Tästäpä tuli mieleen että englanti taitaa olla aika harvalukuisessa seurassa noiden persoonapronominiensa kanssa kun sekä romaanisissa (vaikka nyt se espanjan yo - te, ranksan je - tu) että germaanisissa (jag - du, ich - du) menee enempi sillä tuolla linjalla että vokaalialkuinen koskee itseä. Toki englannissakin vanhakantainen sinä eli thou on likempänä noita muita kieliä, tiedä sitten onko oikeaa yhteyttä vai kuulostaako vaan siltä.Olen nyt hetken opiskellut espanjaa englanniksi duolingo sivustolla. Espanjan sana "yo" tarkoittaa "minä" Aivoille vielä vaikeaa kun se tahtoo kääntyä englannin "you" sanaan. Ja päinvastoin. Mutta eiköhän tämä tästä kun saa tarpeeksi toistoja.
Tuo oli jo pahempi kun oma puhelin-kadoksissa-keissi.Tänään aamupäivällä piti soittaa yhteen paikkaan ja etsin netistä puhelinnumeroa. Löysin numeron ja sen jälkeen kävin etsimään, mihin olin jättänyt puhelimeni, jotta pääsisin soittamaan. Kiersin olohuoneen ja keittiön. Lopulta kännykkä löytyi ja yllätys, yllätys se oli minulla koko ajan kädessä ja olin sillä netistä etsinyt kaipaamani numeron. Alkaa oikeasti pelottamaan aivojen toimintakyky.
Ei perkele, miten noin voi käydä. Palloiluhallin työntekijä varmaan ajatellut, että pallo osunut sun päähän liian lujaa pelin tuoksinnassa.Lähtiessäni tänään palloiluhallilta kotiin halusin moikata uloskäynnin viereisen tiskin takana istuvaa hallin työntekijää. Mietin, että pitäisikö sanoa moikka vai moro, mutta aivot tehokkaana yhdisti nämä ja sanoin "morkka".
Ei perkele, miten noin voi käydä. Palloiluhallin työntekijä varmaan ajatellut, että pallo osunut sun päähän liian lujaa pelin tuoksinnassa.
Minulle tuli kerran täysin tuntematon ärrävikainen asiakas selän takaa joka tervehti minua "Terve!", minähän siihen tokaisin ärrävikaisesti "Terve!". Harvoin on hävettänyt yhtä paljon kun silloin.Ei perkele, miten noin voi käydä. Palloiluhallin työntekijä varmaan ajatellut, että pallo osunut sun päähän liian lujaa pelin tuoksinnassa.
Lähtiessäni tänään palloiluhallilta kotiin halusin moikata uloskäynnin viereisen tiskin takana istuvaa hallin työntekijää. Mietin, että pitäisikö sanoa moikka vai moro, mutta aivot tehokkaana yhdisti nämä ja sanoin "morkka".
Minulle tuli kerran täysin tuntematon ärrävikainen asiakas selän takaa joka tervehti minua "Terve!", minähän siihen tokaisin ärrävikaisesti "Terve!". Harvoin on hävettänyt yhtä paljon kun silloin.
Naisystävä käyttää tuota pyntty sanaa kun väittää että se on vanha tamperelainen sanonta. Ei mitään hajua onko se sekasin vai yrittääkö kusettaa mua O_oNää on tuttuja itsellekin. Yksi tyypillinen suusta pääsevä on WC pöntön ja pytyn sekoittuma, eli pyntty. Toinen usein julkisesti suusta lipsahtanut on kiitto, kun ei saa lennosta päätettyä, että sanoisiko kiitos vai kiitti.
