Amazon: Lord of the Rings -sarja

[T41kuri]

Lisättäköön, trailerimietteisiin siis, että tuo Celebrimborin murtuminen (lue: itkee kuin pieni lapsi) ei kyllä oikein istu hahmon luonteeseen. Puhutaan kuitenkin Fëanorin viimeisestä suorasta jälkeläisestä (näin ainakin muistelisin että Curufin oli ainoa joka sai jälkikasvua). Enempää en nyt availe mietteitä, jottei mene mahdollisten spoilereiden puolelle.

 

[punaiset_lasit]

No niin. Huomenna sitten mennään! Kolme ekaa jaksoa julkaistaan kerralla eli noin 3,5h tuntia katsottavaa huomenna illalla töiden jälkeen. Tästä ketjusta pitää sitten pysyä poissa perjantaihin asti ainakin!
Linkki comic con traileriin mikä lienee jo tässä ketjussa ollutkin:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=pzJDzIDv0mo

 

[Tuplatorkkari]

Onko kukaan katsonut tuota kakkoskautta vielä? Lueskelin jotain arvostelua Forbesista ja kuulosti aika heikolta sillisalaatilta kolmen ensimmäisen jakson perusteella, ja että samat ongelmat jatkuu dialogissa, hahmoissa ja tarinankerronnassa kuin ykköskaudella.

 

[Ramchester]

Onko kukaan katsonut tuota kakkoskautta vielä?

Katsottu. Ei voinut pettyä, kun ei mitään odottanutkaan, mutta oli se silti parempi kuin HotD.

Fallout sen sijaan yllättävän hyvä tai ainakin erikoinen. Pelkästään sen takia kannattaa ottaa Prime.

 

[Håkanhead]

Onko kukaan katsonut tuota kakkoskautta vielä? Lueskelin jotain arvostelua Forbesista ja kuulosti aika heikolta sillisalaatilta kolmen ensimmäisen jakson perusteella, ja että samat ongelmat jatkuu dialogissa, hahmoissa ja tarinankerronnassa kuin ykköskaudella.

Yritin antaa uuden mahdollisuuden sarjalle, mutta edelleenkin todella heikkoa. Mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut.

 

[punaiset_lasit]

Katsottu on kaikki julkaistut kolme jaksoa. Tykkäsin. Tosin ei itsellänikään kovin korkeat odotukset ollut, joten ei voinut oikein pettyäkään.

Spoileri: Spoilin tynkää

Tuli nähtyä myös örkkiperhe vaimoineen ja lapsineen. Varsin mielenkiintoista. Aletaanko örkkejä "inhimmillistää" sarjassa? Orc lives matter?

 

[Nosebleed]

Nyt kolme ensimmäistä jaksoa katsottu täälläkin ja tykkäsin myös minäkin. Ekan kauden suurin ongelma itselle oli, että se ajoittain melko tylsä ja jaksot rytmitetty huonosti. Tällä kaudella on ainakin tähän mennessä ollut mielenkiintoisempi meno jaksoissa.

 

[Randalf]

Minulla on kakkoskausi vielä korkkaamatta, sillä päätin ottaa uusintakierroksen ensimmäisen kauden kanssa näin lämmitttelynä.

Näin muutaman jakson jälkeen fiilikset on aika samat, kuin silloin ensimmäisen kerran katsoessa: äärimmäisen ristiriitaiset!

Toisinkuin pahimmat internetraivot antavat ymmärtää, onnistuu sarja minusta parhaimmillaan sovittamaan Tolkienia yllättävänkin hyvin ja oivaltavasti! Esimerkiksi ensimmäisen jakson alussa se pohjustus on Silmarillion-viittauksineen nätti ja tyylikäs ja ylipäätään tässä on kyllä paljon hyviäkin juttuja!

...sitten toisaalta taas sarjalla tuntui olevan ihan järjetön kiire sulloa mahdollisimman monta lisenssin tarjoamaa isoa nimeä ja ilmiötä kerralla mukaan, mm. veleho(t), hobitit/karvajalat, Elendil, Isildur - ihan kuin johonkin Middle-Earth all-stars -videopelimätkeeseen. Toivon hartaasti, että kakkoskausi ottaa asiasta paremmin koppia, mutta ykköskausi mielestäni myös ohittaa totaalisesti Númenorin tarinapotentiaalia Keski-Maasta ja Valinorista irrallaan olevana saarivaltiona, jossa Valinorin väki jopa usein vieraili. Sarja puolestaan antaa kuvan, että Länsi on jo suljettu ja tätä alleviivataan mm. Gil-Galadin "herran armosta" myöntämillä lännenlipuilla. Okei, Akallabêth ei vissiin sellaisenaan kuulunut oikeuksien piiriin, mutta olisi kai tämän haasteen jotenkin voinut taktala, kun kohtuullisella budjetilla tätä sarjaa kuitenkin tuotettiin.

