Ei Intian fiksuin jengi ole Service Deskin level 1:llä... Se on jo lähtenyt tai haluaa lähteä Pohjois-Amerikkaan tai Eurooppaan, esim. Satya Nadella.
Oletko sitä mieltä että esim. sinua olisi sitten korrektia tulla motimoimaan työntekoon tietoisella nöyryyttämisellä ja psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksilla? Jostain syystä todella monen ohjaajan ei tarvitse toimia kuin sadistinen kusipää (ei välttämättä siis olla sellainen, vaan käyttää vaan niitä keinoja) saadakseen tuloksia. Toki myös täysin narsistista mulkkua löytyy taiteilijoista mutta ei sen tarvitse mikään automaatio olla että taidetta saadaan vaan muita osallistujia piinaamalla. Eikä sen puoleen kiekkokaukalossakaan ainoa toimiva motivointikeino ole nöyryytys ja yleiset sakinhivutukset sekä koirankopitukset yms. hajoita ja hallitse -metodit. Toki niillä on myös tehty tulosta ja varmasti löytyy aina jälkikäteen joku sanomaan että hyvä pomo oli kun pärjättiin. Esimerkiksi Raato on varmasti monen mielestä ihan huikea valmentaja, aika moni oli toisaalta erittäin helpottunut kun sen lennettyä Leijonista ilmeni, että myös Erkan metodeilla saa tuloksia ja vieläpä vähemmillä sielunvammoilla.Ville Virtanen vajosi nopeasti samaan alasarjaan näiden tuntemattoman #meetoo-naisten kanssa; kaikki vaatiminen on rankkaa kiusaamista. Ihme laiskuusindividualisti tiimityössä. Työpaikoillakin tämä on alati nouseva ilmiö, kehua pitäisi jo työpaikalle ilmestymisestä. Bonusta työnteosta.
...
Vaikka et yhdistä Virtasen kommenttia Louhimiehestä vasemmistolaisuuteen, nostan esille itse sen, että en näe Virtasen poliittisella suuntauksella yhteyttä hänen käsitykseensä Louhimiehen ohjaustavoista. Minusta Virtanen on oikeassa, mitä naisen kohteluun tulee. Se on ollut heikkoa, mutta toki muuallakin kuin elokuva-alalla ja kulttuurin parissa.Ville Virtanen on avoimesti tukenut Vasemmistoliittoa ja Veronika Honkasaloa, lienee siis katsannoltaan vasemmistoa.
Palataksemme vielä viestiketjun aiheeseen, allekirjoitan paljon näkemyksiäsi. Ville Virtanen teki mielestäni hyvin, kun toi esiin omia kokemuksiaan, ala ja sen työskentelymetodit kaipaavat päivitystä, ja ehdottomasti hänellä oli oikeus vetäytyä projektista ohjaajan vaihduttua (se ei ollut enää sama projekti, johon hän oli lupautunut). Hyvä myös, että pääsi tekemään statementin ohjaajan työtapojen merkityksestä. Mutta siinä näkemyksemme eroaa, ettei mielestäni ollut hyvä, että Louhimieheen kohdistunut statementti tuotiin julkiseksi.Minusta Louhimies pääsi aika vähällä suhteessa siihen että oli harjoittanut työtapojaan 20 vuotta kohun alkaessa.
Oletko sitä mieltä että esim. sinua olisi sitten korrektia tulla motimoimaan työntekoon tietoisella nöyryyttämisellä ja psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksilla? Jostain syystä todella monen ohjaajan ei tarvitse toimia kuin sadistinen kusipää (ei välttämättä siis olla sellainen, vaan käyttää vaan niitä keinoja) saadakseen tuloksia. Toki myös täysin narsistista mulkkua löytyy taiteilijoista mutta ei sen tarvitse mikään automaatio olla että taidetta saadaan vaan muita osallistujia piinaamalla. Eikä sen puoleen kiekkokaukalossakaan ainoa toimiva motivointikeino ole nöyryytys ja yleiset sakinhivutukset sekä koirankopitukset yms. hajoita ja hallitse -metodit. Toki niillä on myös tehty tulosta ja varmasti löytyy aina jälkikäteen joku sanomaan että hyvä pomo oli kun pärjättiin. Esimerkiksi Raato on varmasti monen mielestä ihan huikea valmentaja, aika moni oli toisaalta erittäin helpottunut kun sen lennettyä Leijonista ilmeni, että myös Erkan metodeilla saa tuloksia ja vieläpä vähemmillä sielunvammoilla.
