YLE:llä juttua eurooppalaisesta laitaoikeistosta:
Yhä useampi nainen on raivannut tiensä laitaoikeistolaisen puolueen johtoon. Se kuvastaa suurempaa yhteiskunnallista muutosta Euroopassa.
yle.fi
Pohdin tätä asiaa ihan vasta tässä ketjussa,
täällä. Ymmärrän, että esimerkiksi vasemmistoa kiinnostaa paljon enemmän laitaoikeiston retoriikka ja siihen puuttuminen, mutta eräällä tavalla pidän sitä vähän naurettavanakin, mutta toki inhimillisesti ymmärrettävänä sijaistoimintona. Jos ihan objektiivisesti katsoo, niin argumentit vastaan ovat varsin usein kaltevan pinnan argumentteja, kun sallitaan jonkinlainen kielenkäyttö, niin kohta kaasutetaan ihmisiä.
No, asiaan. Minä näen tämän laitaoikeistolaisen populismin nousun seurauksena, en syynä. Juurisyihin puuttuminen lienee aivan yhtä hankalaa kuin esimerkiksi kaupungistumisen estäminen. Jotain liikehdinnän vahvuudesta kertoo esimerkiksi meillä Suomessa persujen lähes 20% kannatus - vajaa miljoona suomalaista on sitä mieltä, että persut edustavat parhaiten heidän näkemyksiään. Se voi tuntua lopusta 80% vaikealta ja vastenmieliseltä: silti minusta esimerkiksi Purran, Le Penin tai Melonin vastustaminen on ihan hukkaan heitettyä energian tuhlausta, koska he eivät ole nykyisessä asemassaan siksi, että olisivat luoneet tällaisen liikehdinnän, vaan sen seurauksena. Kun pelataan demokratian säännöillä, niin väistämättä kansan väärätkin mielipiteet näkyvät päätöksenteossa.
- - -
Vaikkei tämä suoranaisesti liitykään ääriliikkeisiin, niin tämä liittyy kuitenkin siihen, kuinka näistä liikkeistä julkisuudessa keskustellaan. Minusta YLE:n jutussa haastatellut tutkijat katsovat asiaa hieman omanlaisestaan vinkkelistä. Esimerkiksi tämä Costanza Hermanin lausunto on minusta mielenkiintoinen: "Naisjohtajat eivät myöskään yritä voimaannuttaa muita naisia tai nostaa heitä huipulle, Hermanin toteaa."
Tavallaan Herman näkee tuossa lainauksessa asian "sukupuolten sodan" näkökulmasta: hänestä naisjohtajan pitäisi olla naisjohtaja, ei johtaja. En jotenkin itse osaa nähdä asiaa näin yksioikoisena: miksi nainen ei voisi raivata tietä johtoon ihan vain uskoen ajamaansa asiaan, ilman että sillä on mitään tekemistä vaikkapa feminististen aatteiden kanssa? Sivuhuomautuksena sanottakoot, että vasemmistolaisuuteen taipuvaiset naiset näkevät nämä naiset "luokkapettureina" ja suhtautuminen on sanalla sanoen hyvin, hyvin ristiriitaista (tämä siis kokemuksena omasta tuttavapiiristäni; Purra nostattaa tuttavapiirini poliittisesti aktiivisissa naisissa vahvoja tunteita).
Myös tutkija Johanna Kantolan näkökulma aiheeseen on mielenkiintoinen: "Esimerkiksi naisjohtajia voidaan ajatella olevan vaikeampi syyttää seksismistä, vaikka heidän politiikkansa olisi naisten oikeuksien tai sukupuolten tasa-arvon vastaista, Kantola sanoo."
Jotenkin tässäkin lainauksessa minua mietityttää tämä, että näiden puolueiden naisjohtajat nähdään jotenkin "välineinä" tällaisessa sukupuolten sodassa: että lähtökohta on se, että nainen voi olla laitaoikeistolaisen liikkeen johtaja vain siksi, kun tällä on "välinearvoa" vaikkapa vastustaessaan vasemmistolaista politiikkaa? Nainen ei voi olla johtaja, jos tällä ei ole tällaista välinearvoa?
Kantola kannattaa kiintiöitä, koska hänen mukaansa naiset eivät voi päästä poliittisiin johtotehtäviin ilman sellaista: "Johanna Kantola korostaa, että naisten nousu politiikan johtotehtäviin ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia tasa-arvoon tähtääviä toimia - usein myös kiintiöitä." - ja hänen mukaansa kiintiöiden vastustaminen on tasa-arvon vastustamista, aihe, josta on varmaan monta erilaista mielipidettä.
Joka tapauksessa, myös Meloni aiheuttaa Purran tapaan ristiriitaisia tunteita poliittisen kentän toisella reunalla: "Italialaisten tutkijoiden ja feministien piirissä käydään nyt Kantolan mukaan keskustelua siitä, paljastaako Meloni joitain politiikan miehisiä rakenteita ja millaista on olla nainen politiikassa. – Heidän suhtautumisensa Meloniin on erittäin ristiriitainen."
Tästä aiheesta on mm. Jussi K. Niemelä sanonut jotain sen kaltaista, että vasemmistoliikkeillä on tapana omia universaaleja omaksi käsikassarakseen. Siis, että vuosisadan alussa se oli työläiset (jos et ollut vasemmistolainen, olit työläisiä vastaan ja porvareiden puolella), kylmän sodan aikana se oli rauha ja rauhanaate (jos et ollut vasemmistolainen, olit rauhaa vastaan ja sodan puolella). Hänen mukaansa nyt se on tasa-arvo, jos et ole vasemmistolainen, olet tasa-arvoa vastaan ja epätasa-arvon puolella.