Aku Louhimies – elokuvaohjaaja

[teppana]

Ei Intian fiksuin jengi ole Service Deskin level 1:llä... Se on jo lähtenyt tai haluaa lähteä Pohjois-Amerikkaan tai Eurooppaan, esim. Satya Nadella.

En mistään service deskistä puhunut.

 

[Wiljami]

Ville Virtanen vajosi nopeasti samaan alasarjaan näiden tuntemattoman #meetoo-naisten kanssa; kaikki vaatiminen on rankkaa kiusaamista. Ihme laiskuusindividualisti tiimityössä. Työpaikoillakin tämä on alati nouseva ilmiö, kehua pitäisi jo työpaikalle ilmestymisestä. Bonusta työnteosta.
...

Oletko sitä mieltä että esim. sinua olisi sitten korrektia tulla motimoimaan työntekoon tietoisella nöyryyttämisellä ja psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksilla? Jostain syystä todella monen ohjaajan ei tarvitse toimia kuin sadistinen kusipää (ei välttämättä siis olla sellainen, vaan käyttää vaan niitä keinoja) saadakseen tuloksia. Toki myös täysin narsistista mulkkua löytyy taiteilijoista mutta ei sen tarvitse mikään automaatio olla että taidetta saadaan vaan muita osallistujia piinaamalla. Eikä sen puoleen kiekkokaukalossakaan ainoa toimiva motivointikeino ole nöyryytys ja yleiset sakinhivutukset sekä koirankopitukset yms. hajoita ja hallitse -metodit. Toki niillä on myös tehty tulosta ja varmasti löytyy aina jälkikäteen joku sanomaan että hyvä pomo oli kun pärjättiin. Esimerkiksi Raato on varmasti monen mielestä ihan huikea valmentaja, aika moni oli toisaalta erittäin helpottunut kun sen lennettyä Leijonista ilmeni, että myös Erkan metodeilla saa tuloksia ja vieläpä vähemmillä sielunvammoilla.

 

[Cobol]

Ville Virtanen on avoimesti tukenut Vasemmistoliittoa ja Veronika Honkasaloa, lienee siis katsannoltaan vasemmistoa.

Vaikka et yhdistä Virtasen kommenttia Louhimiehestä vasemmistolaisuuteen, nostan esille itse sen, että en näe Virtasen poliittisella suuntauksella yhteyttä hänen käsitykseensä Louhimiehen ohjaustavoista. Minusta Virtanen on oikeassa, mitä naisen kohteluun tulee. Se on ollut heikkoa, mutta toki muuallakin kuin elokuva-alalla ja kulttuurin parissa.

Sama pätee mielestäni kokoomuslaisen Törhösen toimiin. Hän toimi todella väärin ehdottaessaan seksiä pääsykokeisiin tulleelle. Ei se yhdisty poliittiseen suuntaukseen, ja Törhönen sikaili. Syytöksiä on paljon muitakin hänen osaltaan.

Demareita lähellä olevalta tunnetulta kulttuurineuvos Baltzarilta löytyy ihmiskaupasta syyte ja paljon muutakin.

Yleisellä tasolla valta antaa osalle miehistä trumpmaisia oikeuksia. Se on tietenkin harhaluulo, mutta he olettavat omaanvansa ne oikeudet ja vaikka eivät omaisikaan, oikeudet on otettavissa. Yhteiskunnan tehtävä on puuttua tähän.

 

[Lystikäs]

Minusta Louhimies pääsi aika vähällä suhteessa siihen että oli harjoittanut työtapojaan 20 vuotta kohun alkaessa.

Palataksemme vielä viestiketjun aiheeseen, allekirjoitan paljon näkemyksiäsi. Ville Virtanen teki mielestäni hyvin, kun toi esiin omia kokemuksiaan, ala ja sen työskentelymetodit kaipaavat päivitystä, ja ehdottomasti hänellä oli oikeus vetäytyä projektista ohjaajan vaihduttua (se ei ollut enää sama projekti, johon hän oli lupautunut). Hyvä myös, että pääsi tekemään statementin ohjaajan työtapojen merkityksestä. Mutta siinä näkemyksemme eroaa, ettei mielestäni ollut hyvä, että Louhimieheen kohdistunut statementti tuotiin julkiseksi.

