Käsintinkö oikein että asunnonomistajien tyytyväisyys on jotenkin huono juttu.
Käsitit väärin. Pointtini oli se, että asunnonomistajat ovat intressiryhmä siinä missä mikä tahansa muukin. Yhteiskunnan, kaupungin tai kuntalaisten etu ei ole aina sama kuin asunnonomistajien etu. Ne, jotka ovat saaneet aikoinaan hyvään hintaan omistusasuntonsa, haluavat tietysti puolustaa sen arvoa.
Helsinkiin on rakennettu aivan liian vähän uusia kämppiä suhteessa kysyntään. Se taas nostaa niiden olemassaolevien kiinteistöjen arvoa. Selkeitä hyötyjiä ovat asuntosijoittajat sekä omistusasujat.
Vaikka kaupungistuminen onkin ollut Suomessa trendinä viimeiset +50 vuotta, niin en näe että kyseessä olisi kuitenkaan mikään luonnonvakio. Omassa kuplassani ihmiset ovat suurimmissa määrin muuttaneet pääkaupunkiseudulta takaisin, varsinkin jos on siunaantunut jälkikasvua. Eli karkeasti ikävuodet 25-35 käydään tekemässä uraa ja tiliä isolla kirkolla, ja kun kannukset on ansaittu niin tyydytään hieman pienempään tulotasoon mukavemmassa asuinympäristössä. Itse kuulun myös tähän porukkaan.
En tiedä, missä asut tai minkälaisissa piireissä liikut, mutta todennäköisesti sinullakin on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä kuten kaikilla muillakin. Mikään tilasto ei ymmärtääkseni tue väitettä, että kaupungistumisen megatrendi kääntyisi laskuun. Oikeastaan päinvastoin.
Olemme nähneet vasta pintaraapaisun siitä, miten vahvasti alueet tulevat eriytymään. Suomessa on jo reilusti paikkakuntia, joissa asuu enää eläkeläiset sekä harvat palkansaajat, joille riittää töitä kunnalla tai palvelusektorilla. Hiljalleen myös ikääntyvät alkavat karttaa tällaisia kuntia, sillä niiden palvelutaso ja kulutusmahdollisuudet ovat kaukana maakuntakeskuksista. Tämä on tietysti karkea yleistys, sillä varmasti löytyy niitäkin, joita asia ei haittaa.
On totta, että ihmiset haluavat myös luontoa ja seesteisyyttä ympärilleen. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole poissuljettuja pääkaupunkiseudulla tai yleisemmin Etelä-Suomessa. Onkin todennäköistä, että kuvailemasi "kannukset keränneet" varhaiskeski-ikäiset muuttavat rauhallisemmalle seudulle, mutta todennäköisesti sekin paikka löytyy jostain Nurmijärveltä tai Kirkkonummelta kuin Posiolta tai Kiteeltä.
Jos ja kun etätyömahdollisuudet ovat tulleet nyt koronan myötä paremmin käyttöön, niin uskon muuttoliikkeen kaupungeista poispäin kasvavan seuraavien vuosikymmenten aikana. Vaikea uskoa että; sellaisilla perheillä joilla on mahdollisuus ansaita leipänsä myös etätöitä tehden; on suurempi hinku asua jossain kerrostalokasarmissa kuin omakotitalossa jossa voi touhuta vaikka omalla pihalla pandemiankin jyllätessä.
Aina voi uskoa, mutta mikään indikaattori ei viittaa siihen, että pk-seudun vetovoima jotenkin vähenisi.
Sikäli kun "kerrostalokasarmit" eivät kiinnosta, aina voi muuttaa vaikka Vantaalle, jonne nousee uusia okt- ja rivitaloalueita keskelle pöpelikköä.
Henk.koht mielipiteeni on, että tätä etätyöbuumia yliarvioidaan rajulla kädellä. Vuosi on ollut monen silmissä aiempaa ankeampi, ja se ankeus johtuu pääosin siitä, että on joutunut kököttämään kotona näyttöpäätteen äärellä aamusta iltaan. Itsellenikin kävi niin, että ensin olin ihan tyytyväinen tilanteeseen; saapahan olla rauhassa eikä tarvitse lähteä koko ajan johonkin. Vuoden mittaan olen kuitenkin huomannut, että olisipa kiva, jos täytyisi joskus laittaa ihan kunnon housut jalkaan verkkareiden sijaan. Olisi myös ihan mukava, jos Teams-palavereiden sijaan tapaisi jopa ihmisiä. Ihan vaikka siellä toimistolla.
En sinällään väheksy sitä, että ihmiset haluavat ympärilleen rauhaa, hiljaisuutta ja tilaa. Onhan se mukavaa pidemmän päälle. Ongelma on vain siinä, että siihenkin kyllästyy, jos ympärillä ei ole mitään muuta kuin peruspalvelut. Lähistöllä ei asu ihmisiä, lapset joutuvat muuttamaan opintojen perässä, kaupat ja palvelut siirtyvät kauemmas ja kulttuurielämä on hyvin rajattua. Sitten jos tulee vielä parisuhdehuolia tai työmurheita, niin lähiseudulta ei noin vain napatakkaan uutta duunia tai kumppania.
Aika moni ihminen arvostaa pysyvyyttä, eli sitä, että voi ennakoida elämäänsä esim. 20 vuoden päähän. Pk-seudulla työttömäksi jääminen ei ole niin suuri ongelma kuin Karkkilassa (riippuen toki alasta). Kämpästä on helpompi päästä eroon, jos sellainen tilanne tulee eteen. Jopa urheilua on mukavampi seurata, kun kotiseudun kirkkain jalokivi ei ole ykkösdivarin koripalloseura.
Kyllähän kaupunki vetää nuoria puoleensa ja sieltä löytyy usein se hyväpalkkainen työpaikkakin, joka sitten ankkuroi elämän sinne kaupunkiin vaikkei enää ne baarit yms. viihdykkeet; joiden perässä sinne kylille on alunperin muutettu; niin paljoa enää kiinnostaisikaan. Ja kaikille poishaluaville ei välttämättä löydy sitä saman alan työpaikkaa sieltä kotipuolesta, mutta jos tulevaisuudessa voisikin pitää sen isolta kirkolta hankitun työpaikan ja silti asua satojen kilometrien päässä, niin epäilen hyvin toimeentulevien keski-ikää lähestyvien perheiden muuttavan aiempaa useammin pois kaupungin kirkkaista valoista.
Tuskin kaupunkeihin minkään baaritarjonnan takia muutetaan. Eiköhän se pääasiallinen motivaatio ole työuran "ankkurointi" sekä sosiaaliset suhteet. Minusta on ainakin ihan kiva, että ympärillä on kaikenikäisiä ihmisiä. Kun on tullut asuttua erikokoisissa kunnissa, olen huomannut, että kaupunkikeskuksissa on aivan eri lailla energiaa: on kehittyviä palveluita, tulevaisuuteen katsomista, kulutuskysyntää ja eri ikäisten ihmisten kohtaamisia. Se tuo mukanaan myös negatiivisia ilmiöitä, mutta väitän, että kokonaisuus kääntyy lopulta plussalle monen ihmisen silmissä.
yle.fi
/img-s3.ilcdn.fi/d654b683a10868436dd5e820e9594cb6684de8d40a5c32d03b6d55c0484267b0.jpg)
www.iltalehti.fi
