Toisinaan tulee pohdiskeltua hieman myös erinäisten vinoutuneiden tavoitteiden vaikutusta työn vaatimuksiin ja työntekijöiden kohteluun. Minusta suuri pohjimmainen "ongelma" on, että löytyy tietty joukko ihmisiä jotka ovat käytännössä keinoja kaihtamatta valmiita tavoittelemaan mainetta tai mammonaa. He ovat valmiina tulemaan hyväksikäytetyiksi ja hyväksikäyttämään päästäkseen tavoitteisiinsa. Pätee niin näyttelijöihin, juristeihin kuin esimerkiksi investointipankkiireihin ja urheilijoihin. Siis tiettyyn marginaaliin näissä. Usein siihen joka tekee moraalisia kompromisseja täysin harkitusti ja myös saa siitä hyötyä: rahaa tai mainetta.
Tämä menee jonkun verran ohi Aku Louhimiehestä muttei täysin. Yleisemmin kuitenkin, kun jätetään laittomuudet yms. laskuista, en osaa pitää kuvailemani porukan asemaa hirveän huolestuttavana tai heitä jotenkin riistettyinä enkä ymmärrä tällaisten yksilöiden kohtelua monissa keskusteluissa tahtoa vailla olevina objekteina, joiden vaan pitää automaattisesti suostua kaikkeen "koska he haluavat elää unelmaansa" tms. Jokaisella on vastuu itsestään sen suhteen suostuuko olemaan mukana moraalinsa vastaisessa toiminnassa saadakseen siitä etua.
Kääntöpuoli on tietenkin se, että on täysin ok ja suotavaa että kieltäytyy työskentelemästä sellaisissa paikoissa ja sellaisten ihmisten kanssa joiden menetelmiä ei hyväksy. Mutta minulta ei löydy kamalasti sääliä niille joille on kelvanneet mainitut menestys ja mammona aivan tietoisesti niiden hankkimiskeinot hyväksyen, mutta jälkikäteen ollaankin olevinaan niin uhria ja kärsijää hyötyjän ja mahdollistajan asemasta. Ja kuten olen yrittänyt korostaa, tämä ei ole mikään näyttelijöille uniikki ongelma vaan kaikenlaista todellisuudesta vieraantunutta vaatimusta ja päätöntä oman asemansa väärinymmärtämistä tulee esimerkiksi urheilijoilta. Vai mitä pitäisi ajatella liigakiekkoilijoiden työttömyysturvavaatimuksista unohtaen kaikki rahastointimahdollisuudet yms.
Tämä menee jonkun verran ohi Aku Louhimiehestä muttei täysin. Yleisemmin kuitenkin, kun jätetään laittomuudet yms. laskuista, en osaa pitää kuvailemani porukan asemaa hirveän huolestuttavana tai heitä jotenkin riistettyinä enkä ymmärrä tällaisten yksilöiden kohtelua monissa keskusteluissa tahtoa vailla olevina objekteina, joiden vaan pitää automaattisesti suostua kaikkeen "koska he haluavat elää unelmaansa" tms. Jokaisella on vastuu itsestään sen suhteen suostuuko olemaan mukana moraalinsa vastaisessa toiminnassa saadakseen siitä etua.
Kääntöpuoli on tietenkin se, että on täysin ok ja suotavaa että kieltäytyy työskentelemästä sellaisissa paikoissa ja sellaisten ihmisten kanssa joiden menetelmiä ei hyväksy. Mutta minulta ei löydy kamalasti sääliä niille joille on kelvanneet mainitut menestys ja mammona aivan tietoisesti niiden hankkimiskeinot hyväksyen, mutta jälkikäteen ollaankin olevinaan niin uhria ja kärsijää hyötyjän ja mahdollistajan asemasta. Ja kuten olen yrittänyt korostaa, tämä ei ole mikään näyttelijöille uniikki ongelma vaan kaikenlaista todellisuudesta vieraantunutta vaatimusta ja päätöntä oman asemansa väärinymmärtämistä tulee esimerkiksi urheilijoilta. Vai mitä pitäisi ajatella liigakiekkoilijoiden työttömyysturvavaatimuksista unohtaen kaikki rahastointimahdollisuudet yms.