Vaikken pidä Louhimiehen oletetuista työskentelymetodeista, ei hän nähdäkseni tehnyt mitään väärää alan standardien mukaan. Ala määrittelee jatkuvasti omat sääntönsä, olettaen, ettei yhteiskunnan asettamia sääntöjä rikota, ja kuten itsekin pointtaat, Louhimies harjoitti työmetodejaan 20 vuoden ajan koko alan katsellessa vierestä. Ja koska häntä edelleen palkattiin tekemään elokuvia, se voitiin lukea jatkuvana hyväksyntänä hänen toimilleen. Meidän on myös sivullisina helppoa nähdä kyseinen toiminta moraalittomana, mutta koska näyttelijöitä ja työskentelypreferenssejä löytyy niin moneen lähtöön, se ei välttämättä ole ollut selvää Louhimiehelle.

Mutta jos halutaan etsiä syyllistä siihen, että näyttelijöitä voidaan kohdella näin, katse tulisi kiinnittää, joko näyttelijäliittoon - joka määrittelee jäseniinsä kohdistuvat standardit, tai tuottajaan - joka on kuvaustilanteessa se vastuullinen taho. Elokuva-alalla tuottaja on se, joka palkkaa erinäisen joukon ammattilaisia (ohjaajan, käsikirjoittajan, kuvaajan, näyttelijät, yms.) tekemään edustamalleen yhtiölle elokuvan. He ovat kaikki sidottuja yksilöllisin sopimuksin tuottajaan. Hierarkiaa löytyy, mutta sopimukset määrittää pelisäännöt eri osa-alueiden kanssa. Esimerkiksi ohjaaja ei voi muuttaa käsikirjoitusta, jos käsikirjoittajan ja tuottajan tekemä sopimus kieltää sen.

Ymmärrän kyllä tuottajaa. Käsitykseni mukaan voimakas visioinen Louhimies on hankala hallittava tuotantoyhtiön näkökulmasta, mutta se on se riski, joka tietynlaisten persoonien palkkaamisiin sisältyy. Jääkiekkoon asiat rinnastaen - Raimo Summasen palkkaaminen saattaa herättää joukkueen hyviin suorituksiin, mutta homma saattaa räjähtää myös kasvoille.

Muutosta on hyvä vaatia, mutta se tulisi tapahtua alan sisältä käsin - näyttelijäliiton tai vaikka yksittäisten tekojen kautta, kuten Ville Virtasen esimerkin, ei julkisen paineen kautta yksilöityä syntipukkia käyttäen. Siitä tulee itselleni mieleen soihdut ja keskiaika. Eri asia tietenkin jos Louhimies rikkoi yhdessä sovittuja sääntöjä, jolloin sen puiminen mediassa lienee oikeutettua.

 

[/dev/null]

Oletko sitä mieltä että esim. sinua olisi sitten korrektia tulla motimoimaan työntekoon tietoisella nöyryyttämisellä ja psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksilla? Jostain syystä todella monen ohjaajan ei tarvitse toimia kuin sadistinen kusipää (ei välttämättä siis olla sellainen, vaan käyttää vaan niitä keinoja) saadakseen tuloksia. Toki myös täysin narsistista mulkkua löytyy taiteilijoista mutta ei sen tarvitse mikään automaatio olla että taidetta saadaan vaan muita osallistujia piinaamalla. Eikä sen puoleen kiekkokaukalossakaan ainoa toimiva motivointikeino ole nöyryytys ja yleiset sakinhivutukset sekä koirankopitukset yms. hajoita ja hallitse -metodit. Toki niillä on myös tehty tulosta ja varmasti löytyy aina jälkikäteen joku sanomaan että hyvä pomo oli kun pärjättiin. Esimerkiksi Raato on varmasti monen mielestä ihan huikea valmentaja, aika moni oli toisaalta erittäin helpottunut kun sen lennettyä Leijonista ilmeni, että myös Erkan metodeilla saa tuloksia ja vieläpä vähemmillä sielunvammoilla.

Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”
Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”

Tuossa vaikka yksi esimerkki. Jos on mukana rankoissa elokuvissa, mustissa aiheissa, niin varmaan tekeminen on myös rankkaa. En tuosta kuitenkaan löydä mainitsemiasi loukkauksia, ymmärtääkseni näitä ei oikein ole löytynyt. Virtasen kannattaa mennä teletappeihin.

Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.

 

[Jakedeus]

Jos Arno Kotro lasketaan yhä kirjailijaksi, on hänkin oikealla kallellaan ja varmasti on muitakin. Eivät nämä asiat ole täysin mustavalkoisia.

Tässä oli montakin nimeä, jotka ihmetyttävät, mutta nostetaan tämä nyt esiin. Millä perusteella Arno Kotro on oikealla?

 

[/dev/null]

Vaikka et yhdistä Virtasen kommenttia Louhimiehestä vasemmistolaisuuteen, nostan esille itse sen, että en näe Virtasen poliittisella suuntauksella yhteyttä hänen käsitykseensä Louhimiehen ohjaustavoista. Minusta Virtanen on oikeassa, mitä naisen kohteluun tulee. Se on ollut heikkoa, mutta toki muuallakin kuin elokuva-alalla ja kulttuurin parissa.

