Kai se menee lakoksi kun kyse on ammattiliiton toimenpiteestä (ja ylipäänsä järjestäytynyttä toimintaa) eikä yksittäisen ihmisten poissaoloista. Ja koska kyseessä on ammattiliiton toimenpide niin yksittäistä työntekijäähän ei saa rangaista.
Epäonnistuminenhan tuo selvästi on ja ei toki tiedetä tarkalleen mitä tarjottu noista vapaista. Työantajan ensimmäinen ajatus taisi olla se, että tehdään muutaman viikonpäivänä pidempää päivää mutta sekään ei miellyttänyt työntekijöitä.Jep. Mutta jos vaihtoehtona on tuo tammikuun tiistai vaihtarina siihen lauantaihin niin ei kovin kummoinen Sherlock tarvitse olla että osaa ennustaa vaikeuksien tulevan... Osaavampi olisi tarjonnut heti esim. kahdesta lauantaista peräkkäisten viikkojen perjantain ja maanantain. Paljon helpompi lähteä neuvotteluun...
Mutta samaa mieltä siitä että molempien on oltava valmis sopimaan ja neuvottelemaan. Nyt paska jäi työnantajan kouraan ja halli menetetty. Ei mielestäni kovin hyvä onnistuminen vaikka kuinka tessiin koittaa vedota. Eikä anna ainakaan mulle sellaista kuvaa että siellä oikeasti oltaisiin edes neuvoteltu vaan saneltu...
On se siinä ollut hyvin vahvasti mukana kun eikö se ammattiliitto saanut sakotkin laittomasta lakosta. Eli ei mitään varoituksia voinut antaa. Ja siksihän nuo ammattiliiton kautta tehdäänkin ettei työntekijöitä voi potkia pois.Ei kai tuossa ammattiliitto varsinaisesti ole mukana, vaan lakkoon on ryhdytty "paikallisen sopimisen" kautta. Tuskin järjestymisastekaan on lähellekään sataa, joten liittoon kuulumattomatkin ovat lähteneet mukaan.
Luulisi, että varoitukset olisi mahdollista antaa, mutta se ei varmaankaan olisi kovin viisasta.
On se siinä ollut hyvin vahvasti mukana kun eikö se ammattiliitto saanut sakotkin laittomasta lakosta. Eli ei mitään varoituksia voinut antaa. Ja siksihän nuo ammattiliiton kautta tehdäänkin ettei työntekijöitä voi potkia pois.
Nähtävästi näin mutta liitto joka tapauksessa.Tampereen ja Porin Ammattiosastot sai sakot eli paikallistasolle meni. Teollisuusliitoltahan on tullut asiasta aika laimeita kommentteja, kun työehtosopimuksen mukaanhan lauantaityö olisi todennäköisesti ollut mahdollista.
Jep, sama kävi mielessä. Luulisi ettei työnantajankaan tavoitteissa olisi jatkossa tilanne, jossa täytyy tapella korpilakkojen ja epämääräisten päätä aukovien istumalakkolaisten kanssa.Veikkaan että Bronton johdossakin huokaistiin helpotuksesta että ammattiosastot ottivat vastuun ja sakot. EI tarvinnut edes harkita mitään rangaistustoimenpiteitä työntekijöille, nyt "koppi" pysyi edes näennäisesti näpeissä.
No tuskin ne ihan tuulesta temmatut yt:t olivat, kun kuitenkin viime viikolla sieltä kerrottiin, että seitsemän työntekijää irtisanotaan. Lopputulemana taisi molemmissa osapuolissa olla vikaa yhtä lailla, mutta näistähän ei tiedä, kun kumpikin puoli kertoo tietenkin oman väritetyn versionsa tapahtumista.Aika laimeat lopputulemat tähän keissiin, silti vähelle huomiolle on jäänyt se että viikkotyötunnit tulee täyteen arkipäivinä. Eikös kaiken järjen mukaan "laillilinen" lauantaityön teettäminen olis lyhentänyt työpäivää ja pidentänyt työviikkoa? Toinen mikä mättää tässä mun mielestä on se, että pistetään toimistolle yyteet niin ei tarvitse maksaa pajan duunarille ylitöitä.
