Aivot, mitä vittua nyt taas?

[Glove]

Tubia minäkin olisin varmaan miettinyt mutta korona sotki pään. Eka ajatus vaan oli että pakko olla koronaa ennenkuin tajusi että taitaa olla aikakausi yli sata vuotta pielessä.

Ihan tarkkaa ajankohtaa en tiedä mutta ei ehkä kuitenkaan silloin kun espanjantauti jylläsi.

En nyt ole varma oliko sarjassa nähty auto T-mallin Ford, mutta jos oli niin sitä valmistettiin 1908-1927. Espanjantauti taas jylläsi 1918-1920.

 

[Iisoppi]

En nyt ole varma oliko sarjassa nähty auto T-mallin Ford, mutta jos oli niin sitä valmistettiin 1908-1927. Espanjantauti taas jylläsi 1918-1920.

Ihan oikeasti en tiedä mitä aikakautta sarjassa kuvataan. Yskäkin ohitettiin sillä että lääkäri tutki ja antoi lääkettä ja tyyppi jatkoi matkaansa yskimättä. Sydämen kutsumus on näitä ns. hyvän mielen sarjoja joissa kaikki lopulta ratkeaa hyvin. Ei siihen sovi mikään Kanadassa riehuva influenssapandemia vaikka se aikakauteen sopisikin.

 

[Ollakseni]

En nyt ole varma oliko sarjassa nähty auto T-mallin Ford, mutta jos oli niin sitä valmistettiin 1908-1927. Espanjantauti taas jylläsi 1918-1920.

Lyhyt googlaus puhuu vuodesta 1910.

 

[Oles]

Katselen tässä nyt ihan ajankuluksi saunan lämpiämistä odotellessa Sydämen kutsumusta. Sarja seuraa kanadalaisen Hope Valleyn elämää ehkä jossain 1900-luvun alkupuolella. Näyteltyä draamaa siis. Yksi henkilö yksi kovasti ja toinen kyseli että kauanko yskää on kestänyt. Yskijä vähätteli että ei tämä vakavaa ole. Minulle tuli mieleen että varmaan ovat koronan kirjoittaneet tälle ja pahimman kautta. Kunnes tajusin ettei sarja kuvaa nykyaikaa. On tainnut korona "mennä vähän veriin"...

Minulle on tullut vähän samankaltaisia tilanteita jotain sarjoja ja elokuvia katsoessa. Saattaa olla leffa vuodelta nakki ja muusi, mutta kun näen kahden henkilön kättelevän ajattelen välittömästi, että eikö nuo tiedä koronan tarttuvan kättelyn yhteydessä. Sitten tajuan, että filmi on kuvattu joku kymmenen vuotta sitten...

 

[Breeze Harbour]

Laitoin sitten kattilan liedelle ja noin vartin olohuoneessa ihmeteltyäni, tajusin että liesi jäi laittamatta päälle.

 

[Moto]

Tänään kaupan kassalla kortille iski taas se moodi päälle, että kaipasi PIN-koodia. Tuleeko se satunnaisesti vai onko kassalla joku "toi on niin epäilyttävä hyypiö, että varmaan varastettu kortti"-nappula piilossa? No, kolme numeroa koodista näpyteltyäni havahduin, että olen näppäilemässä ruudulla näkyvää summaa. Äkkiä vaan correctia. Hetkellinen blackout. Mikä helvetti se PIN sitten olikaan? Onneksi ei kestänyt kauaakaan, kun tajusin että ihan oikea numerosarja siinä oli tulossa selkärangasta. Loppusumman kolme ensimmäistä numeroa olivat vain samat kuin PIN-koodini kolme ensimmäistä.

Jos tuolla heti seuraavallakin kerralla kysytään PIN-koodia, niin rupean viimeistään uskomaan siihen hyypiönappulaan.

 

[Rautapohkeet]

Tuo PIN-koodi on kyllä hankala. Itselläni vaihtui kortti tuossa noin puolitoista vuotta sitten ja PIN-koodi muuttui. Vieläkin tulee se alkuperäinen koodi välillä selkärangasta ja välillä kerkiän sen hyväksyäkin. Tämän jälkeen tuleekin pakokauhun tunne, kun koodi olikin väärä, mikä on uudi koodi?