Sama pätee mielestäni kokoomuslaisen Törhösen toimiin. Hän toimi todella väärin ehdottaessaan seksiä pääsykokeisiin tulleelle. Ei se yhdisty poliittiseen suuntaukseen, ja Törhönen sikaili. Syytöksiä on paljon muitakin hänen osaltaan.

Demareita lähellä olevalta tunnetulta kulttuurineuvos Baltzarilta löytyy ihmiskaupasta syyte ja paljon muutakin.

Yleisellä tasolla valta antaa osalle miehistä trumpmaisia oikeuksia. Se on tietenkin harhaluulo, mutta he olettavat omaanvansa ne oikeudet ja vaikka eivät omaisikaan, oikeudet on otettavissa. Yhteiskunnan tehtävä on puuttua tähän.

Olen yksinkertaisesti sitä mieltä että raha on ollut näiden touhujen motivaattori. Tuntematon on ollut menestys ja näyttelijät kokee saaneensa liian vähän. Louhimiestä kukaan ei ole syyttänyt ahdistelusta toisin kun Törhöstä. Baltzar on ihmisjäte, mutta myöskään tälläisista kultti-manipulointi-ahdistelu jutuistakaan Louhimiestä ei ole syytetty.

 

[Cobol]

Olen yksinkertaisesti sitä mieltä että raha on ollut näiden touhujen motivaattori. Tuntematon on ollut menestys ja näyttelijät kokee saaneensa liian vähän. Louhimiestä kukaan ei ole syyttänyt ahdistelusta toisin kun Törhöstä. Baltzar on ihmisjäte, mutta myöskään tälläisista kultti-manipulointi-ahdistelu jutuistakaan Louhimiestä ei ole syytetty.

Itse en usko näkemykseesi, jonka mukaan raha olisi Louhimieheen kohdistuneiden syytösten motivaattori.

 

[/dev/null]

Itse en usko näkemykseesi, jonka mukaan raha olisi Louhimieheen kohdistuneiden syytösten motivaattori.

Olemme siis eri mieltä asiasta, ihan jees ei siinä mitään. Perustan ajatukseni sille että oikein kunnon Epstein/Weinstein seksiskandaalistuffia ei ole oikein löytynyt, vähän epämääräisiä syytöksiä naisten vihaamisesta yms. kylläkin.

 

[Cobol]

Olemme siis eri mieltä asiasta, ihan jees ei siinä mitään.

Totta. Minusta me ihmiset valitsemme lähes aina rahan. Otetaan konsertti, josta saa parhan tuoton. Valitaan elokuva, joka tuottaa eniten. Otetaan rooli, josta maksetaan parhaiten. Ja otetaan työpaikka, josta saa parhaan palkan. Louhimies on kävelevä kultamuna, mitä tienestiin tulee, joten hänen kampittamisensa olisi taloudellisessa mielessä typerää.

 

[Wiljami]

Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”
Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”

Tuossa vaikka yksi esimerkki. Jos on mukana rankoissa elokuvissa, mustissa aiheissa, niin varmaan tekeminen on myös rankkaa. En tuosta kuitenkaan löydä mainitsemiasi loukkauksia, ymmärtääkseni näitä ei oikein ole löytynyt. Virtasen kannattaa mennä teletappeihin.

Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.

Tarvitseeko niitä ammatti-ihmisiä aktiivisesti rääkätä vai voiko olettaa että ne saavat löydettyä motivaation ja näyttelytaitonsa jotenkin sisältään ilman päälle klimppimistä tai vittuilua? Vai meinaat että ne negatiiviset jutut mitä on kerrottu on pelkästään niiden metoo-noubadien lätinää mitä ei tarvitse noteerata ja jos nyt joku meritoitunutkin semmoisten suuntaan kommentoi niin sekin tippuu sinne samalle metoo-noubadien tasolle?

Vähän typerää ylipäätään tuo oletus ettei ihminen pystyisi hyviin, jopa huikeisiin, suorituksiin ilman että sitä pitää niihin negatiivisin keinoin pakottaa. Siis ihan alasta riippumatta. Toki ihmisraunioita tekemällä voi saada tuloksia mutta kyllä niitä todistetusti voi saada muillakin keinoin. Ei intissäkään enää koeta oletusarvoiseksi motivointimalliksi simputusta kun pidemmän tai edes lyhemmän päälle se ei tekemisen tasoa paranna, mutta tekee kohteiden elämästä hyvin vittumaista.

 

[sampio]

Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.