No tuskin. Olisi silti voinut tehdä normaalisti hommat pois ja sitten vasta yyteet ja siivoustalkoot. Helvetin huonoa johtamista. Tai hyvää, nythän löytyi porsaanreikä tulevaisuuden ylityön teettämisille/teettämättämisille. "Sorry, meillä on sometiimissä YT, ei voi tehdä ylitöitä."No tuskin ne ihan tuulesta temmatut yt:t olivat, kun kuitenkin viime viikolla sieltä kerrottiin, että seitsemän työntekijää irtisanotaan. Lopputulemana taisi molemmissa osapuolissa olla vikaa yhtä lailla, mutta näistähän ei tiedä, kun kumpikin puoli kertoo tietenkin oman väritetyn versionsa tapahtumista.
Eli sama tilanne mitä Bronton keississä ei onnistunut. Toimiston YT vei pajan mahdollisuuden ylitöihin.Ylitöiden tekeminen YT:n aikana onnistuu paikallisesti sopimalla tarvittaessa. Olen ollut työpaikassa missä osa oli lomautettuna ja osa teki ylitöitä. Syynä se että lomautettuista ei löytynyt riittävän ammattitaitoisia tekijöitä siinä tilanteessa, että heidän töihin kutsumisella oltaisiin saavutettu mitään hyötyä. Luottamusmiehen kanssa sovittiin ylitöistä näissä kriittisissä tehtävissä, ja varmistettiin siten että saatiin asiakkaalle tuotteet aikataulussa... Eikä siinä lomautetuillakaan ollut valittamista kun heillekin oltiin avoimia tilanteesta ja kerrottiin hyvissä ajoin miksi näin toimitaan.
Vaikka tes:n mukainen onkin niin mikäänhän ei pakota työnantajaa olemaan mulkku. Keskustelemalla ja sopimalla olisi varmasti löytynyt sellainen vaihtoehto joka sopii kaikille. Pakottamalla harvemmin...
Niinpä. Tämä varmaan pätee myös toiseen suuntaan sitten? Että, jos TES jotain määrää, niin mikäänhän ei pakota sitä työntekijää olemaan mulkku ja olemaan siitä joustamatta. Vai? Aika usein kyllä halutaan pitää itselleen kuuluvista eduista kynsin ja hampain kiinni, "koska TES". (Ei toki aina, tosin nämä tapaukset ovatkin sitten niitä, jotka YT-arpajaisten jälkeenkin jatkavat saman työnantajan palveluksessa)
Kenties tuota on tutkittukin, mutta niin itsekin luulen, että lomat pitävät palkansaajan paremmin voivana ja siten paremmin tuottavana pidempään. Ja ainakin itse koen niin.Tarkkaa dataa on tuskin koskaan pystytty mittaamaan, mutta oletan, että lomansa pitävä ja töistä taukoa saava työntekijä on pitkässä juoksussa tuottavampi versus, ettei lomia olisi, tai nämä olisivat työntekijälle ns. omakustanteisia. Eivät kaikki työntekijät varsinkaan matalapalkka-aloilla pysty lomailemaan edes viikkoa palkattomalla, ettei toimeentulo kärsi.
Sairauslomat on kaksipiippuinen juttu, hyväksikäyttäjiä löytyy varmasti, mutta parempi ihmisen on poissa töistä sairastaa, kuin että olisi työpaikalla tartuttamassa muita.
Kun mielestäsi asioiden euromääräinen hyöty on helposti laskettavissa, niin laitatko tähän jonkin kaavan, joka todistaa väitteesi todeksi?