 

[Rod Weary]

Pin-koodeista voi rakentaa sanoja muistin tueksi. Jonnet ei tosin tiedä miten. Ei vaan auta omiin koodeihin, jotka tuli korttien mukana. Haluaisin ehkä ostaa vokaalin.

 

[Kiekoton]

Pin-koodeista voi rakentaa sanoja muistin tueksi. Jonnet ei tosin tiedä miten. Ei vaan auta omiin koodeihin, jotka tuli korttien mukana. Haluaisin ehkä ostaa vokaalin.

Myyn vaikka öön, siitä muistat sen olevan vain täytettä. Joku köpöröpö on ehkä helpompi muistaa, kun 5777.

 

[444]

Ikimuistoinen kokemus pin-koodeihin liittyy ensimmäiseen interrail-matkaani. Olin hankkinut varta vasten silloisesta Sampo Pankista Visa Electronin, joka varmasti toimisi ympäri Eurooppaa. Matkasin ensin käteisen voimin Tallinnasta Baltian läpi Puolaan ja siitä junalla Etelä-Saksaan. Siellä sitten meinasin ensimmäistä kertaa käydä nostamassa lisää rahaa. Mutta kas kummaa, automaatilla täysi blackout päälle. Paniikkihan siinä iski, koska käteistä oli sen verran jäljellä, että sillä pääsisi maitojunalla takaisin Puolasta Tallinnaan. En siis ollut käyttänyt korttia Suomessa kertaakaan. Kiertelin päivän kaupungilla miettien, että mitähän sitten seuraavaksi. Yön aikana aivot sitten onnistuivat jotenkin prosessoimaan asiaa levossa ja aamulla herätessä oli suunnilleen muistissa, mitkä ne numerot olivat. Järjestys toki piti vielä selvittää. Niinpä sitten marssin juna-asemalle ja kiersin automaatteja kokeillen aina kaksi eri yhdistelmää ja sitten kortti ulos ja seuraavalle automaatille. Kolme väärää olisi nielaissut kortin. Kolmannella automaatilla viimein tärppäsi. Ja nyt, reilut 15 vuotta myöhemmin muistan ko. kortin koodin edelleen, vaikka kyseisessä pankissa ei ole ollut edes tiliä miesmuistiin.

 

[Wiljami]

Minulle kun tuli ensimmäinen lähimaksuominaisuudella varustettu kortti parisen vuotta sitten, niin rehvakkaasti menin lounaspaikassa testaamaan sitä lähimaksua. Ei mennyt läpi ja minulle siinä kassahenkilö kertoi että joo niilläkin pitää kerran maksaa PIN-koodilla ennen lähimaksun aktivoitumista. Ihan ok, mutta jotenkin tuo tilanteen jännitys kadottu koodin täysin muistista, vaikka samalla koodilla oli menty kuitenkin edellinenkin kortti. Tosin rupesin tuota numeroakin epäilemään että noinkohan oli sama kun kuvittelin oikeita numeroita (vaikkakin järjestyksen vaihdellessa, tuli samoin kierreltyä aika monta eri itsepalvelumaksupäätettä numeroyhdistelmiä testaillessa) käyttäväni. Lopulta oli pakko tilata pankilta PIN-koodi ja siinä meni vielä semmoinen pari viikkoa minkä aikana piti olla mm. viikon duunireissu pomolta lainatun käteisen varassa.

Pankilta kun saapui koodi ja sen katsoin, niin kyllä ne numerot oli melkein samat mitä kuvittelin koodiin sisältyvän. Sitten kun numerosarjan ensimmäistä kertaa naputteli maksupäätteelle, niin lihasmuisti ilmoitti välittömästi että joo kyllähän se tää oli. Ilmeisesti uuden maksutapahtuman testaamisen "jännitys" yhdistettynä uuden kortin saamiseen (mistä tuli sitten myös pieni epävarmuus että voisiko koodi muuttua) ja koodin liian aktiiviseen pohtimiseen aiheutti sen ettei sitä vaan pystynyt omin voimin mieleen kaivamaan.

