Eli tämä on sinun vastauksesi? Minä näen ison eron siitä, että natseista iso osa itsekin myöntää olevansa (uus)natseja, mutta vasemmistolaiset pääsääntöisesti tekevät selvä pesäeron kommunisteihin. Jos tästä pitäisi jotain päätelmiä tehdä, niin tuossa mielessä jälkimmäiset ovat edellisiä selvästi fiksumpaa porukkaa.
Natsit voivat olla natseja, mutta myös kommunismin perintö elää vasemmistolaisissa vahvasti, erityisesti Vasemmistoliitossa. Hesarin tuoreimmassa Kuukausiliitteessä (11/2017) oli pitkä Li Anderssonin henkilökuva, siinä mainitaan, että Andersson on kertonut olevansa "marxilainen ja sosialisti". Jutussa kerrotaan myös, kuinka Vasemmistoliiton uusille jäsenille järjestetään perehdyttämiskursseja ja opetellaan laulamaan vanhoja kommari/taistolaislauluja (Kenen joukoissa seisot, Laulu 20 perheestä jne). Lisäksi Andersson hehkuttaa, kuinka vappumarsseilla "tuntuu, että oot osa sinua pitempää historiallista jatkumoa. Jossa on toimijoita ja toimijoita ennen sua." Tämä suorana sitaattina Kuukausiliitteestä.
Vasemmistoliittoa edelsi SKP, joten ne edelliset toimijat ovat pitkälti kommunisteja ja taistolaisia, ja nykyiset vasemmistolaiset - Li heidän keulakuvanaan - kokevat olevansa osa samaa jatkumoa.
Minulle ainakin taistolaislauluja laulava marxilaissosialistinen henkilö joka kokee olevansa osa edustamaansa historiallista (kommunistista) jatkumoa on kommunisti. Jos se kävelee kuin ankka jne jne.
Eikä ainakaan Lin turkulaisen kunnanvaltuutettukollegan Miska Dellingerin puheenparsi eroa kovasti vanhan liiton kommarien väkivaltaisista vaatimuksista ja aatteeseen liittyvästä poliittisesta sorrosta, kovasti Dellinger ainakin hekumoi muna kovana kun naamioituneet öykkärit olivat käyneet uhkailemassa laillisesti puoluejohtoon ja Suomen EU-parlamentaarikoksi valittua Halla-ahoa Turussa. Poliittiseksi vainoksi tuollaista yleensä kutsutaan, mikä tietysti onkin tuttua toimintaa mm. Neuvostoliitosta, Kiinasta ynnä muista marxilaisten työläisten sosialistisista paratiiseista.
En pidä vasemmistoaatteeseen vahvasti nykypäivänä kytkeytyvää riehumis-, naamioitumis- ja väkivaltataipumusta kovinkaan fiksuna enkä koe sen eroavan juurikaan näiden natsilarppaajien toiminnasta. Se ero niissä tietysti on, että siinä missä natsihörhöt ovat täysin poliittisessa marginaalissa niin erilaiset miskadellingerit ja rettelöitsijät (Smash Asem -Arhinmäkeä myöten) tuntuvat olevan vasemmistossa varsin hyväksyttyjä.
Demokraattista sananvapautta rajoittamaan pyrkivät ja puolueiden edustajia uhkailevat tyypit ovat minusta kusipäitä kaikki tyynni, ja kummatkin ääripäät ovat uhka saadessaan lisää vaikutusvaltaa, mutta toistaiseksi äärioikeisto on edelleen pitkälti pekkasiitoin-tasolla, äärivasemmisto taas selvästi suurempi uhka joka uhmaa laillista esivaltaa avoimesti kivittämällä poliiseja ja jopa rääkkäämällä hevosia.