Viihdyin (ja viihdyn) sarjan parissa, mutta tämä sovituksen ja omien ideoiden epätasaisuus on tosi hämmentäväää. Kuten todettu, ilman varsinaisia Silmarillion-oikeuksiakin (onneksi pelkästään LOTR-kirja viittaa Silmarillion-legendoihin yllättävän paljon) sarja onnistu paikoitellen sisällyttämään tarpeellisia juttuja varsin tyylikkäästi ja kaipa Tolkienin perikuntakin on näillle vihreää valoa antanut... Sauronia, niin henkilöhahmona ja ilmiönä, käsitellään pääosin hienosti ja jopa monitasoisesti ja esimerkiksi Adar on oikein mainio lisä! Sitten taas esimerkiksi motiivi sormusten taonnalle on jotenkin tosi ontuen ja väkinäisesti rakennettu ja muutenkin välillä on ihan fanifiktiovaihde päällä. MacGuffin-tikarijuoni ja ties mitä.

Jännä tapaus.

 

[Infamous]

Muutama lyhyt ajatus kakkoskauden aloituksesta (kevyitä spoilereita):

Hieman parempi fiilis kuin ensimmäisestä kaudesta. Tuntuma on, että fokus on oikeissa asioissa, eikä hypitä paikasta toiseen ilman minkäänlaista yhteistä punaista lankaa. En kuulu ensimmäisen kauden jyrkimpiin kriitikoihin - se oli mielestäni sellaista äärimmäisen kaunista, mutta silti jotenkin kädenlämpöistä sokerimaitoa hyvine ja huonoine puolineen. Alkukauden perusteella tämä voisi olla pieni askel eteenpäin. On siinä edelleen epäkohtia, johon nettiäänet varmasti tulevat tarttumaan. Esimerkiksi tämä poloinen örkkiperhe sai allekirjoittaneenkin hörähtämään ääneen, mutta ei tuo sentään katselunautintoa pilannut. Tarina etenee hitaasti, mutta en pidä sitä tässä vaiheessa huonona asiana. Toivottavasti alustus tuottaa tällä kertaa palkitsevamman päätöksen kaudelle, kuin ensimmäisen kauden kilometrin päästä nähtävissä olleet "twistit".

 

[mikko600]

kuin ensimmäisen kauden kilometrin päästä nähtävissä olleet "twistit".

Eikös tämän kauden twisti ole jo täysin selvä?

”Somehow X returned.”

 

[Infamous]

Eikös tämän kauden twisti ole jo täysin selvä?

”Somehow X returned.”

Ei se ole twisti, vaan lähtökohta. Viime kauden iso twisti oli olevinaan paljastukset kuka on Sauron ja kuka Gandalf. Oli tosin pääteltävissä jo aika aikaisessa vaiheessa kuka on kuka.

 

[KwutsNI]

Minulla on kakkoskausi vielä korkkaamatta, sillä päätin ottaa uusintakierroksen ensimmäisen kauden kanssa näin lämmitttelynä.

Näin muutaman jakson jälkeen fiilikset on aika samat, kuin silloin ensimmäisen kerran katsoessa: äärimmäisen ristiriitaiset!

Toisinkuin pahimmat internetraivot antavat ymmärtää, onnistuu sarja minusta parhaimmillaan sovittamaan Tolkienia yllättävänkin hyvin ja oivaltavasti! Esimerkiksi ensimmäisen jakson alussa se pohjustus on Silmarillion-viittauksineen nätti ja tyylikäs ja ylipäätään tässä on kyllä paljon hyviäkin juttuja!

...sitten toisaalta taas sarjalla tuntui olevan ihan järjetön kiire sulloa mahdollisimman monta lisenssin tarjoamaa isoa nimeä ja ilmiötä kerralla mukaan, mm. veleho(t), hobitit/karvajalat, Elendil, Isildur - ihan kuin johonkin Middle-Earth all-stars -videopelimätkeeseen. Toivon hartaasti, että kakkoskausi ottaa asiasta paremmin koppia, mutta ykköskausi mielestäni myös ohittaa totaalisesti Númenorin tarinapotentiaalia Keski-Maasta ja Valinorista irrallaan olevana saarivaltiona, jossa Valinorin väki jopa usein vieraili. Sarja puolestaan antaa kuvan, että Länsi on jo suljettu ja tätä alleviivataan mm. Gil-Galadin "herran armosta" myöntämillä lännenlipuilla. Okei, Akallabêth ei vissiin sellaisenaan kuulunut oikeuksien piiriin, mutta olisi kai tämän haasteen jotenkin voinut taktala, kun kohtuullisella budjetilla tätä sarjaa kuitenkin tuotettiin.

Viihdyin (ja viihdyn) sarjan parissa, mutta tämä sovituksen ja omien ideoiden epätasaisuus on tosi hämmentäväää. Kuten todettu, ilman varsinaisia Silmarillion-oikeuksiakin (onneksi pelkästään LOTR-kirja viittaa Silmarillion-legendoihin yllättävän paljon) sarja onnistu paikoitellen sisällyttämään tarpeellisia juttuja varsin tyylikkäästi ja kaipa Tolkienin perikuntakin on näillle vihreää valoa antanut... Sauronia, niin henkilöhahmona ja ilmiönä, käsitellään pääosin hienosti ja jopa monitasoisesti ja esimerkiksi Adar on oikein mainio lisä! Sitten taas esimerkiksi motiivi sormusten taonnalle on jotenkin tosi ontuen ja väkinäisesti rakennettu ja muutenkin välillä on ihan fanifiktiovaihde päällä. MacGuffin-tikarijuoni ja ties mitä.

