Minusta toimiva malli lähtisi siitä liikkeelle, että jokaisen työttömän tilanne analysoitaisiin työttömyyden alussa asiantuntijan toimesta, ja sitten päätettäisiin, miten edetään...
Lisäksi kehittäisin TE-politiikkaa siten, että kouluttautumista ei tarvitse erikseen hyväksyttää TE-viranomaisilla, vaan opiskella saa niin paljon kuin haluaa menettämättä tukia, kunhan pystyy todistamaan, että on kaiken aikaa silti hakenut töitä.
Kommentoin tuota TE-toimiston roolia ja kouluttautumismahdollisuuksia:
Kyllä TE-toimistoissa on aina pyritty aidosti analysoimaan ihmisen tilanne. Iso ongelma on se, että todellisuus ei kelpaa (samaan aikaan kannattaa muistaa, että merkittävä osa työttömäksi jäävistä työllistyy muutamassa kuukaudessa joka tapauksessa - eli ongelma koskee sitä vähemmistöä joka ei työllisty...)
Kun sanon "todellisuus ei kelpaa", tarkoitan sitä, että TE-toimistosta kyllä kerrotaan realistisesti minkälaiset mahdollisuudet on työllistyä haluamalleen alalle, mutta jos viesti on negatiivinen - eli virkailija kerto työllistymismahdollisuuksien olevan ohuet - sitä ei suostuta uskomaan, vaan halutaa itsepintaisesti edelleen hakea sitä "unelma-ammattia", vaikka virkailija tietää todennäköisyyksien olevan heikot.
Konkreettisemmin: työttömäksi jää paljon teollisuustyöntekijöitä ja alempia toimihenkilöitä. Teollisuustyö vähenee globalisaation takia, suorittava toimistotyö digitalisaation ja toiminnan tehostamisen takia. Töitä olisi tarjolla palveluissa, ravitsemusalalla, siivouksessa, rakennuksilla, terveydenhoidossa ja vaativissa asiantuntijatöissä. Silti moni työttömäksi jäävä liukuhihnatyöntekijä tai toimistoapulainen haluaa edelleen hakea samanlaista työtä kuin aiemminkin (ja vielä vakituista, ja hyvällä palkalla), vaikka TE-toimistolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia järjestää ihmiselle hänen haluamaansa paikkaa. Työt määräytyvät yhteiskunnan tarpeiden - eli viimekädessä meidän kaikkien valintojen kautta.
Työttömien vapaa oikeus kouluttautua ei valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista. Suomessa on hieman määritelmästä riippuen useita satoja tuhansia opiskelijoita. Jos työttömille annettaisiin kategorinen oikeus opiskella, samalla avattaisiin ovi opiskelijoille ilmoittautua työttömäksi - ja nostaa sitten opintojen aikana opintotuen sijaan työttömyysturvaa. Pieninkin työttömyysturva on kaksinkertainen opintotukeen nähden ja ylärajaa ei ole. Muutaman kuukauden pätkätyöt hampurilaispaikassa toisivat tulevalle opiskelijallle jopa yli tonnin ansiosidonnaisen.
Siihen Suomella ei ole varaa, että merkittävä määrä opiskelijoita siirtyisi huomattavasti opintotukea suuremmalle työttömyysturvalle. Siksi opiskelijat on pääsääntöisesti pidettävä erossa työttömyysturvasta - ja siksi niin moni työtön surkuttelee, kun ei voi aloittaa opiskeluja menettämättä työttömyysturvaansa. Kuten mainittua, kesken jääneiden opintojen loppuunsaattaminen onnistuu jo nykyään pääsääntöisesti TE-toimiston kanssa neuvottelemalla, mutta kokonaan uutta korkeakoulututkintoa ei pysty aloittamaan. Duunari- ja palveluammattehin TE-toimisto tarjoaa itse vuosittain satoja kursseja, joihin saa osallistua työttömyysturvaa menettämättä.