 

[Ollakseni]

PIN-koodit ovat pelottavia ellei niitä muista selkärangasta. Onneksi muistan omani. Numeroiden kanssa osaa olla muutenkin hankalaa välillä. Eräänä päivänä viime syksynä tai talvena unohdin samana päivänä kaikki pankkitunnusnumerot joten oli haettava uudet. Rasittavaksikin päiväksi kohtalaisen rasittava.

Olin kerran niin kännissä Lidlissä etten muistanut Pin koodia. En tiedä miten se multa rahaa veloitti, mutta sain lisää kaljaa.

 

[Breeze Harbour]

Menin sitten onnittelemaan @Lert iä kaksi päivää sitten saavutesta rajapyykistä viestimäärässä tuolla merkkipaaluviestiketjussa, vaikka hänen oma juhlaviestinsä oli siinä kivasti näkyvillä jos olisin viitsinyt skrollata ylös. Poistin tuon viestin kyllä aivan salamana, mutta eiköhän joku onnekas ehtinyt sen nähdä äsken :D Kyllä taas nolottaa vaihteeksi miten sokea kana olen välillä.

Jotenkin siinä vain luulin ja oletin että tuo olisi tapahtunut tänään vaikka olin tuon hänen juhlaviestinsä käynyt aiemmin lukemassa ja peukuttamassa...

 

[Oles]

Minulla on jo pitkään ollut semmoinen homma, että televisiosta katsoessani säätiedotusta, niin yleensä ajatukset karkaa jonnekin muualle ja en keskity ohjelmaan yhtään. Sitten saa mennä Ilmatieteenlaitokselle katsomaan, mitä säätä on luvassa. Minä vielä monesti yritän olla keskittynyt, että nyt kuuntelet perkele, mutta sitten alkaa se sääselitys "koilisessa sataa tiistaina, aamulla paistaa Haminassa, merellä tuulee 10 metriä sekunnissa, viikonloppuna sadetta ja puolipilvistä, +15 astetta, yöllä -3 astetta ja hallaa pohjoisessa, keskiviikkona voi paistaa, ukkostaa, poutaa, Keski-Suomi, +30 hellettä maanantaina, perjantaina +10 astetta, sataa ja paistaa, itä länsi, pohjoinen etelä, Pekka Pouta, keskiviikko torstai perjantai, +2 -5 +18 0, ajokeli huono, metsäpalovaroitus, saderintama ja epävakaista säätä ensi viikolla" ja sitten hyvän illan toivotukset ja ohjelma on ohitse.

En tiedä johtuuko aivoistani, mutta en vain kykene keskittymään tuohon sääjargoniin, vaikka sitten uutiset ja urheilun seuraaminen sujuu. Monesti säätiedotuksen jälkeen tuntuu, että muistissa on joku aukko. Kai se on liian itseääntoistavaa tai sitten keskityn tuijottamaan meteorologia, jos hän on nätti.

 

[Breeze Harbour]

Tämä on luultavasti ollut tässä ketjussa aiemminkin, mutta äsken sattui itselle kenties melko kuuluisa moka kahvinkeitossa; lusikoin kahvijauheet suodatinpussiin ja napsautin Moccamasterin päälle. Äsken olin sitten menossa hakemaan sumppejani kuppiin, niin eihän siellä mitään ollut kun jätin vedet kokonaan laittamatta säiliöön...

 

[Oles]

Tämä on luultavasti ollut tässä ketjussa aiemminkin, mutta äsken sattui itselle kenties melko kuuluisa moka kahvinkeitossa; lusikoin kahvijauheet suodatinpussiin ja napsautin Moccamasterin päälle. Äsken olin sitten menossa hakemaan sumppejani kuppiin, niin eihän siellä mitään ollut kun jätin vedet kokonaan laittamatta säiliöön...

Klassikko.

Itse en nykyään juo kahvia, mutta vastaava moka on myös tullut tehtyä. Joskus taas on unohtunut kahvi ja olen vain vettä keittänyt. Kerran taas unohdin laittaa sen kahvipannun ja tulikuumaa kahvi odotti keittiön pöydällä. Oli todella kiva putsata sitä sotkua.

