Vanhin veljeni oli taistolainen ja Deva aktiivi, mutta ei liittynyt Vasemmistoliittoon, koska ei halunnut olla "palatsikommunisti". Olivat kuulemma pieni, oikeamielinen vähemmistö. Haluaisin väitteellesi vähän perusteita, pelkkä mutu ei riitä.
No tottahan toki veljesi todistus siitä, että hän kuuluu oikeamieliseen vähemmistöön riittää tästä asiasta perusteeksi. Kukapa meistä ei kuuluisi oikeamieliseen vähemmistöön, paitsi jos sattuu kuulumaan oikeamieliseen enemmistöön?
Joka tapauksessa Vasemmistoliiton ja
Devan historian mukaan (linkki wikipediaan) Devan kansanedustajat siirtyivät sulassa sovussa Vasemmistoliittoon 1990 kun tämä perustettiin.
Olet selvästi samaa verta kuin veljesi eli Jatkoajan oma oikeamielinen ja aina oikeassa oleva yhden miehen vähemmistö. En ole yleensä samaa mieltä kanssasi mutta nostan hattua sille, että jaksat sinnikkäästi vängätä lähes asiasta kuin asiasta kymmenien tuhansien viestien edestä.
Tällekin väitteelle haluaisin perusteluja. Minulla on Taisteluni kirjat, jotka isäni on saanut siskoiltaan syntymäpäivä lahjaksi keväällä 1939. Missä menee fasismin ja natsismin raja?
Fasismin ja natsismin eroista en nyt lähde erikseen perusteluita kaivamaan tai lukuisia linkkejä laittamaan edes wikipediasta. Kyllä opettajan täytyy sen verran olla historiasta ja yhteiskuntaopista perillä, että tietää fasismin ja natsismin eroja.
@dana77 voi vaikka kertoa.
Pähkinänkuoressa: Francon aikainen Espanja oli fasistinen valtio, Hitlerin aikainen Saksa oli natsivaltio. Franco ei perustanut hallintoaan rotusorrolle, juutalaisvainolle eivätkä uunit savunneet yli-ihmisteorioiden myötä. Edes lebensraumia ei lähdetty hakemaan vaan oman maan rajat riittivät toisessa maailmansodassa. Franco oli silti oikeistolainen diktaattori ja maa tiukassa otteessa. Siinä menee pitkälti fasismin ja natsismin raja.
Väitteeni oli siis se, että Suomessakin oli 30-luvulla jonkinlaista jalansijaa fasismille (IKL) mutta ei natsismille. IKL oli fasistipuolue ja sillä oli eduskunnassakin runsaasti edustajia 30-luvulla, se oli välillä Kokoomuksenkin kanssa vaaliliitossa eli sillä oli isoa vaikutusvaltaa Suomessa ja Suomen hallinnossa. Sen sijaan yhdelläkään natsipuolueella ei ole ollut edustajia eduskunnassa. IKL:n fasistit ja muiluttajat edustivat väkivaltaista epädemokraattista aatetta, mutta kansallissosialismia se ei sellaisenaan edustanut, vaikkeivat sen edustajat ns. neekerijazzista perustaneetkaan.
Yksittäisillä kansalaisilla tai porukoilla on tietysti voinut olla vaikka mitä näkemyksiä ja mielipiteitä, mutta se ei tarkoita, että niillä olisi sen kummempaa jalansijaa Suomessa sen enempää kuin nyt on vaikkapa joogalentäjillä tai Itsenäisyyspuolueella.
Toki Hitlerin teos aikoinaan käännettiin suomeksi, olihan Saksa kuitenkin olennainen liittolainen ja Hitlerin teos kansainvälinen bestseller. On sitä käännetty Maon punainen kirjakin ja kirjoitettu Jere Karalahden muistelmatkin. Paljon sitä kirjoja käännetään, harva niistä silti saa Suomessa aatteellista jalansijaa niin paljon, että se vaikuttaa koko kansakuntaan merkittävästi, paitsi tietysti KonMari-siivousjärjestelykirjat.
Minullakin on hyllyssä Hitlerin Taisteluni, osat 1 ja 2. Ovat muuten todella puuduttavaa luettavaa, sekavasti kirjoitettua jorinaa jossa käydään pitkälti läpi 1920-luvun Saksan poliittista tilannetta ja silloisia puolueita. Ei tuolla kirjalla olisi ollenkaan nykyisen kaltaista kulttimainetta jos siitä olisi saanut ottaa normaalien kirjojen tapaan uusia painoksia, varsinkin Saksassa. Saisivat nämä nykyiset uusnatsitkin teoksen lukea (tuskin nimittäin ovat lukeneet) niin ainakin osa heistä voisi tajuta, kuinka epäjohdonmukaista potaskaa koko tekele on.