Rahankeräyslupa ilmoitusmuotoiseksi ainakin ajallisesti rajattuihin pienkeräyksiin.
Joskus tätä loossin saunassa mietittiikin.
Miltä kuulostaisi järjestelmä, jossa yksityishenkilön rahankeräystä lupakäytäntöä lievennetään pienkäräyksien osalta, siltä osin kun kyse on pelkästään hyväntekeväisyydestä ilman kiinteää vastiketta. Suurimpiin rahankeräyksiin tarvittaisiin lupa, joka myönnettäisiin jos keräyksen kohteena on rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestö. Tällöin lahjoittaja saisi luonnollisesti siltä osin verovähennyksiä.
Argessiivinen verosuunnitelu kun koskee myös yksityishenkilöitä. (
Käytin argessiivista termiä, syystä että erään määritelmän tuntomerkit täyttyy, jos agressiivisen verosuunnittelun välitön tai välillinen toiminta saattaa aiheuttaa veronvälttelyn.) Lahjoittaja, rikas henkilö tällöin pystyisi kohentamaan imagoa ja statusta. Tyytymätön kansalainen kun haluaa vaikuttaa omien verovarojen käyttöön.
Hyötynä arvioidaan olevan, että kansantaloudellisesti hyväntekeväisyyden kokonaispotti kasvaisi. Nykyisin hyväntekeväisyyttä kun rahoitetaan valtion toimesta, niin miksei kansalaisen kannustimia ei voisi kehittää markkinataloudellisempaan suuntaan. Esimerkiksi NHL -pelureiden järjestämisistä hyväntekeväisyyden kesäotteluista kyettäisiin rakentamaan amerikkalaisia karnevaalitapahtumia isolla rahalla. Mikä olisikaan parempi tapa saada näkyvyyttä esimerkiksi lastensairaalalle.
Anyway...järjestelmässä piilee riski. Perinteisesti on yhteiskuntavastuu ulkoistettu hallinnollisess mielessä yhteiskunnan vastuulle. Toisaalta valtion rahoitukseen saattaisi kohdistua uusia kiristyspaineita. Jollain valtion toiminta on rahoitettava, niin politikoiden ajattelussa he saattaisivat leikata valtion osuuksia hyväntekeväisyydestä, koska sitä rahaa tulee yksityisiltä henkilöiltä. Muutenkin rahoituksen ennakoittavuus olisi epävarmempaa.
Monia muitakin näkökulmiakin olisi, niin että mikä se sopiva balanssi sitten on. Keskustelu jatkukoon.