Jännä tapaus.

Luulen, että tekijöiden kokemattomuus näkyy lopputuloksessa. Vähän kuin lukisi kirjailijan ensimmäistä romaania: selkeästi kirjallista taitoa, muuten henkilö ei olisi edes ryhtynyt kirjoittamaan, mutta äärimmäisen epätasaista. Kunnianhimoa on ollut, yritetty saada dialogia runomittaan jne., mutta perusjuonikuvioita ei pystytä kuljettamaan uskottavasti alusta loppuun.

En silti voi antaa synninpäästöä tekijöille. Pahin yksittäinen virhe oli mielestäni keskittyminen tuohon äärimmäisen tylsään kysymykseen, kuka Sauron on, kun paljon parempi lopputulos olisi saatu sillä, että katsojat olisivat tietäneet alusta alkaen, mutta henkilöt eivät. Vrt. vaikka Star Wars prequelit. Niissä on paljon ongelmia, mutta se, että katsoja tietää Palpatinen olevan keisari, ei ole yksi niistä. Päinvastoin.

Kyseessähän on tragedia. Ei Oidipuksen tragedia perustu siihen, että äidin kanssa naimisiin meno tulee yllätyksenä, vaan siihen, että Oidipus ei tiedä näin tapahtuneen. Se vain voimistaa draamaa, että me tiedämme. Annatar, joka auttaa haltioita takomaan sormukset, olisi juuri siksi potentiaalisesti mieleenjäävä hahmo, että me tiedämme, ja katsomme kuinka vääjäämättä haltiasepät jäävät ansaan. Tämä on mahtisormusten tarina, ei se, että missähän se Sauron on.

Minkäänlaista halua en koe katsoa seuraavaa kautta. Se vähä, mikä oli onnistunutta (kuten Khazad-Dum, ja kääpiöiden osuus muutenkin pitkälti), ei ollut niin onnistunutta, että voisin jättää loput huomiotta. Ja epäonnistunutta, sitä riitti.

 

[KwutsNI]

En malta olla palaamatta vielä tähän. Pohdin tätä vielä lisää, ehkä enemmän kuin olisi tarpeen.

Tolkienin eri teokset ovat tyyliltään erilaisia. Hobitti on lastensatu, jossa tapahtuu hassuja asioita. Hobitti-leffojen virhe (ainakin yksi sellainen) oli yrittää sitoa se Tarun Sormusten Herrasta tyyliin, ja tarinan hassuudet eivät oikein taipuneet tähän. Ehkä ne olisi vain pitänyt jättää kokonaan pois, mutta toki se ei olisi enää ollut Hobitti. Taru Sormusten Herrasta on tyyliltään aikuisempi, vaikkakin tietyllä tapaa "satu" sekin ("fairy story", kuten Tolkien sanoisi). Vaikka tapahtumat ovat realistisempia ja sävy vakavampi, se päättyy onnellisesti voittoon. Voitolla on hintansa (niin toki myös Hobitissa), mutta hyvä voittaa, paha häviää.

Silmarillion on jotain aivan muuta. Silmarillionin hallitseva tunne on se, kuinka vääjäämättömästi kaikki suistuu tuhoon. Hetkellisiä voittoja voi saavuttaa, mutta kuitenkin lopulta Morgothin voitto on väistämätön. Siksi Silmarillion on niin erilainen lukukokemus, hitaasti etenevä katastrofi. Hetkelliset toivonpilkahdukset hiipuvat, kunnes lopulta ei ole muuta kuin hajanaisia pakolaisia, jotka hekin käyvät toistensa kimppuun... (Toki lopulta Morgoth kukistuu, mutta siitä ei juuri kerrota, eivätkä Keski-Maan haltiat tai ihmiset ole siinä mukana.)

Nyt oikeudet tekijöillä on vain TSH:hon, ei Silmarillioniin. Kuitenkin juuri tähän aikaan ja tarinaan Silmarillionin tunnelma olisi ollut oikea. Alkaen sormusten taonnasta aina Viimeisen Liiton sotaan asti kaikki vain vajoaa tuhoon, hetkellisistä toivonpilkahduksista huolimatta. Ja katsojan pitäisi juuri tietää se, että toivoa ei oikeastaan ole. Mahtisormusten tarina ei ole toimintajännäri, jossa arvuutellaan, kuka on kuka ja kuka teki mitä. Se on, kuten jo aiemmin sanoin, klassinen tragedia, jossa hyville hahmoille käy huonosti. Hetkellisiä voittoja, mutta vääjäämätön tuho odottaa kaikkia. Ensin Numenor näyttää pelastavan tilanteen, mutta sekin vajoaa pimeyteen ja meren syvyyksiin. Mikä tunne kaiken tämän jälkeen olisikaan Elendilin ja Gil-Galadin viimeinen voitto Orodruinin rinteillä...

