Sitä mä vaan että välillä ahdistus kasautuu epätoivoiseksi tekeväksi peitteeksi, mutta jos se pääsee joskus yksinvaltiuteen, peli on pelattu ja sillä selvä. Nykyisin on hankalaa edes katsella tai ajatella jotain ilman että tuntee olevansa erilainen ja nimenomaan kummajainen. Pidän itseäni kummajaisena, poikkeuksena, mieleltään ja ajatuksiltaan erilaisena, suorastaan friikkinä. Onko sellaisille paikkaa maailmassa? Voiko sellaiselle tulla onnellisuutta? Tai mielenrauhaa?
Jos ei, sitten ei.
Mä en ole mikään ammattilainen, tässäkään asiassa, mutta miten sä määrittelet olevasi kummajainen, poikkeus, mieleltäsi ja ajatuksiltasi erilainen tai friikki?
Mihin sä noita vertaat?
Sä oot ihan oma itsesi, siinä missä me muutkin palstalaiset? Meissä kaikissa on omat hyvät puolensa ja huonotkin.
Jokainen varmasti katselee ja funtsii asioita omasta näkökulmasta. Se mitä Sinä saatat pitää itsessäsi kummajaisena onkin jonkun toisen mielestä Sinussa se loistava ominaisuus. Usko pois.
Pohdit onnellisuutta ja sitä onko paikkaa maailmassa. Voit olla varma että sitä onnelisuutta on. Ja jokainen meistä käsittelee onnellisuutensa omalla, persoonallisella tavallaan. Se mikä Sinulle on onnellisuutta, ei välttämättä ole minulle onnellisuutta. Ja päin vastoin.
Ja hei voit olla varma, että Sinulle on myös paikka tässä maailmassa. Aina silloin tällöin täällä palstalla Sinun nimesi tulee esiin muiden viesteissä. Koska en tietenkään tunne Sinua ja en tiedä taustojasi, en tiedä millaisia ongelmia Sinulla on. Ja hei älä ymmärrä väärin, uskoisin että tiedät mitä tarkoitin. Tai koetin selittää.
Tuo kun moni on maininnut nimesi täällä on mun mielestä osoitus siitä, että jengi ajattelee Sinua ja ovat huolissaan. Voit olla varma että Sinusta välitetään...
Niin ja anteeksi jos länkytin paskaa