Täysillä ja tosissaan voi painella myös jättämättä jälkeensä raunioita. Aika urpoa ajatella, että tehokkuus vaatisi aina palavia raunioita, enemmänkin kyse on ajattelemattomuudesta ja kypsymättömyydestä. Vrt. Summanen ja Jalonen valmentajina - kukaan ei edellistä voi syyttää vaatimustason puutteesta, mutta kumman johtamistapa lopulta sopii suurimmalle osalle pelaajia?

 

[Tombe76]

Summanen vertaus hieman ontuu... tai toimii kyllä jos Niinimaa puoli vuotta case Summasen jälkeen olisi soitellut Raadolle ja kysellyt ykköspakin paikkaa joukkueesta.

Eikös esim. Pihla Viitala kysellyt puoli vuotta sen jälkeen Louhimieheltä töitä, kun oli ollut muuttumassa tuhkaksi ja raunioiksi. Toki traumat taisivat iskeä vasta kun metoo tuli ajankohtaiseksi.

 

[TosiFani]

...Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.

Aina on tekijöitä, jotka tarvitsevat autoritaarisen huutajan johtajaksi, jotta pystyvät suorittamaan täysillä. Näin tämä on työelämässä ja urheilussa.

Moni kiekkoilija kehuu Summasta valmentajana, mutta niin vaan hän on joutunut keskittymään yksilöiden valmentamiseen. Joukkueessa, kuten työelämässä kun on erilaisia persoonia, joita valmentajan/ johtajan/ ohjaajan pitää pystyä käsittelemään yksilöinä.

Louhimies näyttäytyy minulle yksipuolisena johtajana, joka ei pysty muuntautumaan tarpeen mukaan. Tämä kaventaa hänen työmahdollisuuksia, mikä on luonnollista.

Virtanen ei halua työskennellä Louhimiehen kanssa, mikä on myös ihan luonnollista. Virtanen on siinä asemassa, että hän voi valita töitään, minkä hän nyt tekikin. En oikein ymmärrä porukan pöyristymistä tässä asiassa.

 

[ZayWest]

On edelleen mielenkiintoista että Louhimieheen kohdistettiin todella vakavia syytöksiä, mutta yhtäkään linjaa ei viety näyttelijöiden toimesta loppuun MeToon aikaan. Ja noissa syytöksissä siis yhdistyi "valtarakenteiden" lisäksi aito ahdistus, pelko ja traumat. Eikä mikään "vähän ilkeä metodiohjaaja" -syytös pelkästään.

Tuolloin vielä nähtiin ihan faktana että todellinen valta on näyttelijöillä.

 

[Vellihousu]

Palataksemme vielä viestiketjun aiheeseen, allekirjoitan paljon näkemyksiäsi. Ville Virtanen teki mielestäni hyvin, kun toi esiin omia kokemuksiaan, ala ja sen työskentelymetodit kaipaavat päivitystä, ja ehdottomasti hänellä oli oikeus vetäytyä projektista ohjaajan vaihduttua (se ei ollut enää sama projekti, johon hän oli lupautunut). Hyvä myös, että pääsi tekemään statementin ohjaajan työtapojen merkityksestä. Mutta siinä näkemyksemme eroaa, ettei mielestäni ollut hyvä, että Louhimieheen kohdistunut statementti tuotiin julkiseksi.

Vaikken pidä Louhimiehen oletetuista työskentelymetodeista, ei hän nähdäkseni tehnyt mitään väärää alan standardien mukaan. Ala määrittelee jatkuvasti omat sääntönsä, olettaen, ettei yhteiskunnan asettamia sääntöjä rikota, ja kuten itsekin pointtaat, Louhimies harjoitti työmetodejaan 20 vuoden ajan koko alan katsellessa vierestä. Ja koska häntä edelleen palkattiin tekemään elokuvia, se voitiin lukea jatkuvana hyväksyntänä hänen toimilleen. Meidän on myös sivullisina helppoa nähdä kyseinen toiminta moraalittomana, mutta koska näyttelijöitä ja työskentelypreferenssejä löytyy niin moneen lähtöön, se ei välttämättä ole ollut selvää Louhimiehelle.

Mutta jos halutaan etsiä syyllistä siihen, että näyttelijöitä voidaan kohdella näin, katse tulisi kiinnittää, joko näyttelijäliittoon - joka määrittelee jäseniinsä kohdistuvat standardit, tai tuottajaan - joka on kuvaustilanteessa se vastuullinen taho. Elokuva-alalla tuottaja on se, joka palkkaa erinäisen joukon ammattilaisia (ohjaajan, käsikirjoittajan, kuvaajan, näyttelijät, yms.) tekemään edustamalleen yhtiölle elokuvan. He ovat kaikki sidottuja yksilöllisin sopimuksin tuottajaan. Hierarkiaa löytyy, mutta sopimukset määrittää pelisäännöt eri osa-alueiden kanssa. Esimerkiksi ohjaaja ei voi muuttaa käsikirjoitusta, jos käsikirjoittajan ja tuottajan tekemä sopimus kieltää sen.