Mutta sitä emme saaneet, emmekä saa. Ehkä se olisi ollut liian riskaabelia näin isolle produktiolle. Kuka uskaltaisi tehdä miljardilla dollarilla jotain muuta kuin mahdollisimman riskitöntä toimintaa? Vaikka ei nyt LOTRROP suoranaisesti toimintaakaan ole. Ehkä ongelma on se, ettei se ole kunnolla mitään. Juonta vievät eteenpäin McGuffinit ja huonosti pohjustetut paljastukset, jotka tekevät draamasta epäuskottavaa. Hyvä toiminta voisi olla viihdyttävää, mutta LOTRROP ei kykene paikkaamaan juonen köyhyyttä vauhdikkailla kohtauksilla. Se on ikään kuin toimintaelokuvan juonen omaava draama. Tämä siis tietenkin toista kautta katsomatta, mutta ymmärtääkseni se ei ole juuri ensimmäisestä parantanut.

Jos joskus olen haaveillut Silmarillionin filmatisoinnista, niin en enää. Vaikea uskoa, että se voisi mitenkään vetää vertoja sille, mitä omassa päässäni näen. Pitäisikin lukea taas uudestaan.

 

[punaiset_lasit]

*Hyvin lievää spoilia*

Tom "fucking" Bombadil! Tulihan se sieltä vihdoinkin. Itselleni tämän kauden paras jakso. Ja päästiin entvaimokin näkemään. Päästäisiinköhän vielä jossain vaiheessa näkemään miten entmiehet kadottavat ne?

 

[avatar]

Neljä jaksoa vasta katsottuna joten voi olla etten palaa tähän suuremmin spoilerivaarassa. Mutta oli tultava kommentoimaan kun huomasin ettei tämä näytä paljoa jengiä kiinnostavan.

2. kausi on tähän asti ollut selvästi parempi kuin ensimmäinen. Jotenkin massiivisempi ja eeppisempikin. Hivenen on jo sitä fiilistä mitä Tolkienin maailmoista pitääkin irrota.

Tiedän hyvin että sarjaa on haukuttu alusta asti kun ei se nyt mene aivan Tolkienin tekstien mukaan.

Olen lukenut suomennetut Tolkienin perheen julkaisemat tuotokset. En muista jutuista enää puoliakaan ja vaikka hyvin kykenen ymmärtämään että paljon on sarjaan lyöty sepitettä, ei se itseäni haittaa laisinkaan. Kirjat kirjoina ja sarjat sarjoina. Näyttäähän tuo nyt ihan helvetin hyvältä.

Ja jotenkin tuntuu joskus siltä että kulttimaineeseen päässeet Jacksonin leffatkin ottivat helvetinmoisia vapauksia tehdä muutoksia ihan tarinan ytimeenkin. Varsinkin Frodon ja Samin lopun välirikosta en ole päässyt vieläkään yli vaikka leffoistakin on jo yli 20 vuotta.

Nämä sentään saivat Tomin ruutuun asti! Joo mä käsitän että leffoissa se ei ehkä olisi lyhyempänä mediana toiminut.

Silti. En kyllä osta tätä kaikkea somen suuvaahtokritiikkiä sitten ollenkaan. Mun mielestä 2. kausi on ollut tähän asti todella viihdyttävä.

 

[Ramchester]

Silti. En kyllä osta tätä kaikkea somen suuvaahtokritiikkiä sitten ollenkaan. Mun mielestä 2. kausi on ollut tähän asti todella viihdyttävä.

Viihdyttävämpää, jännittävämpää ja paremmin näyteltyä kuin kusinen House of The Dragon, vaikkei tälläkään kuuhun mennä.

Nämä Lotr-fundamentalistit jätän omaan arvoonsa. Ulinan jotenkin ymmärtäisi, jos Lotrista olisi tehty samanlainen perseraiskauselokuva kuin Kingin Musta Torni -kirjasarjasta, mutta kun ei nyt tällaista ole tapahtunut.

 

[Randalf]

Ymmärrän kohtuullisen ison osan Rings of Poweriin kohdistuvasta kritiikistä, vaikka sarjasta pidänkin, mutta on kyllä lähinnä huvittavaa, miten sarjan perkaaminen ja haukkuminen kuva kuvalta tuntuu olevan osalle internet-jengistä varsinainen elinkeino. Siis vikojahan on, mutta myös kosolti onnistuneita juttuja.

Ymmärrän toki, jos ei maistu.

Sitä taas en ymmärrä, miten monista on lähes pelkästään Peter Jacksonin elokuvien, ehkä joskus yläasteen äidinkieli & kirjallisuus -projektia varten luetun Hobitin ja muutaman YouTube-tiivistelmän myötä pätevöitynyt jotain Tolkien-eksperttejä ja ollaan suu vaahdossa julistamassa, miten sarja tanssii Tolkienin haudan päällä ja Professori olisi pöyristynyt, jos näkisi millaista wokepaskaa hänen teoksistaan suolletaan.