On se ilmeisesti, tarhassa ainakin käyttävät vanhemmat hoitajat tuota ilmaisua. Voihan nekin toisaalta olla jotain varttiporilaisia ja vaan esittää paljasjalkaista.Naisystävä käyttää tuota pyntty sanaa kun väittää että se on vanha tamperelainen sanonta. Ei mitään hajua onko se sekasin vai yrittääkö kusettaa mua O_o
Joskus tuossa ehkä vuosi sitten koin hieman (no ei sinne päinkään, mutta tuli tästä aatoksiini) vastaavanlaisen tilanteen. Duunipaikkani on tuossa Helsingin ydinkeskustassa ja toisinaan menin sinne autolla, kun sisäpihalle sai auton parkkiin. Duunipäivän jälkeen menin katsomaan oopperaa tai balettia ja totesin, että helpompi ja halvempi sinne on kävellä kuin mennä autolla ja maksaa pysäköinnistä. Tuumasin siinä sisäpihalla, että jätänpä kaiken turhan taskuistani kuitenkin autoon, kuten esim. kotiavaimet. Myöhään illalla kävellessäni toimistoa kohti takaisin tajusin yhtäkkiä, että niin... ne duuniavaimet tosiaan ovat siinä samassa nipussa kotiavainten kanssa. Ja se sisäpihan portti menee kiinni joskus seiskan pintaan viimeistään. Siinä sitten kaihoisasti katselin sitä autoa portin läpi ja mietin, että taisi tulla kallis yö. Huoltomies päivystää jossain Espoon perällä ja ottaa tuosta ovenavausreissusta sen satkun yökeikkana. Saman verran maksaisi hotelliyö siinä lähistöllä. Ei muuta kuin booty call -listasta (no ei ole sellaista, kunhan machoilen) numeroita läpi ja yösijaa kinuamaan. Espoosta tärppäsi ja jo puolitoista tuntia myöhemmin olin julkisilla määränpäässä. Melko lyhyiksi jäivät yöunet. Ja vain siksi, että ne kotiavaimet bleiserin taskussa painoivat niin hitosti. Aivoni, kiitän teitä tästä.Töistä lähtiessä kävelin pyörän luokse ja tajusin unohtaneeni kypärän työpaikalle. Ehdin asetella reppuni pyörän kyytiin ennen kuin tajusin tämän. Ajattelin, että olkoot siinä sen aikaa, kun haen sen kypärän. Työpaikalle takaisin käveltyäni totesin, että mun työavaimet on muuten siellä repussa. Eli takasin pyörälle, sitten työpaikalle ja takasin pyörälle.
Lasketaan vaikka hyötyliikunnaks
Minulle tuli kerran täysin tuntematon ärrävikainen asiakas selän takaa joka tervehti minua "Terve!", minähän siihen tokaisin ärrävikaisesti "Terve!". Harvoin on hävettänyt yhtä paljon kun silloin.
Itelle on tullut joskus muutaman kerran kiitis.Toinen usein julkisesti suusta lipsahtanut on kiitto, kun ei saa lennosta päätettyä, että sanoisiko kiitos vai kiitti.
Kappas tuberkuloosi ja tuo tyyppi kuolee kohta.Yksi henkilö yksi kovasti ja toinen kyseli että kauanko yskää on kestänyt. Yskijä vähätteli että ei tämä vakavaa ole. Minulle tuli mieleen että varmaan ovat koronan kirjoittaneet tälle ja pahimman kautta. Kunnes tajusin ettei sarja kuvaa nykyaikaa. On tainnut korona "mennä vähän veriin"...
Espanjantautia veikkaan. Vai meneekö se sarjan ajankohdasta ohi?Katselen tässä nyt ihan ajankuluksi saunan lämpiämistä odotellessa Sydämen kutsumusta. Sarja seuraa kanadalaisen Hope Valleyn elämää ehkä jossain 1900-luvun alkupuolella. Näyteltyä draamaa siis. Yksi henkilö yksi kovasti ja toinen kyseli että kauanko yskää on kestänyt. Yskijä vähätteli että ei tämä vakavaa ole. Minulle tuli mieleen että varmaan ovat koronan kirjoittaneet tälle ja pahimman kautta. Kunnes tajusin ettei sarja kuvaa nykyaikaa. On tainnut korona "mennä vähän veriin"...