Tässä on nyt hyvä muistaa muutama asia.

1. Elokuvien tekeminen on julkista työtä ja tunnettuja ja näkyviä tekijöitä on Suomessa hyvin vähän. On hyvin vaikea nähdä miten tämä asia olisi voitu hoitaa "alan sisällä" niin että siitä ei olisi tullut julkista. Jos x määrä näyttelijöitä valittaisi Louhimiehen työtavoista ja vaatisi niihin muutoksia ammattiliiton kautta uhkaamalla kieltäytyä näyttelemästä Louhimiehen elokuvissa, asia tulisi julki alta aikayksikön. Suomi on pieni maa ja näyttelijöiden kapinointi ohjaajaa vastaan on täällä harvinaista.

2. Ammattiliitoilla ei ole taidealoilla lainkaan samaa merkitystä kuin vaikka teollisuudessa. Väkeä on vähän ja kilpailu työpaikoista niin kovaa että mitään yhtenäistä rintamaa minkään asian taakse on vaikea muodostaa. En toisin sanoen usko että asioiden hoitaminen alan sisältä käsin olisi käytännössä edes mahdollista.

3. Elokuvien tekeminen on Suomessa paitsi julkista työtä, myös suurelta osin verovaroin rahoitettua kulttuuritoimintaa, ei ison rahan bisnestä joka voi sanella täysin omat sääntönsä. Siksi pidän täysin perusteltuna että alalla käytettävistä metodeista käydään myös julkista keskustelua. On tietysti ollut Louhimiehen kannalta ikävää joutua keskustelussa tikun nokkaan, mutta se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin hyssyttely ja hiljaisuus; viime kädessä myös Louhimiehen itsensä kannalta.

4. Elokuvan tekijöitä on, kuten todettua vähän, ja kaupallisesti menestyviä tekijöitä vielä vähemmän. Tämä tarkoittaa että tällaisilla tekijöillä on poskettoman paljon valtaa. Aina voidaan sanoa että ohjaaja on tuottajalla töissä ja tuottaja viime kädessä vastuussa, mutta tosiasiassa tuottajat tarvitsevat Suomessa enemmän ohjaajia kuin ohjaajat tuottajia; meillä kun ei ole jättikokoisia tuotantoyhtiöitä kuten Hollywoodissa. Tästä johtuen tuottajan voi olla helpompi sulkea silmät joiltakin asioilta, varsinkin kun päälle painavat tiukat budjetit ja aikataulut. Harvassa ovat tuottajat jotka haluavat viivästyttää tai jopa keskeyttää kuvaukset siksi että kaikkea ei tehdäkään ihan joka pykälän mukaan. Se että sopimusten yksityiskohdilla tai jopa käsikirjoituksella pyyhitään kuvauksissa persettä on ylipäätään Suomessa tavallisempaa kuin moni uskookaan. Louhimies oli takavuosina tuosta jälkimmäisestä jopa oikeudessakin.

Siihen, miksi kaikki tämä kohu alkoi vasta 20 vuoden jälkeen minulla ei ole selvää vastausta. En kuitenkaan usko että Louhimiehen metodit olisi ensin hyväksytty alalla 20 vuotta ja sitten jotkut vain äkkiä päättivät että tämä ei olekaan ok. Kyllä taustalla on täytynyt olla pitkään kytenyt ja kasautunut tyytymättömyys. Syyt jotka kohdassa 4. nimesin ovat uskoakseni olleet painava tekijä. Ei sellaista vastaan jolla on valta nostaa tai pudottaa nousta ihan helpolla.

Mutta elämä jatkuu kuitenkin ja Louhimies on yhä ammattissaan tekemässä suuria tuotantoja. Ehkä tästä kaikesta opittiin jotakin tai sitten ei. Louhimiestä on kuitenkin edelleenkään vaikea nähdä uhrina.

 

[Barnes]

Edesmennyt Paavo Haavikko tulee mieleen ainakin.

Ei varmasti kovin olennaista, mutta vaikea nähdä SDP:n presidenttiehdokkaaksi väläyteltyä ja Tarja Halosesta kirjan kirjoittanutta Haavikkoa oikeistolaisena.

