Lindströmissä arvostin rehellisyyttä, joka on poliitikolle äärimmäisen harvinainen ominaisuus. Muistan, että hän ihan suoraan sen haastatteluissa sanoikin, että vallan takiahan täällä ollaan. Kuka poliittinen broileri tämmöistä ikinä missään sanoo ääneen, vaikka kaikkihan sen tietää, että mikä on homman nimi?
Lindström oli ihmismäinen tuon kaiken poliittisen sirkuksen sisällä. Jos jotain politiikassa ja muutenkin elämässä vieroksun, niin semmoista jäykkää ja ympäripyöreää virkamieskieltä, jossa ei sitten loppujen lopuksi sanota oikein yhtään mitään, ja mikä ei tarkoita yhtään mitään. Nykypäivän työelämässä esimerkiksi näkee paljon käytettävän sellaista kieltä, josta ei pahimmillaan ota oikein kukaan selvää, että mitä siinä yritetään konkreettisesti sanoa.
Tästä kyseisestä hepusta tämä oli siivottu pois, ja sen vuoksi hänestä oli helppoa pitää.