Totta kai noin yksioikoisesti voi kaiken muuttaa luvuiksi. Työpanos harvemmin kuitenkaan menee tasaisesti, esimerkiksi kahdelle tekijälle voidaan maksaa sama palkka, mutta toinen tuottaa työnantajalle esimerkiksi kuusi tuhatta euroa kuukaudessa ja toinen kolme tuhatta. Lisäksi on runsaasti aloja, joissa tuottavuutta on vaikea mitata. En ainakaan itse ostaa sanoa kumpi vaikkapa talonrakentamisessa tuottaa enemmän; maalari vai laatoittaja. Ja tähän ei tarvitse sitten kenenkään alkaa tuomaan laskelmia tai kertoa jomman kumman työpanoksen paremmuudesta, nuo olivat vain ensimmäiset esimerkit jotka tulivat mieleen. Tai vaikkapa taksialan yrittäjä, jolla on palkollisia töissä, mutta yhdelle päivälle osuu vaikkapa vain yksi kyyti ja silti palkka on maksettava. Toki mm. ”renkimallin” sopimuksia on, joissa kuski saa provikan ajettujen kyytien mukaan.Kenties tuota on tutkittukin, mutta niin itsekin luulen, että lomat pitävät palkansaajan paremmin voivana ja siten paremmin tuottavana pidempään. Ja ainakin itse koen niin.
Teoriassa tuo voisi olla myös palkatonta, mutta periaatteessa työntekijä on jo tuottanut panoksellaan työnantajalle mahdollisuuden maksaa palkkaa loma-ajalta. Eli tuossa on kaksi oleellista osapuolta, maksukykyinen työnantaja ja tuottava palkansaaja. Ja toki kolmas oleellinen osapuoli eli asiakas. Lakkoilijat ovat kokonaisuuden kannalta lähinnä kuormittava tekijä.
Lomapalkka on kaiketi lakisääteinen ja TES sitten saattaa tuoda lisänä ns. lomaltapaluurahan. Jos nuo ovat yhteenlaskettuna 1,5 kuukauden palkka, niin melko helposti itse kukin sen suuruuden voi laskea. Samoin sairauslomien palkat voi moni laskea räknäämällä, paljonko sitä on vuosien saatossa nostanut.
Tämän takiahan sitä yrittäjäksi ryhdytään: On raastavaa, jos joutuu painamaan kohtuu samalla palkalla töitä (hyvät miehet saa toki jotain enemmän) samalla, kun kolleegat sluibailee ja saikuttaa... lomat toki on kaikille samat, joten se on tasa-arvoista aikaa. Vielä, jos työpaikalla on "negatiivista työtä tekeviä" niin riemu vaan lisääntyy.Vastavuoroisesti jokainen yrittäjähän voi siirtyä palkansaajapuolelle, niin ei tarvitse murehtia saikkujen maksamista ja lakoista saisi itsekin rahaa, jos liittyy liittoonkin samalla. Lomistakin saisi rahaa, eikä tarvitsisi maksaa muiden lomailuja.
Tämän takiahan sitä yrittäjäksi ryhdytään: On raastavaa, jos joutuu painamaan kohtuu samalla palkalla töitä (hyvät miehet saa toki jotain enemmän) samalla, kun kolleegat sluibailee ja saikuttaa... lomat toki on kaikille samat, joten se on tasa-arvoista aikaa. Vielä, jos työpaikalla on "negatiivista työtä tekeviä" niin riemu vaan lisääntyy.
Olisin kuitenkin hyvin varovainen tämän ihmisten jatkuvan arvottamisen suhteen, ja sen kytkemisestä vaikkapa palkkatasoon, sillä meillä monella nyt kuitenkin on hyvin erilaisia elämäntilanteita, -kokemuksia, fysiikka sekä kaiken edellä maintun lisäksi myös henkinen vointi, johon toki kaikki edellä mainittu osaltaan vaikuttaa. Siltikin aika moni, jos vaan yhtiesö omakseen ottaa, pyrkii varmaankin parhaimpaansa ja uskoisin, että se pienempi osa vain siihen pelkkään "lusmuiluun".Joo toihan on sitä tasapäistämistä ja "samasta työstä kuuluu sama palkka" -ajattelua sen nurjemman puolen osalta. Kaikki lähes samaa työtä tekevät eivät todellakaan tee sitä läheskään samalla forcella ja ajattele mitä tekee ja miksi, mutta saman palkan saavat kuitenkin.
