Missä ihmeen transsissa aivoni ovat koko päivän olleet? Mitään järisyttävän outoa minulle ei ole tapahtunut. Olen mennyt täysin rutiinien mukaan, eli herätys, kouluun, autokouluun ja bussilla kotiin. Koko tämän ajan olen ollut fyysisesti läsnä, mutta ihan ajatuksissani. Koulussa koko päivän olin poissaoleva ja tajusin sen itsekin aina välillä. Ympärillä puhutaan, mutta minä en ota keskusteluun osaa vaan ajattelen jotain omiani ja muiden puheet menevät toisesta korvasta ulos. Autokoulussa ei sujunut ollenkaan, edellistunnilla kerran taisin auton sammuttaa mutta muita virheitä en tehnyt. Tänään tuntui menevän perseelleen kaikki, edes liikennevaloja en tajunnut katsoa ja muutenkin menin vain siellä seassa. Bussissa vain tuijotusta ikkunasta, kunnes tajuaa että pitäisi kohta hypätä kyydistä.
Tätä on nyt kestänyt oikeastaan pari päivää. Missä syväjäässä aivoni ovat? Minulla on todella tärkeä asia ollut viime aikoina, jota on tullut mietittyä ja stressattua liiaksikin. Vaikea vain uskoa, että se vaikuttaisi noin paljon. Ei sitä silti tiedä.
Toivottavasti tunnin päästä alkavassa TPS-Pelicans -matsissa aivot pelittävät. Etten vain seiso siellä janneniinimaamainen ilme kasvoillani, tähyillen kohti kaukaista tyhjyyttä. Ja tajuten toisen erän puolivälissä, että ai niin, tulin katsomaan lätkää.