Rivi-natsit saivat sodan jälkeen elellä omaa elämäänsä melko normaalisti. Johtajat ja pahimmat sekopäät toki pyrittiin saamaan tuomiolle.
Ei kokonaista sukupolvea saksalaisia isiä ja vaareja leivättömän pöydän ääreen saatu vaikka monen kohdalla olisi varmasti ollut aihetta.
Toki sotavankeja näännytettiin hengiltä satoja tuhansia, saksalaisten raskaimmat tappiot kärsittiin touko-ja kesäkuussa 1945, jolloin kuoli varmaan n.1/5 osa koko sodan sotakuolleista. N. 450 000 länsivaltojen vankileirillä, n. 700 000 venäläisten tappamia vankeja.
Samoin sodan jälkeen Saksassa nähtiin nälkää yli 3 vuotta keinotekoisessa nälänhädässä, koska ruoantuonti Saksaan ja siviilien ruokkiminen oli kiellettyä. Saksalaiset eivät myöskään saaneet myydä mitään ulkomaille. Punaisen ristin ruoka-apu oli kiellettyä 1948 kesään saakka.
Arviolta 1.9 miljoonaa lasta syntyi kuolleena tai menehtyi vastasyntyneenä nälkään tuona aikana.
Lisäksi saksalaisiin kohdistuneet etniset puhdistukset 1945-1954 tappoivat 2,4 miljoonaa ihmistä Romaniassa, Tsekkoslovakiassa,Unkarissa, Puolassa ja Jugoslavian alueella. Pääasiassa naisia,lapsia ja vanhuksia, koska terveet miehet 18-50 olivat Wehrmachtissa,
Eli natseja ei niinkään rangaistu, vaan etnisyys ja maantiede ratkaisi, joutuiko tapetuksi.
Puolueen jäsenyys oli 8 miljoonalla saksalaisella, ilmeisesti valtion viroissa sitä edellytettiin, joten sillä perusteella ihmisten tuomitseminen olisi ollutkin hankalaa.
Joka tapauksessa n.10 miljoonaa etnistä saksalaista menetti henkensä 1939-1954. 80% infrastruktuurista tuhottiin ilmapommituksissa, ja I maailmansodassa menetettyjen 10% maa-alueiden lisäksi Saksa menetti . 1/4 1937 maa-alueistaan.
Joten ei se elämä nyt ihan normaalisti jatkunut kenelläkään.