Anteeksi kärjistys ja korostan, ettei tarkoitukseni ole edustaa mitään "gatekeeping" linjaa Tolkienin suhteen; se on täysin ok, jos ei jaksa jotain Silmarillionia kahlata, ehdottomasti Jacksonin elokuvista saa tykätä (itsekin niitä rakastan) ja Rings of Poweria niin halutessaan vaikka vihatakin. Kritiikkiä on vain huomattavasti mielekkäämpää lukea ja osaltaan allekirjoittaa, kun se perustu muuhunkin kuin pelkkään mutuiluun ja valikoivaan tai kapeaan ymmärrykseen sarjan ja toisaalta alkuperäistekstien tematiikasta.

Esimerkki: jostain vauvaörkistä, joka esiintyi yhdessä kohtauksessa jotain xx sekuntia tuli ihan jäätävä internet-paskamyrsky ja siellä oli sankari toisensa perään julistamassa (huom. esimerkit hyvin vapaasti englannista käännettynä), miten a) örrrrkit syntyvät elokuvien Saruman™ muta-ammeesta!!! b) JAAHAS eli nyt minun pitäisi tuntea sympatiaa örkkejä kohtaan, tämä on taas tätä vasemmistowokeliberaalia mädätystä, että pitää ymmärtää ja hyväksyä kaikki c) kyllä ei voi olla örkkiperheitä

C) vaihtoehdon voin silleen ostaa, että örkkien perhedynamiikka nyt tuskin on mitään hirveän pullantuoksuista ja harmonista ja professori itsekin vähän niinkuin vain pudotti aiheen, mutta en nyt ainakaan itse osannut nähdä tässä ihan hirveää ongelmaa, varsinkin kun kirjat joka tapauksessa viittaavat useampaan otteeseen "örkkien lisääntymiseen."

Vika voi toki olla minussakin, mutta näkisin sarjan kaikesta huolimatta olevan temaattisesti ihan... oikeilla jäljillä? Lukuisat juonikuviot itsessään toki ontuvat todella pahasti, mutta vika on ennenkaikkea sovituksellinen, eikä ehkä niinkään se, että Tolkienia olisi ymmärretty jatkuvasti totaalisen väärin.

Niin tosiaan, kakkoskausi.

Hyvin olen viihtynyt! Bombadil on hahmona tuotu mielestäni hyvin mukaan, joskaan en oikein tiedä, mitä pidän tästä velhojen koulutuskeskus -ideasta.

Napinaa sen verran, että supersotilas Galadriel on mielestäni edelleen vähän liikaa mukana kaikessa, Morgothin kruunu vaikuttaa taas uudelta väsyneeltä macguffinilta (vain vähän parempi kuin se ykköskauden miekka-avain), muutoin ihan tyylikkään likaisen Eregionin taistelukohtauksen strategiapuoli tosiaan ontui todella pahasti ja viimeisen jakson teaserissa vähän hirvitti, että tuleeko sieltä joku Sauron vs. Galadriel pomotaistelu... Tämmöiset videopelimäiset pomotaistelut olivat mielestäni myös Hobitti-elokuvien suurimpia ongelmia. No, ko. trilogiasta ansioineen ja ongelmineen vaahtoan mieluusti toisessa ketjussa joskus. Hyvä päästellä näitä nörttihöyryjä välillä!

Yleisesti ottaen kakkoskausi näyttää saaneen vähän paremmin kiinni lähdemateriaalista, mikä saattaa osaltaan kertoa siitäkin, että Simon Tolkien on päästänyt tuotannon käyttämään materiaalia laajemmin; sopisi sinänsä kuvaan, sillä Simon ei ilmeisesti ollut isänsä Christopherin kanssa mitenkään kauhean hyvissä väleissä ja jos ei muuten, niin liekö ihan kettuillessaan vetää sitten avoimempaa linjaa?


No, tiedä häntä. Sorruinkohan itsekin vähän mutuiluun, hups.

 

[palle fontän]

2. kausi on tähän asti ollut selvästi parempi kuin ensimmäinen. Jotenkin massiivisempi ja eeppisempikin. Hivenen on jo sitä fiilistä mitä Tolkienin maailmoista pitääkin irrota.

En ole tätä uutta kautta vielä katsonut lainkaan. Tämä on itselleni musiikki korville, kun omalla kohdalla suurin tunnelman latistaja oli se, että kun Númenorista lähdettiin Keski-maahan riehumaan, niin fiilis oli sellainen, että viisi miestä ja hevosta oli mukana taisteluissa.

 

[KwutsNI]

Itse en ole toista kautta katsonut, enkä varmaankaan ikinä katso. Minusta tämä video summaa aikaa paljon sarjan ongelmia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=XhCvkNE1nTk

Tuo video käsittelee käytännössä siis ensimmäistä kautta, joskin toista kautta koskevaa vastaavaa lupaillaan. Ehkä syytä korostaa, että tässä ei puhuta mistään wokeista, kääpiöiden parroista tai haltioiden hiuksista. Ainoastaan tarinasta. En siis sano, etteikö siitä voisi tai saisi tykätä ja nauttia, meillä kaikilla on omat toleranssimme tarinan puutteille. Mutta objektiivisesti tarkasteltuna sarjalla on pahoja ongelmia, eivätkä ne liity Tolkienin luomaan maailmaan tai sen adaptaatioon.