Toki se menisi toisten kyttäämiseksi, jos aletaan arvottamaan vaikka kaupassa kuinka monta nakkipakettia Kirsi-Marjatta on tänään hyllyttänyt vrt Jaska, ja vertailemaan saikutuspäiviä. Tuosta kärsisi yhteistyö ja ehkä lopulta työpanostuskin, mutta on siinä ihan pointtinsakin, kun jotkut ovat puhuneet sen puolesta, että palkka voisi olla vähän eri sen suhteen kuinka sitä toimii. Ja onhan se niin, että esim. myyntityössä tulosta on vaan niin paljon helpompi mitata kun vaikka tehdastyössä tms.
Joo paljon hyviä pointteja. Eihän Ihmisiä koskaan pidä ns. arvottaa työnsä perusteella, ja siitä mainitsinkin esim. sillä "mitään paskaduunia ala tekemään" -kritiikillä, jonka joku nuori heitti teeveessä vuosia sitten. Joskus 1 lause kertoo ihmisestä vähän liikaa :)Olisin kuitenkin hyvin varovainen tämän ihmisten jatkuvan arvottamisen suhteen, ja sen kytkemisestä vaikkapa palkkatasoon, sillä meillä monella nyt kuitenkin on hyvin erilaisia elämäntilanteita, -kokemuksia, fysiikka sekä kaiken edellä maintun lisäksi myös henkinen vointi, johon toki kaikki edellä mainittu osaltaan vaikuttaa. Siltikin aika moni, jos vaan yhtiesö omakseen ottaa, pyrkii varmaankin parhaimpaansa ja uskoisin, että se pienempi osa vain siihen pelkkään "lusmuiluun".
Meillähän ihmisinä muutenkin tuntuu sen sisäisen narsismin myötä olevan taipumus pyrkiä aina vertailemaan, ja sen vertailun sisäinen lähtökohta on yllenä se, että jos kaikki muuta olisi niin kuin minä niin maailma olisi parempi paikka. Esim omasta mielestäni noin 98,5% muista autoilijoista on pelkkiä mulkkuja, joiden ajokortti on takuuvarmasti saatu riismuropaketin kylkiäisenä. Sen kortin saatuaan he hyvin usein vieläpä ostavat hallintalaitteettoman AUDIn ja ihan vittuuttaan alkavat pyörimään siellä mun kiusanani sotkemaan liikenettä. MOiset mulkut.
No asiaan.
Aikanaan erässä työpaikassani -silloin vielä kohtuu iso työnanataja suomessa- istuskelin omalla osastollani tekemessä töitäni. Viereiseltä osastolta kävi tasainen virta henkilöitä vuoronperään istuksimassa siinä vieressäni, ja kertoilemassa, että kuinka hänen osastollaan ei kukaan muu tee yhtään mitään paitsi kertoja itse. Lopulta tilanteeseen vähän kyllästyttyäni satuin kysymään eräältä näistä henkilöistä, että miten on mahdollista se, että jos kukaan muu ei hänen osastollaan tee yhtään mitään, niin miten hemmetissä kaikki tuotanto kuitenkin saadaan aina ajoissa valmiiksi viikosta viikkoon, ja että pitäisikö kaikille muille antaa sitten monoa. Häipyi vikkelästi jutustelemasta aiheesta.
