Eilen näihin aikoihin tapahtui jotain sellaista, josta voi tässä ketjussa mainita.
Edellinen yö oli ollut hyvin lyhyt, joten illalla olo oli varsin väsynyt. Meninkin yöpuulle klo 22, mutta jostain syystä heräsin jo tunnin kuluttua. Huomasin nukkuneeni suu auki, joten jälki oli tyynyllä sen mukaista. Päätin vaihtaa tyynyliinan, mutta en kuitenkaan jaksanut laahustaa makuuhuoneesta tyynyliinojen luo.
Olo oli niihin aikoihin hyvin sekava, ja jotenkin olin puoleksi unessa, sillä luulin ilmeisesti olevani sairaalassa, joka lakkautettaisiin kohta. Tämän takia ajattelin, että minulla alkaa olla jo kiire ostaa vessaharja. Kieltämättä vessaharjan ostaminen on pyörinyt mielessäni, mutta en oikein tiedä, kuinka onnistuin sekoittamaan sen heräämiseeni.
Koska en jaksanut talsia sinne kaapille, josta löytäisin tyynyliinoja, päätinkin mennä nukkumaan nojatuolille. Taisin siinä tovin torkkua, mutta jatkoin matkaani sitten uudestaan sängylle. Huomasin taas, kuinka ikävältä tyynyliinani näyttikään. Sen jälkeen suoritin kuitenkin melkoisen ponnistelun olotilaani nähden. Vaihdoin lakanan tilalle päiväpeitteen, ja otin tyynykseni päiväpeitteen tyynyn sekä taitetun puseron. Myös tavanomainen peitto joutui hyllylle - tai itse asiassa lattialle. Sen korvaajaksi otin toisen, hyvin ohuen ja pienen päiväpeitteen.
Tajusin jo silloin illalla oloni olevan sekava, mutten kuitenkaan pystynyt käsittämään asioiden oikeaa tilaa, tai poistettua tuota sekavuutta. Onneksi kuitenkin nukahdin varsin pian, ja nukuinkin puoleenpäivään saakka. Tietysti olin herännyt johonkin aikaan aamulla matalan tyynykompleksin aiheuttamaan lieveilmiöön. Olin pitänyt kättäni tyynyjen alla nukkuessani, joten käteni oli tietysti melkoisen puutunut. Tyynyjen mataluudesta huolimatta sain kuitenkin vielä unen päästä kiinni uudestaan, ja heräsin tosiaan klo 12 vaatimattomien 14 tunnin yöunien jälkeen...
Olotila oli silloin illalla tosiaan niin sekava, etten muista enää kaikkia yksityiskohtia kovin tarkasti. Ehkäpä syynä tähän oloon oli väsymys ja herääminen vain tunnin nokosten jälkeen. Aivan kuin olisin ollut painajaisessa ollen samaan aikaan kuitenkin hereillä...