Kirjoitin alle pitkän tekstin, kuinka itse olisin kuvannut tarinan. Se ei varmaan ole kiinnostava kuin itselleni, mutta jätän sen nyt siihen, kun jo varmaan kolmannen kerran olen sen kirjoittanut.

Spoileri: Pohdintaa siitä, miten itse olisin tehnyt.

Jos puhutaan sitten adaptaatiopuolesta, niin nähdäkseni isoin ongelma on ollut lähteä Jacksonin elokuvista ja rakentaa menneisyys sen varaan. Jacksonin elokuvissa Elrond ja Galadriel ovat vanhoja ja viisaita. Tämä on menneisyydessä, joten he ovat nuoria ja ajattelemattomia. Elrondin osalta tämä toimisikin, mutta Galadriel on jo vanha, joskaan ei ehkä yhtä viisas. Mutta koska Jacksonin elokuvan haltioiden hallitsijat ovat vanhoja, myös sarjassa (Celebrimbor ja Gil-galad) näin täytyy olla. Me emme tiedä, kuinka vanha Gil-Galad on, mutta hän oli sen verran nuori, että Fingon lähetti hänet turvaan Satamiin Dagor Bragollachin jälkeen. Kaiken järjen (ja julkaistun Silmarillionin) mukaan hänen täytyy olla nuorempi kuin Galadriel. Celebrimborista emme tiedä paljonkaan, ilmeisesti hän oli syntynyt Valinorissa, ja mahdollisesti jo aikuinen, kun Feänor seurasi Morgothia Keski-Maahan.

Näiden kolmen ympärille olisi helposti voinut rakentaa ensimmäisen kauden draaman. Gil-Galad on perinyt kruunun, jota ovat kantaneet mahtavimmat noldorista. Ympärillä häärivät vanhemmat sukulaiset, joilla kenties olisi parempi oikeus kruunuun. Celebrimbor pohtii, olisiko kruunu kaiken oikeuden mukaan kuulunut hänelle, jos Maedhros ei olisi siitä luopunut. Galadriel ei ehkä halua Gil-Galadin kruunua (tämä ei ole GoT), mutta haluaa hallita itsnäisesti ja toisaalta antaa Gil-Galadille tilaa. Joten Galadriel ottaa Celebrimborin mukaansa ja nämä perustavat Eregionin kaupungin. Saamme kääpiöt mukaan. Saapuu muukalainen, joka kutsuu itseään Annatariksi. Galadriel suhtautuu epäilevästi, mutta Celebrimboria kiinnostaa muukalaisen laaja tietomäärä, ja hän järjestää verettömän vallankaappauksen, jonka seurauksena Galadriel jättää Eregionin. Elrond voidaan tuoda mukaan Gil-Galadin sanantuojana. Tämähän kirjoittaa itsensä.

Numenor olisi häilynyt taustalla, mainittu keskusteluissa ja näkynyt lähettiläiden ansiosta. Ja kun sota syttyy, olisimme vihdoin nähneet sen täyden mahdin esimerkiksi ensimmäisen kauden lopussa. Toinen kausi olisi keskittynyt enemmän Numenoriin, ja sen suistumiseen varjon alle. Kolmas kausi sitten vaikka Viimeisen Liiton sota, kun tuhkasta ja hävityksestä olisi noussut ihmisten ja haltioiden viimeinen liitto, ja Gil-Galad olisi vihdoin noussut suuruudessa esi-isiensä tasolle.

Toki se ei olisi ollut viittä kautta, siinä ei olisi ollut hobitteja eikä Gandalfia. Se olisi ollut vain kiinnostavia henkilöitä ja ymmärrettäviä motivaatioita.

 

[Randalf]

-- Mutta objektiivisesti tarkasteltuna sarjalla on pahoja ongelmia, eivätkä ne liity Tolkienin luomaan maailmaan tai sen adaptaatioon.

Kirjoitin alle pitkän tekstin, kuinka itse olisin kuvannut tarinan. Se ei varmaan ole kiinnostava kuin itselleni, mutta jätän sen nyt siihen, kun jo varmaan kolmannen kerran olen sen kirjoittanut.

Spoileri: Pohdintaa siitä, miten itse olisin tehnyt.

Jos puhutaan sitten adaptaatiopuolesta, niin nähdäkseni isoin ongelma on ollut lähteä Jacksonin elokuvista ja rakentaa menneisyys sen varaan. Jacksonin elokuvissa Elrond ja Galadriel ovat vanhoja ja viisaita. Tämä on menneisyydessä, joten he ovat nuoria ja ajattelemattomia. Elrondin osalta tämä toimisikin, mutta Galadriel on jo vanha, joskaan ei ehkä yhtä viisas. Mutta koska Jacksonin elokuvan haltioiden hallitsijat ovat vanhoja, myös sarjassa (Celebrimbor ja Gil-galad) näin täytyy olla. Me emme tiedä, kuinka vanha Gil-Galad on, mutta hän oli sen verran nuori, että Fingon lähetti hänet turvaan Satamiin Dagor Bragollachin jälkeen. Kaiken järjen (ja julkaistun Silmarillionin) mukaan hänen täytyy olla nuorempi kuin Galadriel. Celebrimborista emme tiedä paljonkaan, ilmeisesti hän oli syntynyt Valinorissa, ja mahdollisesti jo aikuinen, kun Feänor seurasi Morgothia Keski-Maahan.