Asiaan: Louhimies on paska ihminen, joka on Mike Keenanin tavoin jämähtänyt menneeseen. Hän lähtee ajatuksesta, jossa johtaja pelottelee alaiset hiljaisiksi ja saa sitä kautta tuloksia. Keenan sentään sai Stanley Cupin, Louhimiehen kohdalla ne tuloksetkin ovat vähän niin ja näin.

 

[/dev/null]

Aina on tekijöitä, jotka tarvitsevat autoritaarisen huutajan johtajaksi, jotta pystyvät suorittamaan täysillä. Näin tämä on työelämässä ja urheilussa.

Moni kiekkoilija kehuu Summasta valmentajana, mutta niin vaan hän on joutunut keskittymään yksilöiden valmentamiseen. Joukkueessa, kuten työelämässä kun on erilaisia persoonia, joita valmentajan/ johtajan/ ohjaajan pitää pystyä käsittelemään yksilöinä.

Louhimies näyttäytyy minulle yksipuolisena johtajana, joka ei pysty muuntautumaan tarpeen mukaan. Tämä kaventaa hänen työmahdollisuuksia, mikä on luonnollista.

Virtanen ei halua työskennellä Louhimiehen kanssa, mikä on myös ihan luonnollista. Virtanen on siinä asemassa, että hän voi valita töitään, minkä hän nyt tekikin. En oikein ymmärrä porukan pöyristymistä tässä asiassa.

Mielenkiintoinen kysymys, millä saada kunnianhimottomasta mutta lahjakkaasta potentiaali ulos? Huippusuorittajille harvoin huudetaan organisaatiossa, alisuoriutujille joskus kyllä. Tylsä (ja poliittisesti tosi epäkorrektia) sanoa, mutta naisilla on usein vaikeuksia hyväksyä lahjakkuuttaan ja ulosmitata potentiaaliaan. Ehkä tälläkin on osuutensa. Kuka tietää.

Virtanen voi herkkyydessään rauhassa valita mitä haluaa ja jatkaa sillä yhdellä näyttely ilmeellä. Roolista riippumatta. Luin kyllä jostain että kyseessä on todella itsekeskeinen tyyppi ja hänen jutuissaan on vain yksi stara ja liideri, hän itse.

 

[Vellihousu]

Ei varmasti kovin olennaista, mutta vaikea nähdä SDP:n presidenttiehdokkaaksi väläyteltyä ja Tarja Halosesta kirjan kirjoittanutta Haavikkoa oikeistolaisena.

Vaikea on myös nähdä rikkaassa perheessä kasvanutta, kuoltuaan noin kolmen miljoonan omaisuuden jättänyttä liikemiestä ja kirjankustantajaa kovin vasemmistolaisenakaan.

Kriiteerit sille mikä tekee taiteilijasta vasemmistolaisen tai oikeistolaisen ovat tietysti hankalat. Haavikko kirjoitti paljon rahasta ja siitä kuinka tärkeää hänelle oli olla varakas. Tämä oli yksi syy siihen miksi hän ei koskaan ryhtynyt vapaaksi kirjailijaksi. Varakkuus oli hänelle vapaan ajattelun edellytys.

Mutta tosiaan, hankala määritellä.

 

[TosiFani]

Mielenkiintoinen kysymys, millä saada kunnianhimottomasta mutta lahjakkaasta potentiaali ulos? Huippusuorittajille harvoin huudetaan organisaatiossa, alisuoriutujille joskus kyllä...

Läheltä seurasin aikanaan Jari Korpisalon kehittymistä jääkiekkoilijasta huippujääkiekkoilijaksi. Ratkaisevaa oli Ässien valmentajan vaihdos Keinonen -> Tihonov jr. Vaatimustaso ja johtamistyyli vaihtui yhdessä illassa.

Veli-Matti Savinainen on vastaava tapaus, Kiven vaatimustaso nosti herran kansainväliselle tasolle. Näiden valmentajien ero on kyvyssä käsitellä erilaisia persoonia. Tihonov jr. Neuvostoliiton kasvatti, vaatimustaso oli kova, mutta johtamistapa yksipuolinen. Kiven vaatimustaso on myös kova, mutta hän pystyy muokkaamaan johtamistapaansa tilanteen mukaan.

Minusta Louhimies on kuin Tihonov jr., yhden tyylin mies menneisyydestä.

 

[Lystikäs]

Elokuvien tekeminen on julkista työtä ja tunnettuja ja näkyviä tekijöitä on Suomessa hyvin vähän. On hyvin vaikea nähdä miten tämä asia olisi voitu hoitaa "alan sisällä" niin että siitä ei olisi tullut julkista.

Varmasti siitä olisi tullut julkista, mutta en näe, että se oli tarpeen yksilöidä Louhimieheen. Hän ei ole todellakaan ainoa arveluttavia työtapoja ylläpitävä ohjaaja (eikä se pelottavin), vaikka omaakin julkisuuteen korkeimman profiilin.