Jos Arno Kotro lasketaan yhä kirjailijaksi, on hänkin oikealla kallellaan ja varmasti on muitakin. Eivät nämä asiat ole täysin mustavalkoisia.
Vaikka et yhdistä Virtasen kommenttia Louhimiehestä vasemmistolaisuuteen, nostan esille itse sen, että en näe Virtasen poliittisella suuntauksella yhteyttä hänen käsitykseensä Louhimiehen ohjaustavoista. Minusta Virtanen on oikeassa, mitä naisen kohteluun tulee. Se on ollut heikkoa, mutta toki muuallakin kuin elokuva-alalla ja kulttuurin parissa.
Sama pätee mielestäni kokoomuslaisen Törhösen toimiin. Hän toimi todella väärin ehdottaessaan seksiä pääsykokeisiin tulleelle. Ei se yhdisty poliittiseen suuntaukseen, ja Törhönen sikaili. Syytöksiä on paljon muitakin hänen osaltaan.
Demareita lähellä olevalta tunnetulta kulttuurineuvos Baltzarilta löytyy ihmiskaupasta syyte ja paljon muutakin.
Yleisellä tasolla valta antaa osalle miehistä trumpmaisia oikeuksia. Se on tietenkin harhaluulo, mutta he olettavat omaanvansa ne oikeudet ja vaikka eivät omaisikaan, oikeudet on otettavissa. Yhteiskunnan tehtävä on puuttua tähän.
Olen yksinkertaisesti sitä mieltä että raha on ollut näiden touhujen motivaattori. Tuntematon on ollut menestys ja näyttelijät kokee saaneensa liian vähän. Louhimiestä kukaan ei ole syyttänyt ahdistelusta toisin kun Törhöstä. Baltzar on ihmisjäte, mutta myöskään tälläisista kultti-manipulointi-ahdistelu jutuistakaan Louhimiestä ei ole syytetty.
Itse en usko näkemykseesi, jonka mukaan raha olisi Louhimieheen kohdistuneiden syytösten motivaattori.
Olemme siis eri mieltä asiasta, ihan jees ei siinä mitään.
Tarvitseeko niitä ammatti-ihmisiä aktiivisesti rääkätä vai voiko olettaa että ne saavat löydettyä motivaation ja näyttelytaitonsa jotenkin sisältään ilman päälle klimppimistä tai vittuilua? Vai meinaat että ne negatiiviset jutut mitä on kerrottu on pelkästään niiden metoo-noubadien lätinää mitä ei tarvitse noteerata ja jos nyt joku meritoitunutkin semmoisten suuntaan kommentoi niin sekin tippuu sinne samalle metoo-noubadien tasolle?Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”
Louhimiehen rankat metodit puhuttivat jo 2012 – näin Eero Aho kommentoi 8-pallon raiskauskohtausta: ”Kävin välillä ulkona itkemässä”
Tuossa vaikka yksi esimerkki. Jos on mukana rankoissa elokuvissa, mustissa aiheissa, niin varmaan tekeminen on myös rankkaa. En tuosta kuitenkaan löydä mainitsemiasi loukkauksia, ymmärtääkseni näitä ei oikein ole löytynyt. Virtasen kannattaa mennä teletappeihin.
Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.
Täysillä ja tosissaan voi painella myös jättämättä jälkeensä raunioita. Aika urpoa ajatella, että tehokkuus vaatisi aina palavia raunioita, enemmänkin kyse on ajattelemattomuudesta ja kypsymättömyydestä. Vrt. Summanen ja Jalonen valmentajina - kukaan ei edellistä voi syyttää vaatimustason puutteesta, mutta kumman johtamistapa lopulta sopii suurimmalle osalle pelaajia?Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.
...Aina on puoliksi tekevää porukkaa jotka inisee kun jotkut on täysillä mukana ja tavoitteellisia.
Palataksemme vielä viestiketjun aiheeseen, allekirjoitan paljon näkemyksiäsi. Ville Virtanen teki mielestäni hyvin, kun toi esiin omia kokemuksiaan, ala ja sen työskentelymetodit kaipaavat päivitystä, ja ehdottomasti hänellä oli oikeus vetäytyä projektista ohjaajan vaihduttua (se ei ollut enää sama projekti, johon hän oli lupautunut). Hyvä myös, että pääsi tekemään statementin ohjaajan työtapojen merkityksestä. Mutta siinä näkemyksemme eroaa, ettei mielestäni ollut hyvä, että Louhimieheen kohdistunut statementti tuotiin julkiseksi.
