On mielestäni hyvin surullista ja ikävää että neukkulalla on edelleen pehmeämpi maine maailmalla verrattuna natsi-Saksaan. Toisaalta onhan se myös ymmärrettävää kun kyseessä on kuitenkin 2 MS voittajaosapuoli mikä sai kirjoittaa oman historiansa ja lisäksi jäi täydessä voimantunnossa puhkumaan vihamielistä vaikutusvaltaansa etenkin lähiulkomaihin, mutta isolla rahalla myös laajemmin vasemmistointellektuellien (mikä on kovin ristiriitainen konsepti, sinänsä fiksuja ja humanistisia ihmisiä jotka pakottautuivat uskomaan että kansojen vankila on oikeasti onnela tai ainakin voisi olla kunhan valuviat hiotaan pois) keskuudessa maailmalla. Rehellisessä historiankirjoituksessa hirviöimperiumit olisi pistetty täysin samalle viivalle, saksalaisten tehokkaampana ja neukkujen sitten yleisesti kauhutöissä vahvempana, mutta kun ei voinut joko naapurin akuutissa pelossa, tai pelosta periytyneessä nöyristelyn ilmapiirissä. Toki suuri osa ihmisistä tiedosti, millainen paskakasa rajamme takana sijaitsi, mutta kyllä niitä piisannee edelleen jotka ovat oppineet että oikeasti on ihan kiva ja edistyksellinen paikka ja jos nyt jotain epäkohtaa hakemalla hakien löytää, niin on sitä ameriikassakin asiat huonosti.
Eli sirppi+vasara ja hakaristi ovat omassa katsonnassani ihan samanlaisten hirviömäisten toimijoiden tunnuksia, eikä niiden heiluttelua tulisi hyvällä katsoa. Toisaalta ymmärrän, miten jälkimmäisen symbolin todellisuus voi olla joiltain hämärtynyt. Onhan Suomessa ilmeisesti edelleen aktiivinen juche-liikekin, eli Pohjois-Korean "kansantasa"vallan faniporukka, eikä tuo absurdistan ole kuitenkaan tainnut olla edes pahimpaan kekkoslovakia-aikaan mikään varsinainen virallisen hehkutuksen kohde, vaikka toki osa pahojen imperialistikapitalistien vastaista rintamaa tjsp.
Toki kun riskejä arvioidaan, niin tuo sinänsä hirveiden komukkaperustaisten ideologioiden (jotka toki degeneroituneet toteuttajamaissa kotoperäisiksi varasteludiktatuureiksi vaikka vallankumoushetkellä olisikin alamaisille jonain muuna myyty) vanha valkopesu tai vähintään hirviöiden rikosten peittely on johtanut siihen, että punalippua tai guevarapaitaa pitää yllä porukka joilla ei sinänsä ole terrorismitaipumusta tai edes haluja, kunhan vaan ovat kantaaottavia ja/tai edgyjä ja osoittavat mieltä establishmenttia vastaan, tajuamatta oikein mitä edustavat ja mitä vastaan ovat. Sen sijaan hakaristiä heiluttava tekee tietoisen valinnan 100% selvästi "pahuuden" voimia edustavan aatteen puolella olemisesta ja on oletettavasti myös lähtökohtaisesti valmiimpi käyttämään väkivaltaa verrattuna keskimääräiseen punaliputtelijaan (saati guevarapaitaan). Voisi toisaalta kuvitella että äärivasemman yleisempi hyväksyntä olisi laajentanut myös ekstremistipoolia, mutta ilmeisesti tämä intellektuellien sampanjasosialismi tai epäintellektuellien guevarapaitaisuus on pakottanut ideologian siinä määrin valtavirtaiseksi ettei siihen oikein sovi anarkokommunistiset terrori-iskut.
Ruumiskasojen tuottamisessa kommunismi vie selkeän voiton, jo siksi, että sitä on toteutettu monessa maassa.
Kommunismin vetovoima länsimailla on suhteellisen helposti ymmärtyvää. Kommunismin juuret ovat syvällä juutalais-kristillisessä ajattelussa. Sen keskeiset ajatukset yhteisen hyvän jakamisesta ja rikkauden kritisoimisessa ovat kuultavissa usein kun Paavi pitää yhteiskunnallisia puheitaan. Paavi kritisoi aikoinaan kommunismia etupäässä ateismista, ei sen talousohjelmasta. Natsismi perustuu juutalaisvihaa lukuun ottamatta germaaniseen mytologiaan ja rodun korostamiseen. Nämä perusajatukset ovat vieraita monille.
Natsismin yksi luotaantyöntävyys on siinä, että se kertoo tavoitteensa suhteellisen selvästi ja nämä tavoitteet, kuten rodun korostaminen kansallisuudessa ovat hyvin vieraita nykyajan ajattelussa. Natsismi kertoo, mitä se vihaa ja juuri tämä viha ei tyydytä monia niitä, jotka uskovat ihmisen hyvyyteen ja tavoittelevat oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Natsiksi ryhtyvän täytyy vihata ihmisiä jo lähtökohtaisesti.
