Täälläkin on hiukan väärää ymmärrystä siitä, että palkankorotusvara on niin suuri. On yksittäisiä yrityksiä, joissa sitä varaa varmasti onkin, mutta kun neuvotellaan liittokohtaisista sopimuksista, niin tilanne alkaakin olla toinen. Jos puhutaan, että yritykset nostavat hintojaan 10% ja siitä pitää pystyä maksamaan isosti myös palkansaajille. Ei ne hinnankorotukset tule yleensä palkankorotusten vuoksi, vaan siellä on etenkin nyt ollut aivan muut asiat nostamassa hintoja. Pitää aina muistaa se, että yritykset pyörivät usein sen varassa, että siellä on mahdollisuus tehdä riittävää tulosta. Mikäli jokin pörssiyhtiö menettää tuloksenteonkyvyn, niin omistajat karkaavat muualle ja pian koko yritys on nurin näin karrikoiden.
Erilaisia esimerkkejä voi tuoda esille paljon, mihin ne johtavat, hyvä esimerkki on valtio tai kunnat työllistäjänä, sinne voidaan laittaa mitä korotuksia tahansa, mutta veronmaksajat ne maksavat ja tästä syntyy yleensä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin palveluita on pakko supistaa, koska ei ole rahaa ja työntekijät viihtyvät entistä huonommin, otetaan heistä kaikki irti, inflaatio jatkuu voimakkaana, koska kaikki joutuvat nostamaan hintojaan. Työvoimavaltaiset matalapalkka-alat joutuvat nostamaan heti hintojaan ja sen maksaa jälleen veronmaksajat, tietysti ensin leikataan työtunteja niin paljon kuin vain on mahdollista. Tästäkin syntyy kahta kautta kustannus veronmaksajille.
Kaikki ylisuuret korotukset tulevat jossain kohtaa veronmaksajien maksettaviksi eli maksetaan itsellemme lisää palkkaa, jotta pystymme maksamaan ne korotukset. On kyseessa kaupunki/ kunta, vientiteollisuus tai matalapalkka-alat, pienyrittäjät, jokaisessa tapauksessa ne korotukset päätyvät eri tavalla veronmaksajien maksettaviksi, joko suoraan tai välillisesti lisääntyvinä verorasitteina. On tietysti sitten se mahdollisuus, että äänestämme kaikki Vasemmistoa ja Pekka Saramo ottaa meille velkaa lisää niin pitkään, kun Suomi sitä saa.
Työntekijäjärjestöillä on liian kova paine jäsentensä painostuksen vuoksi, joten siellä mietitään vain, kuinka oma järjestö voisi saavuttaa hiukan enemmän, kuin muut, pitkäjänteinen mietintä unohdetaan. Reaalipalkat menevät käytännössä samoin kuin pörssikurssit, pitkää tasaista ja yleensä hidasta nousua, sitten tulee jotain poikkeavaa maailmantilanteeseen ja otetaan syöksy alaspäin. Kun maailmantilanne toivottavasti rauhoittuu, niin hinnat lähtevät laskemaan kilpailun ansiosta ja työntekijöille alkaa jälleen kasvu.