Vaikken pidä Louhimiehen oletetuista työskentelymetodeista, ei hän nähdäkseni tehnyt mitään väärää alan standardien mukaan. Ala määrittelee jatkuvasti omat sääntönsä, olettaen, ettei yhteiskunnan asettamia sääntöjä rikota, ja kuten itsekin pointtaat, Louhimies harjoitti työmetodejaan 20 vuoden ajan koko alan katsellessa vierestä. Ja koska häntä edelleen palkattiin tekemään elokuvia, se voitiin lukea jatkuvana hyväksyntänä hänen toimilleen. Meidän on myös sivullisina helppoa nähdä kyseinen toiminta moraalittomana, mutta koska näyttelijöitä ja työskentelypreferenssejä löytyy niin moneen lähtöön, se ei välttämättä ole ollut selvää Louhimiehelle.
Mutta jos halutaan etsiä syyllistä siihen, että näyttelijöitä voidaan kohdella näin, katse tulisi kiinnittää, joko näyttelijäliittoon - joka määrittelee jäseniinsä kohdistuvat standardit, tai tuottajaan - joka on kuvaustilanteessa se vastuullinen taho. Elokuva-alalla tuottaja on se, joka palkkaa erinäisen joukon ammattilaisia (ohjaajan, käsikirjoittajan, kuvaajan, näyttelijät, yms.) tekemään edustamalleen yhtiölle elokuvan. He ovat kaikki sidottuja yksilöllisin sopimuksin tuottajaan. Hierarkiaa löytyy, mutta sopimukset määrittää pelisäännöt eri osa-alueiden kanssa. Esimerkiksi ohjaaja ei voi muuttaa käsikirjoitusta, jos käsikirjoittajan ja tuottajan tekemä sopimus kieltää sen.
Ei varmasti kovin olennaista, mutta vaikea nähdä SDP:n presidenttiehdokkaaksi väläyteltyä ja Tarja Halosesta kirjan kirjoittanutta Haavikkoa oikeistolaisena.Edesmennyt Paavo Haavikko tulee mieleen ainakin.
Aina on tekijöitä, jotka tarvitsevat autoritaarisen huutajan johtajaksi, jotta pystyvät suorittamaan täysillä. Näin tämä on työelämässä ja urheilussa.
Moni kiekkoilija kehuu Summasta valmentajana, mutta niin vaan hän on joutunut keskittymään yksilöiden valmentamiseen. Joukkueessa, kuten työelämässä kun on erilaisia persoonia, joita valmentajan/ johtajan/ ohjaajan pitää pystyä käsittelemään yksilöinä.
Louhimies näyttäytyy minulle yksipuolisena johtajana, joka ei pysty muuntautumaan tarpeen mukaan. Tämä kaventaa hänen työmahdollisuuksia, mikä on luonnollista.
Virtanen ei halua työskennellä Louhimiehen kanssa, mikä on myös ihan luonnollista. Virtanen on siinä asemassa, että hän voi valita töitään, minkä hän nyt tekikin. En oikein ymmärrä porukan pöyristymistä tässä asiassa.
Ei varmasti kovin olennaista, mutta vaikea nähdä SDP:n presidenttiehdokkaaksi väläyteltyä ja Tarja Halosesta kirjan kirjoittanutta Haavikkoa oikeistolaisena.
Mielenkiintoinen kysymys, millä saada kunnianhimottomasta mutta lahjakkaasta potentiaali ulos? Huippusuorittajille harvoin huudetaan organisaatiossa, alisuoriutujille joskus kyllä...
Varmasti siitä olisi tullut julkista, mutta en näe, että se oli tarpeen yksilöidä Louhimieheen. Hän ei ole todellakaan ainoa arveluttavia työtapoja ylläpitävä ohjaaja (eikä se pelottavin), vaikka omaakin julkisuuteen korkeimman profiilin.Elokuvien tekeminen on julkista työtä ja tunnettuja ja näkyviä tekijöitä on Suomessa hyvin vähän. On hyvin vaikea nähdä miten tämä asia olisi voitu hoitaa "alan sisällä" niin että siitä ei olisi tullut julkista.
