuja.

Edellisellä kierroksella sovittiin vaikeammassa tilanteessa noin 7 % kahdelle vuodelle, joten ei tuo kymmenenkään nyt siis mikään äärettömän kova ole, varsinkin kun viimeiset sopimukset olleet ostovoimaa laskevia inflaation takia. Tuntuu, että maata laitetaan taas kiinni mitättömien summien takia, ja molemmilla osapuolilla pää syvällä perseessä.

 

[Tadu]

Totta kai, mutta ei se hinta pelkästä työstä silti koostu. Tyypillisesti työn hinta on 20-70% tuotteen hinnasta/arvosta. Iso haitari, koska palvelualoilla tuo tietysti korostuu ja härväkkeissä vähemmän. Palkankorotukset nostavat inflaatiota, joka laskee rahan arvoa/ostovoimaa, mutta palkankorotukset silti ostovoimaa nostavat(keskimäärin, jossain korkean inflaation tilanteessa ostovoima voi korotuksesta huolimatta laskeakin, mutta silloinkin vähemmän kuin ilman korotusta), ja niitä kannattaa työntekijäpuolen tavoitella. Ja tokihan kauppa käy korotusten jälkeen myös paremmin, tätä ei osata Suomessa huomioida ollenkaan.

20 - 70 % kuulostaa todelliselta. 10 työtuntia auton arvosta oli se mihin otin kantaa, että se on aika vähän/

 

[Cobol]

Hieman tässäkin keskustelussa on ongelmana se, että työntekijän palkkoja tarkastellaan vain inflaation ja ostovoiman kautta. Kuitenkin isolle osalle suomalaisyrityksiä mm. amerikkalaisten ja kiinalaisten yritysten kilpailuasema suhteessa suomalaisyritykseen on ratkaisevaa. Omaan tällaisesta tilanteesta monivuotisen kokemuksen.

Käytännössä kyse on usein siitä, että innovaatiot ja tuotekehitys sekä mahdolliset paremmat vero- ja muut olosuhteet antavat mahdollisuuden tuottaa sama tuote halvemmalla kuin Suomessa. Koska Suomi ei ole tehnyt töitään muuttuakseen olosuhteiden ja kilpailun mukana, jäämme jälkeen Ruotsista monista muista eurooppalaisista maista.

Ja Eurooppa jää jälkeen USA:sta.

Suomen osalta kyse on myös liiallisesta tasapuolisuudesta mm. tulonjaossa sekä verotuksessa. Minun näkökulmani on se, että erityisesti ay-liike ei halua uudistua. Se on maksanut paljon ja tulee maksamaan lisää investointien puutteena. Jos ay-liike jatkaa nykylinjallaan, Suomen on käytännössä mahdoton luoda talouskasvua kiristyneen kansainvälisen kilpailun ehdoilla.

 

[Kimmo_Ahteri]

Suomalainen on jännä otus myös siinä suhteessa, ettei se pysähdy miettimään kuka ne palkankorotukset oikeasti maksaa. Kun rahat palkankorotuksiin otetaan tuotteiden ja palveluiden hintojen korotuksilla (joka on ihan luonnollista seurausta inflaatiosta), tästä kärsii ne tahot, joiden saamisia korotellaan viimeisenä vastaamaan kallistuneita hintoja. Eli kaikkein köyhimmät ja korvattavissa olevat työntekijät, joilla ei ole mahdollisuuksia kiristää työnantajaa omalla ammattiosaamisellaan.

Inflaatio lähti laukalle ennen kuin kukaan keksi puhua menetetystä ostovoimasta ja sitä kompensoivista liksankorotuksista. Puhuttiin että firmat nostavat hintoja varmuuden vuoksi, mikä toki vapaassa markkinassa on mahdollista.

Toki on näin että firmat pärjäisivät paremmin jos duunareille ei annettaisi liksankorotuksia, mutta miksi muiden tuotantotekijöiden kustannukset saisivat nousta ja duunareiden liksat eivät? Firmat myyvät tuotteensa eniten maksavalle ja jos pelkästään suomalainen tyytyisi 0 korotuksiin, inflaatio laukaisi joka tapauksessa valuuttamme vuoksi. Olemmehan osa Eurooppaa.

Jos köyhät eivät pärjää muuttuvassa maailmassa, on hyvinvointivaltion tehtävä auttaa kansalaisia selviytymään uudesta tilanteesta ja saada heidät osaksi tuottavaa työvoimaa.

 

[12961]

Mahdoton laskea... toki sinne väliportaisiin myös jää tuloa...
Joka tapauksessa henkilöstökulu on vain yksi elementti mistä hinta muodostuu.

Ei kai hinta kuulu kustannusperusteisesti muodostua kuin ehkä insinöörin päiväunissa? Hinta on markkinaehtoinen ja kustannukset ovat täysin eri asia.

Eikä tämä ole saivartelua.