Kölli taitaa kuulua tähän perisuomalaiseen muottiin, jossa työnteko ja kova tsemppi on pääprioriteetti, vaikka matsi hävittäisiin. Hieman kärjistetty esimerkki, mutta kertoo kaiken suomalaisesta mielenlaadusta. Oikeiden pelien voittaminen on tärkeintä, eikä sillä ole paskankaan väliä millä tavalla ne viedään, kunhan tulos on meille positiivinen.
Suomella on koossa kaikkien aikojen paras junnujoukkue ja uskon vakaasti, että kultaa tulee. Näin ei varmasti saisi sanoa, koska joku saattaa loukkaantua ja sitten itkijät pääsevät heristämään sormella, kuten tässä katkerassa maassa aina tapana on.
Suomalaisten ja ruotsalaisten suurin ero on siinä, että meillä pelätään etukäteen mahdollista tappiota, kun taas länsinaapurissa osataan nauttia mahdollisesta voitosta. Onneksi tämä piirre rupeaa näkymään täälläkin pikkuhiljaa.
Barkov, Armia, Ristolainen ja Määttä tulevat dominoimaan näissä kisoissa. Nautin suuresti jos Suomi tekee finaalissa ratkaisumaalin jostain Armian luistimen kautta pomppivasta kiekosta. Jos näin käy, miustellaan taas muutaman vuoden päästä sitä, kuinka tuurilla voitettiin, puolivahingossa ja pelätään jatkossa taas pahinta.
Perinteinen kisa-avautuminen suoritettu, taas :).