Ei sinetöi, mutta vaikuttaa varmasti. Kaiken kaikkiaan tämä turnaus veti hiukan mattoa alta poikien hyviltä SM-liiganäytöiltä, koska Suomen varattavissa olevat pelaajat eivät kyenneet erottumaan edukseen tässä turnauksessa. Tämä oli oikeastaan minulle henkilökohtaisesti se suurin pettymys tässä kaikessa, koska tämän(kin) vuoden turnaus on aika vakavasti otettava argumentti sm-liigan heikohkosta tasosta esim. elitserieniin verrattuna. Voidaan vain arvella kuinka monessa elitserien seurassa Barkovit ja Lehkoset olisivat yhtä merkittävissä rooleissa kuin täällä Suomessa.
Tämä on mielenkiintoinen pointti, miten SM-liiganäytöt korreloivat nuorten MM-kisoihin. Olen vuosien varrella ottanut talteen nuorten pisteet syyskaudelta ennen MM-kisoja, ja SM-liigan tilastojen valossa Suomella oli nyt jalkeilla kovin joukkue, mutta kisoissa lopputulos olikin lopulta täysi katastrofi.
Koodi:
O M S P
MM-2013 411 72 94 166
MM-2012 348 66 90 156
MM-2011 362 59 75 134
Tulipa nyt sitten tarkistettua ruotsalaisilta vastaavat tilastot alkukaudelta:
Koodi:
O M S P
Elitserien 211 16 37 53
Allsvenskan 190 41 39 80
+ 5 junnua P-Amerikassa
Ruotsalaiset ovat siis pelanneet noin puolet vähemmän Elitserienissä eikä tehojakaan ole tullut samaan malliin kuin suomalaisilla SM-liigassa. Silti ruotsalaiset olivat kaukalossa jokaisella osa-alueella selkeästi suomalaisia edellä. Kyllähän tämä jossain määrin pistää kyseenalaistamaan SM-liigan tason kansainvälisessä vertailussa, mutta huolestuttavaa ja silmiinpistävää on yksilötason erot. Suomella on vihdoin muutama huippuyksilö, mutta ero tulee selvästi materiaalin laajuudessa.
Suomella on alemmissa ketjuissa Markus Hännikäisen kaltaisia niska kyyryssä painavia kohnottajia, jotka kyllä tsemppaavat, mutta luistelutaito ja pelikäsitys ovat kansainväliselle tasolle yksinkertaisesti puutteellisia. Puukäsillä osutaan korkeintaan omaan maaliin.
Ruotsalaiset ovat järjestelmällisesti hyvin luistelevia, taitavia, peliä ymmärtäviä ja ennen kaikkia kokonaisvaltaisia jääkiekkoilijoita, jotka ovat vielä kaikenlisäksi huomattavasti suomalaisia isokokoisempia ja vahvempia.
Materiaalierosta kertoo jotain se, että Ruotsia ei näytä paljon hetakuttavan, vaikka joukkueesta kolme kärkipakkia Brodin, Klefbom, Lindholm ja ykköshyökkääjä Zibanejad. Mitenköhän Suomelle olisi käynyt, jos joukkueesta olisi otettu pois käytännössä neljä parasta pelaajaa?
Tasoerosta kertoo karua kieltä se, että Suomen nuoret ovat hävinneet nyt Ruotsille 25 kertaa peräkkäin. Viimeisin voitto on helmikuulta 2009.
Suomen joukkue alisuoritti selkeästi MM-kisoissa, mutta näiden kisojen katastrofi pistää samalla kyllä miettimään, missä SM-liigan superjunnut todellisuudessa menevät kansainvälisessä vertailussa.
Otetaan tässä nyt tarkasteluun Barkov, joka on ollut SM-liigassa huikea, mutta jäi nuorten MM-kisoissa melkoisen pimentoon. Suurin yksittäinen syy on nuorten MM-pelien hurja pelitempo, jossa Barkov ei pääse loistamaan samalla tavalla kuin SM-liigassa. Barkovin puutteet luistelussa tulivat korostetusti esille, kun pelissä on valtavasti vauhtia, mutta järkeä sitäkin vähemmän. Nyt Barkov oli usein potkun jäljessä tilanteista eikä näin päässyt hyödyntämään kiekolisia taitojaan.
SM-liigan organisoitu peli sopiikin huomattavasti paremmin Barkoville, joka pääsee käyttämään peliälyään ja syöttötaitoaan paremmin miesten peleissä.
Barkovin pelistä paistoi kyllä myös selvästi väsymys, eikä mikään ihme kun 17-vuotias poika on pelannut vuodenvaihteeseen mennessä käsittämättömät 53 peliä tällä kaudella. Liikaa on yksinkertaisesti liikaa. Toivottavasti Barkov saa kisojen jälkeen pienen lepotauon, että on parhaimmillaan kevään pudotuspeleissä ja kenties 18-vuotiaiden MM-kisoissa.
Sekin kannattaa nimittäin Barkovin kohdalla muistaa, että hän oli näissä kisoissa pari vuotta muita nuorempi, joten ei ollut edes realistista odottaa 17-vuotiaalta dominointia näissä kisoissa. Kaksikymppisten kisoissa todella harva häkkipää on ollut avainroolissa,
tilastot löytyvät täältä. 2000-luvulla oikeastaan vain Sidney Crosby ja Nino Niederreiter ovat olleet jo alaikäisinä ratkaisuroolissa.