Eeeehhh.... ...
Noh, kaikki alkoi siitä, kun... .. tai oikeastaan kaikki alkoi jo vähän aiemmin, kun tutustuin Steve'n'Seagulls:in musiikkiin, aika sattumalta oikeastaan. Jotenkin bändin esitykset mielyttivät korvaa ja silmää siinä määrin, että kävin jopa heidän keikallaankin, kun tänne lähelle eksyivät.
Tuossa tutustumisen tuoksinassa tuli kaiveltua netin syövereistä kaikkea bändin edesottamuksista ja eksyinpä sitten Seagulls' Nest:iinkin, johon pojat kutsuivat eri artisteja tekemään kanssaan musiikkia omaan bluegrass-tyyliinsä. Olipa sitten joukossa muuan Noora Louhimokin, jotenkin nimeltä tuttu, ei sen enempää, mutta poikien ja hänen tekemänsä Janis Jopilinin Piece of My Heart oli kyllä sen luokan veto, joka herätti tämänikäisenkin mielenkiinnon tuota raspiäänistä laulajatarta kohtaan. Pian sain tietää, luin, että hän on solistina power metal yhtye Battle Beast:issa ja että yhtye on täysin kotimainen. Noh, eikun kuuntelemaan.... ...
Pienen yskimisen jälkeen nuo tuotokset alkoivat kiehtoa yhä enemmän eikä vähiten Nooran lähes ylimaallisen äänen takia ja lopulta kappale Master of Illusion, tai oikeastaan koko Circus of Doom-pitkäsoitto repi puolustukseni alas, pyyhe lensi kehään ja minusta tuli puudeli bändin upean "Valkyrian" talutusnaruun.
Täten, siten, joten tunnustan, että olen Battle Beast- ja etenkin Noora Louhimo-fani...
Minä, joka olen kokenut musiikillisen heräämiseni yhdessä 60-luvun nuorisomusiikin ja -kulttuurin räjähdyksen myötä... hippiliikkeineen, Woodstockeineen kaikkineen. Olen toki kuunnelut metallimusiikkia läpi elämäni, ainakin siinä sivussa, mutta tämmöistä en ole aiemmin kuullut, ehkä Ann Wilson pääsee lähelle, mutta Nooran äänen dynamiikka, sen eri sävyt, raspi, kirkkaus ja puhtaus puhuttelevat syvästi.
Edit: Keikalle olen menossa, kun eksyvät hekin näille kulmille... ainakin hieman laajemmin otettuna.