Eli pidetään osa-aikaisuus, nollatuntisopparit ja muut, mutta pistetään työttömät vedelle ja leivälle, niin jo alkaa työntekokin maistumaan?
Eli sinä siis tulkitsit jostain jotenkin, että minä olisin ehdottanut jotain tuollaista, vai? Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Semmoinen rykäisy tähän väliin, että kirjoittaessani "ihmisistä joille työllä ei ole lähtökohtaisesti elämässä merkitystä" puhuin ihan ensisijaisesti tämän yhteiskunnan dpop outeista, neljännen polven syrjäytyneistä ja muista vastaavista ihmisryhmistä joista jotkut eivät ole koskaan työelämässä käyneetkään. Vaikea nähdä miten näiden ihmisryhmien asemaa auttaisi se, että heiltä alettaisiin viedä sitä vähääkään aineellista hyvää mikä heille hyvinvointivaltion kautta on ylipäätään tarjolla.
Enhän mää ollut sitä pientä vähää viemässäkään. Sitä vaan, että onko mitään perusteita antaa jotain isompaa, ylimääräistä hyvää, jos ei itse halua kantaa vastuuta tai huvitu tekemään mitään sen eteen?
Haluan nyt tässä vielä korostaa kaikille, etten missään tapauksessa tarkoita kaikkia työttömiä kollektiivisesti vaan ainoastaan noita tapauksia, joista Vellihousu puhuu.
Kun käytetään sanoja kuten aktivointi, motivoiminen ja kannustaminen, niin mitä ne sinulle elämässä ylipäätään tarkoittavat?
Elämässä ylipäätään niin tiedä, mutta tässä aiheessa:
Aktivointi: Nykyinen aktiivimalli on huono. Se ei tarkoita sitä, etteikö työttömiä kannattaisi jollain tavalla aktivoida, sillä vaikka suurin osa työttömistä varmasti haluaa työllistyä uudelleen tai ensimmäistä kertaa, päästä koulutukseen jne. jokainen tietää, kuinka nopeasti ja helppo ihmisen on jumittua ja sopeutua siihen rutiinittomaan työttömän arkeen, josta tulee uusi sitten yllättävän lyhyessä ajassa vakio. Jos sen työnhaun aktiivisuuden saisi mahdollisimman pitkään ylläpidettyä jollakin kikkakolmosella, hyötyjä olisi ensisijaisesti työnhakija itse.
Motivoiminen: ihmiselle pitäisi saada ajatusmaailmaan ujutettua idea siitä, että hän voisi yrittää itse kantaa vastuuta itsestään, läheisistään ja ylipäätään elämästään. Esimerkiksi asettaa tavoitteeksi itselleen, että joskus vielä tulee sellainen vaihe, ettei tarvitse yhteiskunnan tukia lainkaan ja kenties sen tavoitteen myötä heräävän omanarvontunnon motivoiva vaikutus laittaa ihmistä liikkeelle.
Kannustaminen: kannustaminen on juuri sitä materialististakin hyvää, jota parempi ansiotaso toisi tullessaan, kun työelämään taas onnistuu pääsemään. Kannustamien on myös sitä, että kevyesti potkitaan ihmistä persuuksille, että mene rohkeesti sinne vaan, kyä sää pärjäät.