Ammattiliitoilla ei ole taidealoilla lainkaan samaa merkitystä kuin vaikka teollisuudessa. Väkeä on vähän ja kilpailu työpaikoista niin kovaa että mitään yhtenäistä rintamaa minkään asian taakse on vaikea muodostaa. En toisin sanoen usko että asioiden hoitaminen alan sisältä käsin olisi käytännössä edes mahdollista.

Olemme paljosta samaa mieltä. Jos käsitin oikein, sinulla taitaa olla teatteripuolelta isompaa kokemusta. Se on minulle vähän tuntemattomampi maailma, mutta itse taas työskentelen media-alalla ja elokuvasetitkin ovat tulleet hyvin tutuksi. Siellä on paljon joutoaikaa, kun rakentavat seuraavaa kuvaa, joten jutteluun on aikaa. Louhimiehen olen pari kertaa joissain media-alan yhteisissä tilaisuuksissa tavannut, mutta en tunne miestä syvällisemmin, enkä ole nähnyt yhtään hänen elokuvaansakaan. Aihepiirit eivät vain kiinnosta.

Mitä ammattiliittoihin tulee, niin näyttelijäliiton koen paljon paljon esimerkiksi SELO:a (elokuvaohjaajat) ja Sunklo:a (käsikirjoittajat) vaikutusvaltaisemmiksi. Se on totta, että lakkoileminen on hankalaa, niitä on eri alojen suunnalla yritetty - jopa oikein ponnekkaasti joskus 2000-luvun alkupuolella näyttelijäliiton puolesta (olisiko elokuva-alaan suunnattuna kestänyt jopa vuoden?), mutta rintama ja uskottavuus sortui profiilinäyttelijöiden toimesta melko pian. Näyttelijäliitolla on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa, esimerkiksi Ylen kautta, ja uskon, että halutessaan voisivat tuoda alalle selkeät standardit näyttelijöiden kohtelusta.

Oman täysin subjektiivisen käsitykseni mukaan näin ei tehdä, koska näyttelijäliiton sisältä ei löydy tähän yhteistä konsensusta. Ohjaajia on moneen lähtöön, mutta niin on myös näyttelijöitä. Jotkut luovat taidetta, jotkut tekevät viihdettä. Taiteenluojat arvostavat sitä, että on myös olemassa ohjaajia, joiden voi luottaa repivän näyttelijästä irti sen aitouden. Viihteentekijät taas ovat tekemässä työtään, ja kokevat herkästi epäsovinnaiset metodit työpaikkakiusaamiseksi. Useimmat näyttelijät laskeutuvat jonnekin näiden kahden ääripään väliin. Homma käsittääkseni kuitenkin toimii siitä syystä, että piirit on melko pienet, ja ohjaajien metodit on vähintäänkin juorujen kautta tuttuja. Näin ollen näyttelijät osaavat varautua tietynlaiseen käsittelyyn. Yleensä ohjaaja on se, joka liidaa casting-tilaisuutta, joka myös helpottaa yhteensopivuutta.

Ehkä tästä syystä en ole osannut nähdä Louhimiestä niin suurena pahiksena. Täysin yhteensopimaton tiettyjen luonteenlaatujen kanssa, mutta virhe tapahtuu mielestäni jo siinä vaiheessa, kun nämä tahot saatetaan yhteen. Virtanen teki mielestäni fiksusti, kun vetäytyi samantien. Aloittelevilla näyttelijöillä harvoin on varaa näin tehdä, jonka takia olisi tosiaan hyvä, että on selkeät standardit siihen miten näyttelijän kanssa toimia, ja tuottaja valvoo, että näitä noudatetaan. Tiedän myös, että tuottajalla on iso kynnys näin tehdä (ja on inhimillistä katsoa muualle), mutta se on mielestäni se risti, joka tuottajien on kannettava, kun palkkaavat tietyssä maineessa ohjaajan (tai lupautuvat tuottamaan ohjaajan heille kiikuttaman käsiksen).

 

[sampio]

Summanen vertaus hieman ontuu... tai toimii kyllä jos Niinimaa puoli vuotta case Summasen jälkeen olisi soitellut Raadolle ja kysellyt ykköspakin paikkaa joukkueesta.

Eikös esim. Pihla Viitala kysellyt puoli vuotta sen jälkeen Louhimieheltä töitä, kun oli ollut muuttumassa tuhkaksi ja raunioiksi. Toki traumat taisivat iskeä vasta kun metoo tuli ajankohtaiseksi.