Jokainen meistä, edes vähän menestystä saatuaan, alkaa kuvittelemaan olevansa jotenkin arvokkaampi, parempi, ihmeellisempi sekä erityinen jumalan lahja tälle maailmalle, ja jolle pitää kuulua paremmat pikeudet kuin muilla. Sitten alkaa tämä kaikkien muiden vähätteleminen, silä oma erinomaisuus nyt vain on täysin ylivertaista. Ja tästä paskasta sitten harpataankin vikkelästi siihen, että arvottaminen lähtee lapasesta. Se että emme voi mitenkään hyväksyä ajatusta siitä, että kaikki eivät vaan eri sysitä johtuen pysty samassa työssä samaan lopputulokseen, on ihan perseestä, ja aina olisi tässäkin tapauksessa kysyä itseltään, että jos itse tai vaikkapa oma lapsi olisi kaiken sen vähättelyn kohteena, niin miten siihen sitten suhtautuisi.
Aina mainitaan heti kateus, jos toinen kaipaa ja toivoo samoja asioita osakseen kuin toinenkin, mutta ei se ihan näin yksinkertaista kuitenkaan ole.
Eräs yritysjohtaja kertoi minulle kerran, että aikanaan (en tiedä että vieläkö nykyäänkin) julkaistaan herra johtajien kateusopusta, josta itse kukin johtotyössä oleva voi tarkistaa onko motivaatiota vielä tehdä hyvää työtä. Tässä opuksessa kun kerrotaan, että mitä se toisen yrityksen johto tienaa ja minkä kokoinen paatti sillä seilaa ja missä vesistössä. Ja jo on perkele jos sillä on edes metrin isompi tai kolme senttiä pidempi. Tämäkin siis yhdenlainen kateuskalenteri.
Taannoin oli yhdysvalloissa tapaus, jossa henkilö myi perustamansa yrityksen toiselle henkilölle miljoonalla. Vuoden päästä -jos oikein muistan- tämä ostaja myi yrityksen kymmenellä miljoonalla. Yrityksen alunperin myynyt henkilö päätyi tämän seurauksena hyppäämään sillalta kuolemaansa, sillä niin koville otti menetetty yhdeksän miljoonaa, ettei enää elää kannattanut.
Kun siis jatkuva vertailu ja ajtus siitä,että minulle kuuluu enemmän kuin toisille, koska ne ovat kuitenkin ihan paskoja, toimii elämän ohjenuorana, niin ei hyvin mene, sillä koskaan et voi olla varma koska se paska rysähtää siihen omaan tuulettimeen. Ihmisten arvottaminen, ja juuri vaikkapa sen palkan muodossa, tulee pitkässä juoksussa ongelmaksi, ja juurikin siksi, että se lisää rikollisuutta, veronkiertoa, turvallisuutta ym.
Ymmärän siis oikein hyvin ihmisiä joilla katkeruus lisääntyy kun huomaavat kuitenkin käyttävän saman ajan, tai jopa isomman osan pahimmillaan, tehdäkseen työtä jolla ei saa toiseen verraten edes säällistä toimeentuloa, vaan on erilaisten tukien ikeessä, menettäen samalla oikeutensa vaikka lomaan, kun siitä nauttimiseen tarkoitetut ansiot huomioidaan tukia vähentävästi.
Kun sitten pelle wahlroosin kaltaiset persreiät tulevat vieläpä kertoilmeaan miten se maailma kyllä paranee kuin toiselle ei makseta mitään ja hänelle paljon, niin ymmärrän ettei se oikein motivoi keskusteluun. Jos yrityksissä alati kerrotaan vain kaiken olevan perseestä, eikä koskaan ole tilannetta jossa ei ahne duunari jotenkin pilaa omistajan elämää, niin ehkä se tosiaankin kannattaa vaan lopettaa se yrittäminen ja ruveta työttömäksi koska siellä on niin kivaa ja tienaankin ihan hitokseen.
