Tämän vuotiset U20-kisat takana. Jos nyt nopeasti pistetään kisat pakettiin, niin suurimmat yllättäjät olivat Ruotsi sekä Tsekki ja Sveitsi. Oma luotto Ruotsiin ei ollut kovin suuri, kun loukkaantumiset ja poisjäännit muista syistä verottivat joukkueen iskukykyä. Siksi heidän finaalipaikkaansa voi pitää todella hyvänä suorituksena. Tsekki ja Sveitsi puolestaan yllättivät ennen kaikkea Suomen kustannuksella, mitä nyt on myös pidettävä kovana suorituksena. Sveitsin yllätys Venäjää vastaan ei myöskään ollut kaukana. Sen sijaan USA näytti, mikä tylysti mikä ero Tsekkillä oli todellisiin huippujengeihin. Ei yhdellä ketjulla mennä kuitenkaan kuuhun.
Suomen tilanteeseen en sen enempää puutu, mutta omasta mielestäni Kanadan suoritus näissä kisoissa ajaa Suomenkin ohi pettymyslistalla. Nikkareilla oli, tai ainakin piti olla, laadukkain joukkue vuosiim NHL:n työsulun vuoksi, mutta niin vain he jäivät finaalin ja lopulta jopa mitalien ulkopuolelle. Kanadassa varmaan käydään paljon keskustelua siitä, miten joukkue rakennettiin, niin kuin aina, jos mestaruus jää saamatta. Voi kysyä, oliko joukkueessa liikaakin hyökkääviä pakkeja, kuten Rielly ja Murphy. Toki liike on avainasemassa isossa kaukalossa, mutta kyllähän Kanadan puolustuspeli oli heikkoa tärkeimmillä hetkillä. Subban saanee myös lokaa niskaansa. Nythän joukkueessa löytyi tilaa myös MacKinnonille ja Drouinille, ja ainakin ensiksi mainitun osalta valintaa voi kritisoida, sillä rooli oli täysin väärä pisteitä OHL:ssä nakutelleelle huippulupaukselle. Drouinin eduksi on sanottava, että hän otti itselleen hyökkäävän roolin toisin kuin MacKinnon ja nosti satavarmasti taas osakkeitaan draftiä vasten.
USA vakuutti ennen kaikkea tasaisuudellaan erityisesti hyökkäyspäässä. Huomionarvoista on, että turnauksen eri vaiheissa eri hyökkääjät loistivat. Alkusarjassa Galchenyuk, pudotuspeleissä Gaudreau ja finaalissa Grimaldi. Jokainen voi miettiä, milloin todelliset huippupelaajat loistavat ja arvostaa hyökkääjäkaluston suoritukset sen mukaan. Kolme suurta pelaajaa, jotka olivat aina esillä olivat kuitenkin maalivahti Gibson sekä huippupakit Trouba ja Jones.
Turnauksen MVP:n antaisin Gibsonille. Perusteeksi riittänee viimeisen komen pelin tuloksen katsominen ja pelit katsomalla saa lisäperusteita.
Tähtiviisikon valitseminen on yhtä paikkaa lukuunottamatta helppoa: Maaliin Gibson, pakeikki Trouba ja Jones sekä hyökkäykseen RNH sekä Gaudreau.
Viimeisen hyökkääjän valitseminen on vaikeampaa, koska omasta mielestäni Ruotsin Forsberg ja Collberg eivät paikkaa ansaitse. Jos sinikeltaisista pitäisi joku valita, niin ottaisin taskurakettimaisen Arvidssonin. Kanadalla oli kieltämättä paljon taitoa ja kaverit kuten Huberdeau ja Scheifele vakuuttivat taidoillaan, mutta vaikea heitäkään on valita. Venäjältä ottaisin mieluiten Grigorenkon, mutta ainakin itse odotin häneltä vielä nähtyä enemmän. Ravistelleen höyheniä ja annetaan viimeinen paikka Arvidssonille.