Kommenttini oli yleisluontoinen huomio johtamisesta, ei spesifististi tähän keissi in liittyvä.

 

[sampio]

Mielenkiintoinen kysymys, millä saada kunnianhimottomasta mutta lahjakkaasta potentiaali ulos? Huippusuorittajille harvoin huudetaan organisaatiossa, alisuoriutujille joskus kyllä. Tylsä (ja poliittisesti tosi epäkorrektia) sanoa, mutta naisilla on usein vaikeuksia hyväksyä lahjakkuuttaan ja ulosmitata potentiaaliaan. Ehkä tälläkin on osuutensa. Kuka tietää.

Naisilla voi olla tätä piirrettä helpommin, koska kulttuuri ja asenteet usein jopa meillä Suomessakin ohjaa siihen. Ellei sitten ole poikkeuksellisen vahvatahtoinen ja jötkämäinen nainen, mikä vain alleviivaa sukupuolittuneisuutta ja tiettyjen ominaisuuksien maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä. Kuitenkin kyse on itseluottamuksesta (Huom! Ei välttänättä itsetunnosta!): kun on tottunut siihen, että estradi on muiden, koska itse ei tiettyihin ennakko-odotuksiin ja malleihin istu, ajautuu helposti kierteeseen, jossa vähättelee osaamistaan, vaikka sinänsä olisi itsensä kanssa sinut, eikä mistään varsinaisista itsetunto-ongelmista kärsisi. Samalla ajautuu helposti suorittamiskierteeseen, koska rima on korkealla erityisesti itselleen, uupuminen vaanii ja ehkä myös kaipuu siitä, että saisi jonkin sortin tunnustusta. Tuohon kun joku tulee johtamaan huutamalla, niin siinä katkeaa kamelin selkä sen sijaan, että jotain aitoa saataisiin aikaiseksi.

Mä en väitä, etteikö tietty tiukka linja ja joskus jopa kovuuskin olisi johtajalle paikallaan, riippuu paljon toimialasta ja ammattikunnasta. Siitä on kuitenkin aika paljon näyttöä käytännössä, että positiivisuus, esimerkillä johtaminen, aito läsnäolo omana itsenään sekä persoonallisuuksien salliminen työyhteisössä rakentaa luottamusta. Ei kai ole mikään ihme, että luottamuksellisessa ja avoimessa ympäristössä ihmisten vahvuudet tulevat esiin, ja osa sitä ilmapiiriä on myös se, että joku on bossi ja hänellä on vastuu mutta myös valta antaa palautetta. Vaatii johtajalta kykyjä sitten aistia se, millä tavoin kellekin sitä antaa.

 

[Cobol]

Tuohon Summasen ja Louhimiehen vertaamiseen sen verran, että pidän sitä oikeana. Kysehän ei ole seurauksista (kuten Niinimaa), vaan koko johtamisesta. Seuraukset ovat yksilöllisiä. Sen sijaan jääkiekon johtamisessa ja elokuvanteon johtamisessa näen Summaselta ja Louhimieheltä hyvin samanlaisia äärimmäisyyteen meneviä prosesseja, joilla tavoiteltiin mahdollisimman täydellistä sitoutumista.

 

[mjr]

Mä en väitä, etteikö tietty tiukka linja ja joskus jopa kovuuskin olisi johtajalle paikallaan, riippuu paljon toimialasta ja ammattikunnasta. Siitä on kuitenkin aika paljon näyttöä käytännössä, että positiivisuus, esimerkillä johtaminen, aito läsnäolo omana itsenään sekä persoonallisuuksien salliminen työyhteisössä rakentaa luottamusta. Ei kai ole mikään ihme, että luottamuksellisessa ja avoimessa ympäristössä ihmisten vahvuudet tulevat esiin, ja osa sitä ilmapiiriä on myös se, että joku on bossi ja hänellä on vastuu mutta myös valta antaa palautetta. Vaatii johtajalta kykyjä sitten aistia se, millä tavoin kellekin sitä antaa.

Nämä ovat viisaita sanoja, hyvä palstakollega. Varmasti tiukkuus ja vaativuus on useinkin paikoillaan, mutta äärimmäisyysasenteet johtavat usein alaisten potentiaalin tuhlaamiseen ja tietyn arkuuden ilmapiirin syntymiseen, mikä usein tukahduttaa luovuutta ja energiaa. En nyt osaa nähdä näitä kuvattuja tapauksia minään valtavina skandaaleina, mutta kuitenkin ylilyönteinä ja virheinä, minkä Louhimies on itsekin aika pitkälle myöntänyt. Voitaisiin hyvin siirtyä tästä puheenaiheesta jo eteenpäin hänen kohdallaan.