Näiden kolmen ympärille olisi helposti voinut rakentaa ensimmäisen kauden draaman. Gil-Galad on perinyt kruunun, jota ovat kantaneet mahtavimmat noldorista. Ympärillä häärivät vanhemmat sukulaiset, joilla kenties olisi parempi oikeus kruunuun. Celebrimbor pohtii, olisiko kruunu kaiken oikeuden mukaan kuulunut hänelle, jos Maedhros ei olisi siitä luopunut. Galadriel ei ehkä halua Gil-Galadin kruunua (tämä ei ole GoT), mutta haluaa hallita itsnäisesti ja toisaalta antaa Gil-Galadille tilaa. Joten Galadriel ottaa Celebrimborin mukaansa ja nämä perustavat Eregionin kaupungin. Saamme kääpiöt mukaan. Saapuu muukalainen, joka kutsuu itseään Annatariksi. Galadriel suhtautuu epäilevästi, mutta Celebrimboria kiinnostaa muukalaisen laaja tietomäärä, ja hän järjestää verettömän vallankaappauksen, jonka seurauksena Galadriel jättää Eregionin. Elrond voidaan tuoda mukaan Gil-Galadin sanantuojana. Tämähän kirjoittaa itsensä.

Numenor olisi häilynyt taustalla, mainittu keskusteluissa ja näkynyt lähettiläiden ansiosta. Ja kun sota syttyy, olisimme vihdoin nähneet sen täyden mahdin esimerkiksi ensimmäisen kauden lopussa. Toinen kausi olisi keskittynyt enemmän Numenoriin, ja sen suistumiseen varjon alle. Kolmas kausi sitten vaikka Viimeisen Liiton sota, kun tuhkasta ja hävityksestä olisi noussut ihmisten ja haltioiden viimeinen liitto, ja Gil-Galad olisi vihdoin noussut suuruudessa esi-isiensä tasolle.

Toki se ei olisi ollut viittä kautta, siinä ei olisi ollut hobitteja eikä Gandalfia. Se olisi ollut vain kiinnostavia henkilöitä ja ymmärrettäviä motivaatioita.

Vaikka koen sarjan onnistuneen muutamissa asioissa ihan todella hienosti (no okei, lähinnä Sauronin kanssa) ja kourallisessa asioita silleen kelvollisesti, niin vaikea noista pointeista on olla ihan hirveästi eri mieltäkään.

Tarinatiivistelmäsi oli mielestäni hyvä ja sisälsi suurelta osin sellaisia asioita, joita olisin tältä sarjalta kovasti toivonut.

On tietysti vähän vaikea arvioida tätä Rings of Powerin markkinaa ja houkuttelevuutta yleisölle, jolle käytännössä ainoa linkki aiheeseen ovat Jacksonin elokuvat; ehkä juuri tästä syystä sarja on lähtenyt vetämään (mielestäni vaihtelevasti onnistuen) rinnakkain sellaista tosi geneeristä fantasiahuttua muutamien yksinomaan sarjaa varten kirjoitettujen hahmojen ja esimerkiksi Supersotilas Galadrielin kanssa ja sitten vähän syvempään päätyyn menevää Tolkien-adaptiota toisen kauden mittaan lisääntyvine Silmarillion-viittauksineen ja nimien pudotteluineen.

Siitä olen tosiaan samaa mieltä, että pysyttelemällä lähempänä lähdemateriaalia olisi varmaan tullut vähän koherentimpaa jälkeä.

Kuinka yllättävää...

 

[teroz]

Yritin taas, mutta ei lähde. Kun tuntuu hienoisesti, että nytkö lähtisi niin seuraavaksi lässähtää taas synkkään, hitaaseen ja innottomasti näyteltyyn kohtaukseen. Semmoinen snoozefest kyllä, että ei paremmasta väliä.

 

[Håkanhead]

En ole tätä uutta kautta vielä katsonut lainkaan. Tämä on itselleni musiikki korville, kun omalla kohdalla suurin tunnelman latistaja oli se, että kun Númenorista lähdettiin Keski-maahan riehumaan, niin fiilis oli sellainen, että viisi miestä ja hevosta oli mukana taisteluissa.

Sama jatkuu myös toisella kaudella.

 

[punaiset_lasit]

Hyvin toimii minulle. 40% tuotannosta katsottu eli eiköhän tuossa ihan hyvin kuitenkin kohti huipennusta mennä. Sekin toki vituttaa jo valmiiksi, että miten tässä käy? Kävi Peter Jakson jo sen spoilaamassa yli 20 vuotta sitten heti avauskohtauksessaaan.

 

[Murskaaja]

Kaikki jaksot katsottu ja onhan tämä nyt miljardin dollarin Tolkien-sarjaksi ihan totaalinen rimanalitus.

