Nyt on kyllä Laitelan purettava sydäntään. Setti tulee olemaan raskasta.
En nyt tuosta kirjoituksestasi niin raskasta näin lukijana saanut. Asia on varmasti sinulle raskas, mutta jos tässä tarkoitettiin että teksti olisi ollut raskas vuodatus niin ei ollut. Hyvä vain että purit sydäntäsi edes täällä ja en nyt tiedä miksi sinulle niin hirveästi naurettaisiin asian vuoksi?
Osaan jollakin tavalla samaistua kokemasi kanssa. Minulla on ollut lukuisia ihastuksia, joiden kanssa en ujona ihmisenä ole uskaltanut tehdä minkään sortin aloitetta. Minulla sentään olisi ollut edes mahdollisuus alkaen siitä rippikouluihastuksesta mutta niin monet ihastukset olen päästänyt "läpi sormien" ja onhan se kaduttanut paljon ja jälkeenpäin miettinyt millaista elämä olisi jos olisin uskaltanut tehdä jotain.
Tällä hetkellä tämä tunne vain on ihan helvetin kurja, kun mitään en voi tehdä ja tiedän sen kyllä itsekin, pelkästään jo oma tämänhetkinen elämäntilanne huutaa, että ei pysty, puhumattakaan kaikista muista mahdollisista esteistä. Tämä on vieläpä sen verran noloa, ettei tästä kehtaa kenellekään tosielämässä edes puhua, johan minut naurettaisiin pellolle.
Te saatatte minut tuomita, mutta ette ainakaan tiedä, kenelle vastaantulevalle kaduntallaajalle nauraa.
Jos jotain helpottaa niin minä en ainakaan nauraisi sinulle enkä edes ymmärtäisi miksi sinulle niin paljon naurettaisiin asian vuoksi. Enkä tuomitse sinua.
Minulle sen sijaan vasta naurettaisiinkin kun en uskaltanut aikoinaan tehdä mitään aloitetta ihastumisten kanssa. Minulla olisi sentään ollut edes hyviäkin mahdollisuuksia, toisin kuin sinulla. Ikävää että ihastuit niin kovasti tuohon naiseen ja nyt et voi tehdä asialle mitään. Tai ainahan sitä voi yllättyä, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan... Mistä sitä tietää mihin kohtalo vielä eri ihmisiä heittää, epätodennäköistä se kertomasi perusteella kyllä on mutta miksei mahdollista että saat vielä tilaisuutesi.
No joo mutta niin kuin jo kerroin niin tiedän osittain tunteen mitä olet käynyt pääsi sisällä läpi. Olet ihastunut palavasti johonkin ihmiseen ja et voi tehdä mitään asialle. Sinulla syynä on ainakin välimatka. Onhan noita tapauksia minullekin tosiaan käynyt. Olen ihastunut mutta sitten en ole kuitenkaan toiminut millään tavalla ihastumisten suhteen. Minulla tosiaan esteenä oli oma ujous, en rohjennut tehdä asioille mitään.
Tai kerran ihastuin palavasti erääseen perheelliseen äitiin joka oli työkaverini. Muistan elävästi vieläkin katseeni hänen takapuoleen, kuinka seksikkäältä ja hyvältä se näytti. Eikä nainen niin kaunis muuten ollut mutta teimme yhdessä jopa yövuoroja kaksistaan ja keskustelimme paljon ja hän vaikutti sellaiselta naiselta johon menin sitten ihastumaan. Se etten tehnyt mitään aloitetta tässä tapauksessa johtui taas kerran osittain ujoudestani mutta kyllä siitäkin että en halunnut kajota perheelliseen naiseen. Vaikka vieläkin välillä mietin miten hienoa olisi häntä päässyt painamaan.
Pari vuotta sitten ihastuin sen sijaan taas erääseen naiseen ja tämä nainen asui jopa naapurinani hetken aikaa. Kerran hän odotti jopa minua panopuuhiin asunnolleen mutta olin just valitettavasti tuolloin edellisiltana juonut paljon alkoholia, se oli sitä aikaa kun kärsin siitä alkoholismista ja minulla oli tänä päivänä kova krapula ja ripuli.
No olin jonnin verran rohkeampi siihen aikaan jo ja minun piti koittaa tehdä jonkinlainen siirto ihastumiseni kanssa niin sitten kun oli minun aika toimia niin päädyin neljäksi kuukaudeksi sairaalahoitoon. Siihen päättyi se tarina. Paljon olen miettinyt jälkeenpäin mihin tuokin tarina olisi voinut edetä jos en olisi sairaalaan päätynyt.
Samaistuin nuorena tuon kertomani rippikouluihastuksen kanssa Leevi and the leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena kappaleeseen. Se oli kuin minun elämästäni tehty laulu:
"Sua koulussa rakastin salaisesti
Koska olin niin ujo ja hiljainen
Ehkä juuri siksi näin kauan kesti
Ennen kuin mä kehtasin kertoa sen"