En ole vaatimassa kaikille samaa palkkaa, mutta uskoakseni mitä enemmän se olemassa oleva raha jakautuu, sitä enemmän sitä siellä liikkuu tuottamassa myös sitä verotuloa. Oikein millään ei voida perustella palkkaerojen kasvun tuottavan parempaa tulevaisuutta. Lisäksi tällä niin usea pääsisi itkemästä korkeita verojaan, kun veroprosenttikin laskisi pienemmän tulon myötä. Sijoituksetkin laajenisivat, kun yhä useammalla olisi mahdollisuus sijoittaa rahojaan.
Vielä kerran haluan myös viitata monen alan ongelmaan siitä, että ne elättävät täysin, itse siihen tuottavan työn laadukkaaseen suorittamiseen liittymätöntä, turhaa porukkaa joilla lisäksi on vain koulutustasolla perusteltuna isompi palkka. Mutta miksi?. Kun heidän panoksensa kuitenkin on olematonta itse sen työn tekemisen ja laadun kannalta, niin miksi ei se työntekijä voisi saada enemmän.
Tiedän aloja, joissa vielä esim 80-luvulla työntekijä sai pirun hyvää ansiota itse työstään ja pääsi jopa johtotason ylitse. Sitten jollakin keiti ja alkoi harmittamaan, että joku limainen duunari elelee herroiksi, ja sen seurauksena siiryttiin maailman, jossa sen johdon piti saada isompi osa siitä tekijän tuottamasta hyvästä. Ja jos ei tuota sen johdon laskujen mukaan tarpeeksi, niin ei kun kenkää tai toimeentuloa alemmaksi. Ei mennyt ihan reilusti. Kysessähän on ihan hävytön välistäveto, ja osin tämän mahdollistaminen perustuukin juuri siihen huonoon kilpailulainsäädäntöön, jolla tekijöitä saatii kuriin, ja muodostettua lisääntyvässä määrin erilaisia tapoja käyttää hyväksi tuottavaa työtä.
Omakohtainenkin kokemus tuota 80-90 luvun taitteesta asiassa oli. NImittäin työssäni oli tällainen "kellokallena" sisään yritykseen tullut henkilö joka kuvitteli osaavansa paperilla katsella miten paljon mistäkin pitää syntyä ja missä ajassa. Tämä olikin alku sille kulttuurille, jossa saa tuottaa paskaa, kunhan sitä tekee sitten paljon ja nopeasti. Hitaammin ja hyvää ei enää kuulunut kulttuuriin.
No niin tai näin. Kaverini kanssa tuolla opettelimme korjamaan erään työmme kannalta sen ytimessä olevan laitteen, jossa laitteen luonteen vuoksi myös esiintyi kohtuu säännöllisesti vikoja. Kun kallista huoltoa joutui usein odottamaan useitakin päiviä, jolla oli ratkaisevaa vaikutusta töiden etenemiseen, teimme kaverini kanssa tarjouksen, jossa huolto olisi tullut talolle monin verroin hlvemmaksi, mutta olisi hyvin oleellisesti vaikuttanut meidän toimeentuloomme. Laskennan jälkeen tämä johtaja tuli tulokseen, että meidän palkkamme ylittäisi hänen palkkansa, joten sopimusta ei tehty, vaan edelleen ostettiin ulkoa ja työt seisoivat odottaessa.
Kulttuuri olis siis nyt muuttunut. Työllä ei saisi enää ansaita, sillä siellä on välissä ihmisiä jotka pitää elättää, ja heidän pitää saada paremmin koska ovat kouluttautuneet? Niin oli kaikki tekijätkin, mutta spesifisti. Siksi en näe itse, että koskaan pelkkä koulutuksen taso saisi olla niin vahvasti kriteerinä palkalle. Hyvin aikanaan kaikille rahat riittivät, nyt taas ei riitä oikein mikään.
Itse en siis näe olevan jotakin "kommunisimia" jos haluaa työstään palkaan jolla tulee toimeen ja pysyy tukien ulkopuolella.