 

[444]

Teroitin tänään viikatteen. Dremelillä luonnollisesti, kun ei muutakaan ollut käsillä. Pyörittelin sitä siinä työn valmistuttua käsissäni ja ilmeisesti keskityin lähinnä siihen tyvipäähän. Yhtäkkiä huomasin ikävän vihlaisun vasemman korvan takana, kun se toinen pää sieltä pyyhkäisi yli. En ole näemmä vielä tarpeeksi maalainen, kun meinasin amputoida korvani viikatteella. Mutta on se nyt ainakin terävä, jos jotain positiivista asiasta haluaa löytää.

Taidan jättää tuon kirveen käsittelyn väliin...

 

[hege]

@Ishmael , jos korva olisi lähtenyt niin siinä sitä ihmettelyä olisikin ollut...

 

[444]

@Ishmael , jos korva olisi lähtenyt niin siinä sitä ihmettelyä olisikin ollut...

Voi olla, että olisi joutunut ihmettelemään, että missä täällä on lähin sairaala. Ulkomuistista olisi varmaan tullut ajettua tunnin matka Peijakseen oma korva suussaan. Ja sieltä olisi käännytetty takaisin, ehkä tarjottu jääpaloja sen korvan säilömiseen.
Mutta näin se on, ettei pitäisi lähteä leikkimään tällaisilla ikivanhoilla työkaluilla. Ei kyllä uudemmillakaan.

 

[hege]

Korva suussa kun olisi sitten joutunut puhallusratsiaan, niin olisi varmaan konstaapelin reaktio ollut myös mielenkiintoinen kun olisit ennen puhallusta sanonut, että pitää ottaa korva pois suusta...

 

[UnenNukkuja]

Tämä ehkä vähän reps-osastoa ja kuuluisi johonkin musiikki-ketjuun, mutta näin omistautunut olen musiikille.

Radiosta oli alkamassa Sielun Veljien Peltirumpu.

No minähän alan hyräillä näin:

Sä olet yksinäinen peltirumpu
Lastenhuoneen komerossa
Viritä se vastaanotin
Vastaanottamaan ne kaikki hei
Kuule mua, en tahdo unohtua
Odootan tällä taajuudella sua

Tuohon sekottui siis mainiosti Aknestikin Avaruuden Aikataulut.

Peltirummun sanat kyllä osasin, kun biisi alkoi.

 

[Uleåborgir]

Tässä menneinä lähiaikoina eli viime aikoina sanoin eräälle lähimmäiselleni että parempi olla väärässä kuin onnellinen.

Piti sanoa: parempi olla onnellinen kuin oikeassa.

 

[vastaantulija]

Tässä menneinä lähiaikoina eli viime aikoina sanoin eräälle lähimmäiselleni että parempi olla väärässä kuin onnellinen.

Piti sanoa: parempi olla onnellinen kuin oikeassa.

Täytyy sanoa, että tunnen useita ihmisiä, joiden epäilen elävän tuon lipsahduksesi mukaisella vakaumuksella.

 

[Breeze Harbour]

Olin sitten jättänyt kodin etuoven lukitsematta noin yhdeksän tunnin ajaksi ja huomasin sen vasta äsken, kun tajusin vilkaista että eteistilassa paloi valo.

Onneksi kukaan ei sentään murtautunut tänne ja ennen kaikkea onneksi tämä on kohtuu rauhallista aluetta missä asun. Silti, todellakin toivon että tällainen aivopieru ei toistu enää koskaan.

 

[444]

Olin sitten jättänyt kodin etuoven lukitsematta noin yhdeksän tunnin ajaksi ja huomasin sen vasta äsken, kun tajusin vilkaista että eteistilassa paloi valo.

Onneksi kukaan ei sentään murtautunut tänne ja ennen kaikkea onneksi tämä on kohtuu rauhallista aluetta missä asun. Silti, todellakin toivon että tällainen aivopieru ei toistu enää koskaan.

Mulla ei ole olleet ovet lukossa kahteen viikkoon. Mutta toisaalta, tää se vasta rauhallista aluetta onkin, kun muutaman sadan metrin säteellä ei montaakaan ”naapuria” asu.