Herättää vähän samoja fiiliksiä kuin Kärppien alkukausi; paperilla erittäin kova ja kallis nippu kasassa mutta ihan perusasioissa ei ole päätä eikä häntää. Väkisinkin hakee vertailupohjaa vuosituhannen alusta, jolloin jokainen nyanssi oli viimeisen päälle ja tehtiin historiaa. Tällä hetkellä kannattajana toivoo lähinnä totaalista romahdusta, jotta johtavat tahot joutuisivat vastuuseen tekosistaan, eikä vastaavaa farssia pääse enää syntymään koskaan.

Rings of Powerissa on tasan nolla kappaletta hahmoja, joiden edesottamukset herättäisivät edes jonkin verran tunteita. Tarustojen eeppiset mahtihenkilöt eivät vain kertakaikkiaan pysty vastaamaan luotuihin odotuksiin. Esimerkkejä lätkävertauksin:

Galadriel: pitäisi olla yksi kokonaisvaltaisimmista pelaajista, jonka peliäly ja johtajuus hakevat vertaistaan. Todellisuudessa paljastuu hölmöilevä pikkunättiä pelaava pörrääjä. Odotukset: Datsyuk. Mitä saatiin: Kasperi Kapanen

Gil-Galad: pitäisi olla pomminvarmasti Hart-keskusteluissa joka vuosi, mutta jää ihan statistiksi ajatusten harhaillessa pelin ulkopuolisissa asioissa. Odotukset: Lemieux. Mitä saatiin: Nick Ritchie

Elendil: odotuksena uskomattoman tehokas karismaattinen rightin maalinsylkijä. Lopulta kädenlämpöinen ihan ok lilliputtijoukkueen 0,4ppg kakkoskenttäläinen. Odotukset: Selänne. Mitä saatiin: Pekka Jormakka

Gandalf: tarvitaan organisaatiolle kantava seinä. Valitettavasti seinän on valanut Jankon Betoni. Odotukset: Lidström. Mitä saatiin: Ristolainen

Celebrimbor: Kaiken voittanut ja nähnyt moninkertainen Stanley Cup -voittaja. Olikin täydellinen hutilaukaus ja seurauksista maksetaan pitkään ja hartasti. Odotukset: Patrice Bergeron. Mitä saatiin: Rick DiPietro

Sauron: Vastustajajoukkueen pelätyin ja inhotuin keinoja kaihtamaton voimatalo. Valuessaan kakkakikkareena pitkin vuorenseinää herätti kyllä inhoa, mutta pelkoa ei kenessäkään.
Odotukset: Gordie Howe. Mitä saatiin: Micke-Max Åsten

Elrond: Pistepörssin voittaja, jopa Generational Talent -tason järkähtämätön ja vuodesta toiseen luotettava pelimies. Mutta saatiin kuitenkin sympaattinen velikulta. Odotukset: Crosby. Mitä saatiin: Jesse Puljujärvi

Sivuhahmot olivat taas täynnä töppösiä ja möttösiä, joita pyöritettiin aivan suhteettoman isolla peliajalla näyttöihin ja rooliin nähden. Farmikomennusten sattuessa ketään ei kiinnostanut.

Visuaalisesti aivan hienoa pätkää kuitenkin saivat aikaiseksi, mutta lopputulos oli kuin Golden Knightsin alkuseremonioiden jälkeen kentälle luistelisi Lauri Mikkolan valmentama SaiPa.

 

[hablaa]

@Murskaaja teki niin hienon ja tyhjentävän tiivistelmän, että hattu päästä ja periaatteessa ei tarvitsisi jatkaa. Jatkan silti.

Tällaisissa "prequeleissa" ongelma on aina, että tietää mitkä hahmot säilyy hengissä. Joten siinä lähtee jo vähän draaman kaarta pois. Mutta Galadrielista on tehty sellainen hahmo, ettei yhtään edes jännitä mitä sille tapahtuu. Heti ensimmäisestä jaksosta lähtien on tullut hirveää tuubaa (hei, mäpä tästä uin takaisin Keski-Maahan).

Toinen iso ongelma itselle on esitysmuoto. Monologeja on aivan liikaa ja jatkuvasti, ja musiikki on aivan liian alleviivaavaa. Hyvä soundtrack toki on vain hyvästä, mutta välillä pitäisi antaa aikaa hengähtää. Nyt musiikkia on suht koko ajan, ja heti kun tulee yhtään dramaattisempi tilanne, niin nupit kaakkoon ja jouset soimaan. Sama kritiikki koskee toki myös Peter Jacksonin filmatisointeja (mitkä omasta mielestä eivät ole mitenkään täydellisiä), ehkä tuo on apinoitu sieltä.

Ja ne proto-hobitit on suolesta. Onneksi niitä näki vähemmän tällä kaudella, mutta ärsyttää silti joka kerta.

Mutta jos sattuu olemaan Amazon-tilaus päällä kun tulee seuraava kausi, kaipa sekin tulee silti vilkaistua. Ihan vain masokismina jos ei muuten. Laitetaan tähän vielä puujalka jonka keksin juuri. Amazonilla on "Rings of Power", mutta kun Jari Saario ylitti Atlantia ja mitattiin nettiyhteyden latenssia, niin kyseessä oli "pings of rower".