Itse työskentelen semmoisessa yksikössä, että meille tulevat asiakkaat eivät pääsääntöisesti näe lääkäriä ennen meille saapumista. Sossutkin saattavat olla puhelimitse ollut yhteydessä asiakkaaseen/omaisiin.
Meidän homma on sitten arvioida palvelun tarve ja välittää sitä viestiä eteenpäin sossuille ja lääkäreille. Ja meidän arvion mukaan sitten jatkohoito järjestetään. Joskus lähdetään kotia, joskus lähdetään toiseen yksikköön tms.
Kuitenkin kaikki päätökset tehdään meidän arvion perusteella (meillä on myös oma psykologi yksikössä, joka osallistuu arvion tekoon). Tietenkin jos lääkäri joutuu/on jo määrännyt joskus aiemmin asiakkaalle lääkkeitä, on se meidän tehtävä varmistaa oikea lääkehoito ja seurata lääkkeen vaikutusta asiakkaaseen.
Pääsääntöisesti samalla tavalla se toimii myös vaikka vanhusten kanssa. Siellä vaan lääkäri on jo ollut aiemmin kontaktissa asiakkaaseen. Mutta samalla tavalla sen hoitohenkilökunnan on sitä asiakasta hoidettava päivittäin ja se lääkärin määräämä lääkitys on loppujen lopuksi vain yksi (joskus jopa pienehkö) osa koko hoitoprosessia.
Mutta edelleen samalla tavalla se lääkäri tekee niitä päätöksiä hoidon jatkumisesta, mahdollisesta lääkityksestä yms. niiden hoitajien kirjausten ja muiden havaintojen perusteella. Ei se lääkäri ilman mitään tietoja osaa määrätä vaikka väkivaltaiseen käytökseen, unettomuuteen jne. mitään lääkettä, vaan tukeutuu hoitohenkilökunnan havaintoihin ja kirjauksiin.
Lääkärillä on vastuuta. Mutta sillä yksikössä olevalla hoitohenkilökunnalla on on siitä päivittäisestä hoidosta se päävastuu.
Sinähän tämän
@Ötökkä tiesitkin, mutta muutama täällä kirjoittelee niin kovilla "tiedoilla", että ehkäpä tämä niille selkeytti vähän asiaa.