Ei kaikki ns hyvät työntekijät pahalla katso sitä että huono saa suurinpiirtein samaa liksaa. Se vaan tarkoittaa sitä ettei hyvien ole pakko repiä itsestään maksimia irti. Tämä sopii oikein hyvin monelle, vaikkei sitä kehtaa ääneen sanoakaan.Tuon "samasta työstä, sama palkka" idean ongelmana on se, että sitten kun siellä on niitä paljonkin nohevampia ja osaavampia työntekijöitä, niin mitä se tekee heidän motivaatiolleen ja työssä viihtymiselleen, kun se ei kuitenkaan näy siinä palkkakuitissa juuri yhtään? Palkka tosiaankin on sitten sama tai ehkä huonompikin, kuin pidempään talossa olleella, mutta huomattavasti laiskemmalla kaverilla.
Suuri osa näistä aktiivisista työntekijöistä nostaa kytkintä, mutta ne laiskat jää.
Semmoistakin olen kuullut, että jos aktiivisuudesta palkitaan enemmän, niin tuo luo sitten kitkaa ja kateutta sinne työntekijöiden sisälle. No kyllä tuo "sama palkka" ajattelu on omien kokemuksieni mukaan myös omiaan luomaan tuota kitkaa ja pahaa mieltä.
Kuten sanottukin, niin ihmisen tarve on aina vertailla, ja koskaan ei olla tyytyväisiä vaan aina itsellä pitäisi olla enemmän kuin toisella. Olen tässä jo vuosia kuunnellut erästäkin narsistista henkilöä lähipiirissäni, ja kaikki muuthan tekevät kaiken huonommin, hitaammin, tyhmemmin ja vaikka millä vaan muullakin adjektiivilla määriteltynä päin persettä, ja ilman häntä ei mistään tulisi yhtään mitään.Tuon "samasta työstä, sama palkka" idean ongelmana on se, että sitten kun siellä on niitä paljonkin nohevampia ja osaavampia työntekijöitä, niin mitä se tekee heidän motivaatiolleen ja työssä viihtymiselleen, kun se ei kuitenkaan näy siinä palkkakuitissa juuri yhtään? Palkka tosiaankin on sitten sama tai ehkä huonompikin, kuin pidempään talossa olleella, mutta huomattavasti laiskemmalla kaverilla.
Suuri osa näistä aktiivisista työntekijöistä nostaa kytkintä, mutta ne laiskat jää.
Semmoistakin olen kuullut, että jos aktiivisuudesta palkitaan enemmän, niin tuo luo sitten kitkaa ja kateutta sinne työntekijöiden sisälle. No kyllä tuo "sama palkka" ajattelu on omien kokemuksieni mukaan myös omiaan luomaan tuota kitkaa ja pahaa mieltä.
Miksi ihmeessä niin luulet? Jos saman palkan saa tekemällä työnsä hyvin tai laiskottelemalla, niin kyllä itse kukin mieluummin laiskottelee. Tämä ilmiö on nähtävissä erityisesti julkisella puolella.Luulisi että palkan ollessa hyvä keskittyisi pitämään kiinni siitä tekemällä työnsä hyvin, mutta kotiin mennessä alkaakin suremaan ja raivoamaan kun jollakin toisellakin on sama palkka. Mutta näinhän se taitaa olla, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen.
No sekin on mielenkiintoista, mutta ymmärrän pointtisi toki. Ei ole helppo asia ihmisten luonteesta johtuen. Itse en toki noin onnellisessa asemassa ollut koskaan, tai mahdollisesti olen vain idiootti. Joskus vaan ei ole laiskuudesta kyse, ettei pysty samaan kuin toinen, ja en tiedä onko sekään hyvä lähtökohta sille vertailulle, mutta voihan se olla.Miksi ihmeessä niin luulet? Jos saman palkan saa tekemällä työnsä hyvin ja laiskottelemalla, niin kyllä itse kukin mieluummin laiskottelee. Tämä ilmiö on nähtävissä erityisesti julkisella puolella.
Terveisin virkamies