Kommunismi sen sijaan peittää tavoitteensa. Siihen vihkiytyminen voi alkaa viattomasta kapitalismin kritiikistä. Sen jälkeen pikku hiljaa ihminen ohjautuu pohtimaan kapitalismin vaihtoehtoja ja sitä kautta voi ajautua liittymään puolueeseen tai peesailla sen yhteiskunnallisia näkemyksiä. Kommunismi viehättää älykköjä, koska se pyrkii asioihin, joista länsimaisessa filosofiassa on keskusteltu jo 2500 vuotta.
Vasta kun jonkin kapitalismin kriisin kautta kommunistiset ajatukset ovat saavuttaneet kantavuutta, sen todellinen luonne alkaa paljastua. Siihenkin liittyy erittäin vahva kateuteen perustava viha, jonka kohteena ovat "rikkaat", "porvarit" ja "hallitsevan luokan kätyrit" jne. Jos kommunistit pääsisivät valtaan yhteiskunnassa, silloin vasta alkaa tapahtua. Toisinajattelijoiden vaino alkaa ja porvariston (esim. yrittäjät) elämä tehdään vaikeaksi. Yrittämisen idea tuhotaan. Kaikki ihmiset alistetaan valtion orjiksi. Ja jos kehitys johtaa yksinvaltiuteen, silloin ihmisiä aletaan lahdata hyvin suuria määriä, kuten Stalin ja Mao tekivät.
Kommunismin vetovoimaa lisää se, että tavoitellaan koko ajan asiaa, jota voidaan pitää länsimaisessa ajattelussa hyvänä. Natsismilla ei tällaista kantavuutta nykyään ole, nationalismi ei vain ole muodissa nykyään kovinkaan monessa maassa, toki Venäjä tai Etelä-Korea poikkeuksina. Rotuun perustuva nationalismi on täydellisen epäintellektuaalista eikä sellaiseen kukaan tiedettä ymmärtävä ihminen usko.
Kun kuitenkin kommunismin karmea historia tunnetaan, en näe mitään syytä, miksei myös kommunismiin tähtääviä ihmisiä tai sen liepeillä olevia ihmisiä pidettäisiin tarkoin silmällä ja heidän kirjoituksiaan nostettaisiin tikunnokkaan. Kommunismi ei ole mitään viatonta ideologiaa, jolla voi sopivasti syventää kapitalismikritiikkiä. Se on totalitaarinen ideologia, jonka kannattamista sietäisi jokainen fiksun ihmisen, vaikkapa Kontulan, hävetä. Se on aivan yhtä järkyttävää kuin jos länsimainen nainen vetäisi burkhan päälleen tukeakseen islamilaista feminismiä.
Ongelmana kommunismissa on se, että sen voi luontevasti liittää vaikkapa samantyyppiseen asiaan kuin futisseuran kannattamiseen. Voin valita omaksi identiteetikseni Chelsean kannattajuuden, joka ei oikeastaan tarkoita mitään, mutta silti se ilmeisesti lisää jotakin omaan olemiseeni. Kuulun johonkin kannattamalla seuraa, johon minulla ei ole mitään henkilökohtaista sidettä. Kunhan ostan kaupasta fanituotteita, lennän Lontooseen katsomaan matsia ja hop, olenkin Chelsean fani!
Kommunismista voi tislata hyviä asioita ja painaa huonot asiat villaisella. Ne voi vain unohtaa. Ihminen voi olla täysipäisenä pidetty, kuten vaikkapa Milan Kundera oli ja silti kommunisti. Taiteilijalle kommunismi varmasti tuo jonkinlaista vakaumuksellista syvyyttä, näkemystä. Otat vain valmiin paketin ideologiaa, muokkaat sitä itsellesi ja omalletunnollesi sopivaksi ja niin sinulla on identiteetti. Olet syvällisempi kuin nuo muut, jotka juoksevat vain rahan perässä.
Kommunisti voi aina sanoa, että uskoo demokratiaan eikä kannata väkivaltaa. Natsit ovat tässä rehellisempiä. Kommunisti ei kuitenkaan voi mitään sille asialle, että suuri osa ihmisistä ei halua kommunismia. Tämä on syvä ristiriita, johon kommunisti ei voi millään löytää vastausta. Loogista olisi, että edes voisi myöntää sen, että ihmiset on pakotettava kommunismiin, jolloin olisi sentään rehellinen itselleen. Demokratialla ja kommunismilla on yhtä vähän tekemistä toistensa kanssa kuin natsismilla ja sionismilla.
/img-s3.ilcdn.fi/5cdb1843002b0b25b25921d7c7405b5fd8159ee88f22b161ce9843194917e8a4.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/9c41f0ebfb6100339b28de219a51e0abe08333358e57061e18d7fa8b08dd2599.jpg)
