Olen ollut huomaavinani, että tuo puhe- ja pukeutumistyyli ovat myös tapa vastata kritiikkiin tunteella vetävistä tytönheitukoista.Usein näitä tunnekylmyys-syytöksiä tunnutaan kohdentavan naispoliitikkoihin. En tiedä onko taustalla jonkinlainen lähtökohtainen odotus lohduttavasta äipästä vai mistä, mutta samanlaista lämpöä ei odoteta miehiltä, vaan pikemminkin jämäkkää asiallisuutta. Miksi Halla-ahon ei odoteta halipusittelevan meitä, vaan sallitaan hänelle robottimainen puhetapa?
Fakta on kuitenkin se, että Suomessa on totuttu keski-ikäisiin kravattikauluksiin, jotka puhuvat vakavia ja vaikenevat kaikesta henkilökohtaisesta. Stubb oli jo sellainen ensimmäinen "testi" Suomen kansalle, kun hän kehtasi liikkua vapaalla jopa shortseissa.
Suomi ei ole kokonaisuudessaan tottunut siihen, että asioista päättävät nuoret naiset, jotka kommunikoivat kannattajiensa kanssa tsemppi-emojein ja feministisin sanankääntein. Näiden puolueiden kannattajille se on kuitenkin ihan ok, ja sen vuoksi Marinillakin on varaa heittää "get over it" -kuittauksia Twitteriin. Vastaavalla tavalla Halla-aholla on varaa spekuloida väestönvaihdoilla ja ghettoutumisilla, kunhan muistaa olla hillitty A-studiossa.
Onhan se tietyllä tapaa harmi, että tähän on tultu. Substanssipolitiikka on sinällään yllätyksetöntä, mutta kaikkeen muuhun suhtaudutaan kuin johonkin hyökkäykseen elämäntapaa kohtaan.
Kehitys on myös sen suuntaista, että miehet tukeutuvat oikeistopuolueisiin (kok, ps) ja naiset vasemmistoon (vihr, vas, sdp). Tällä tavalla näistä muodostuu oma blokkinsa, jonka kannattajat eivät enää hyväksy vastapuolta. Tilanne on toki ollut tämän suuntainen jo aiemmin, mutta erityisesti nyt tuntuu siltä, että mitään politiikan osa-alueita ei voida analysoida kiihkottomasti ilman sukupuoli-, identiteetti- tai ikäkysymyksiä.