Olemme paljosta samaa mieltä. Jos käsitin oikein, sinulla taitaa olla teatteripuolelta isompaa kokemusta. Se on minulle vähän tuntemattomampi maailma, mutta itse taas työskentelen media-alalla ja elokuvasetitkin ovat tulleet hyvin tutuksi. Siellä on paljon joutoaikaa, kun rakentavat seuraavaa kuvaa, joten jutteluun on aikaa. Louhimiehen olen pari kertaa joissain media-alan yhteisissä tilaisuuksissa tavannut, mutta en tunne miestä syvällisemmin, enkä ole nähnyt yhtään hänen elokuvaansakaan. Aihepiirit eivät vain kiinnosta.Ammattiliitoilla ei ole taidealoilla lainkaan samaa merkitystä kuin vaikka teollisuudessa. Väkeä on vähän ja kilpailu työpaikoista niin kovaa että mitään yhtenäistä rintamaa minkään asian taakse on vaikea muodostaa. En toisin sanoen usko että asioiden hoitaminen alan sisältä käsin olisi käytännössä edes mahdollista.
Kommenttini oli yleisluontoinen huomio johtamisesta, ei spesifististi tähän keissi in liittyvä.Summanen vertaus hieman ontuu... tai toimii kyllä jos Niinimaa puoli vuotta case Summasen jälkeen olisi soitellut Raadolle ja kysellyt ykköspakin paikkaa joukkueesta.
Eikös esim. Pihla Viitala kysellyt puoli vuotta sen jälkeen Louhimieheltä töitä, kun oli ollut muuttumassa tuhkaksi ja raunioiksi. Toki traumat taisivat iskeä vasta kun metoo tuli ajankohtaiseksi.
Naisilla voi olla tätä piirrettä helpommin, koska kulttuuri ja asenteet usein jopa meillä Suomessakin ohjaa siihen. Ellei sitten ole poikkeuksellisen vahvatahtoinen ja jötkämäinen nainen, mikä vain alleviivaa sukupuolittuneisuutta ja tiettyjen ominaisuuksien maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä. Kuitenkin kyse on itseluottamuksesta (Huom! Ei välttänättä itsetunnosta!): kun on tottunut siihen, että estradi on muiden, koska itse ei tiettyihin ennakko-odotuksiin ja malleihin istu, ajautuu helposti kierteeseen, jossa vähättelee osaamistaan, vaikka sinänsä olisi itsensä kanssa sinut, eikä mistään varsinaisista itsetunto-ongelmista kärsisi. Samalla ajautuu helposti suorittamiskierteeseen, koska rima on korkealla erityisesti itselleen, uupuminen vaanii ja ehkä myös kaipuu siitä, että saisi jonkin sortin tunnustusta. Tuohon kun joku tulee johtamaan huutamalla, niin siinä katkeaa kamelin selkä sen sijaan, että jotain aitoa saataisiin aikaiseksi.Mielenkiintoinen kysymys, millä saada kunnianhimottomasta mutta lahjakkaasta potentiaali ulos? Huippusuorittajille harvoin huudetaan organisaatiossa, alisuoriutujille joskus kyllä. Tylsä (ja poliittisesti tosi epäkorrektia) sanoa, mutta naisilla on usein vaikeuksia hyväksyä lahjakkuuttaan ja ulosmitata potentiaaliaan. Ehkä tälläkin on osuutensa. Kuka tietää.
Nämä ovat viisaita sanoja, hyvä palstakollega. Varmasti tiukkuus ja vaativuus on useinkin paikoillaan, mutta äärimmäisyysasenteet johtavat usein alaisten potentiaalin tuhlaamiseen ja tietyn arkuuden ilmapiirin syntymiseen, mikä usein tukahduttaa luovuutta ja energiaa. En nyt osaa nähdä näitä kuvattuja tapauksia minään valtavina skandaaleina, mutta kuitenkin ylilyönteinä ja virheinä, minkä Louhimies on itsekin aika pitkälle myöntänyt. Voitaisiin hyvin siirtyä tästä puheenaiheesta jo eteenpäin hänen kohdallaan.Mä en väitä, etteikö tietty tiukka linja ja joskus jopa kovuuskin olisi johtajalle paikallaan, riippuu paljon toimialasta ja ammattikunnasta. Siitä on kuitenkin aika paljon näyttöä käytännössä, että positiivisuus, esimerkillä johtaminen, aito läsnäolo omana itsenään sekä persoonallisuuksien salliminen työyhteisössä rakentaa luottamusta. Ei kai ole mikään ihme, että luottamuksellisessa ja avoimessa ympäristössä ihmisten vahvuudet tulevat esiin, ja osa sitä ilmapiiriä on myös se, että joku on bossi ja hänellä on vastuu mutta myös valta antaa palautetta. Vaatii johtajalta kykyjä sitten aistia se, millä tavoin kellekin sitä antaa.