Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[DTremens]

Siis miettikää. Maaseudulla ne joutuu ajamaan siviiliautoilla. Tuolla kun niitä näkee niin jonkun täytyy omistaa ne.

Kaikki ei kaupungeissakaan pääse päivittäin valtion rattaille niin joutuu siviiliautoilla kulkemaan. Positiivisena puolena saa itse valita määränpäänsä.

 

[DTremens]

Onko olemassa puhelimen adblockereita? Alkaa sivut käymää vähiin joita voi ilman mainoksia katsoa.

Mainostajien olisi hyvä muistaa että on ihmisiä jotka ei osta mitään pakkomainostuksella. Youtubea esim ei voi enää käyttää.

Premiumissa ei kai mainoksia tule, mutta se on vaa yks sivu.500 € vuodessa ja ei ainoatakaa mainosta netti,tv, posti, radio, puhelinmyyjä, face to face ni ostasin.

On. Lukitulle puhelimelle vain kaiketi joitain selaimia joissa on mainostenasto-ominaisuuksia (rajallisia) ja sitten jos (ainakin androidissa) avaa lukituksen ja root-oikeudet niin löytyy tehokkaampia työkaluja. Vaatii hieman opiskelua jos siihen maailmaan sukeltaa, tietoturvastaan joutuu huolehtimaan tarkemmin jos puhelin ei ole lukittu. Mutta itselleni on maksanut vaivat kun vihaan mainospaskaa. Älypuhelinten järjestelmäthän (ios ja android) on suljettuja ekosysteemeitä bisnekselle jossa käyttäjä on tuote jota mainostajille myydään, siksi mainosten esto(kaan) ei tietystikään ihan noin vaan saa onnistua.

 

[Palstalegenda]

Muuan ystäväni meni viikko sitten kalmaksi. Enpä tässä vollotellut ole, mutta hän oli erikoinen tapaus hyvällä tavalla. Ei semmoisia ole enää. Tekisi mieli soittaa että ethän sinä oikeasti noin vaan hävinnyt. Täytyy nyt itse huolehtia sivistykseni vaalimisesta, kun hän ei enää ole opastamassa. Mies meni - ja jäi. Emme unohda.

 

[vilperi]

Nyt on kyllä Laitelan purettava sydäntään. Setti tulee olemaan raskasta.

En nyt tuosta kirjoituksestasi niin raskasta näin lukijana saanut. Asia on varmasti sinulle raskas, mutta jos tässä tarkoitettiin että teksti olisi ollut raskas vuodatus niin ei ollut. Hyvä vain että purit sydäntäsi edes täällä ja en nyt tiedä miksi sinulle niin hirveästi naurettaisiin asian vuoksi?

Osaan jollakin tavalla samaistua kokemasi kanssa. Minulla on ollut lukuisia ihastuksia, joiden kanssa en ujona ihmisenä ole uskaltanut tehdä minkään sortin aloitetta. Minulla sentään olisi ollut edes mahdollisuus alkaen siitä rippikouluihastuksesta mutta niin monet ihastukset olen päästänyt "läpi sormien" ja onhan se kaduttanut paljon ja jälkeenpäin miettinyt millaista elämä olisi jos olisin uskaltanut tehdä jotain.

Tällä hetkellä tämä tunne vain on ihan helvetin kurja, kun mitään en voi tehdä ja tiedän sen kyllä itsekin, pelkästään jo oma tämänhetkinen elämäntilanne huutaa, että ei pysty, puhumattakaan kaikista muista mahdollisista esteistä. Tämä on vieläpä sen verran noloa, ettei tästä kehtaa kenellekään tosielämässä edes puhua, johan minut naurettaisiin pellolle.

Te saatatte minut tuomita, mutta ette ainakaan tiedä, kenelle vastaantulevalle kaduntallaajalle nauraa.

Jos jotain helpottaa niin minä en ainakaan nauraisi sinulle enkä edes ymmärtäisi miksi sinulle niin paljon naurettaisiin asian vuoksi. Enkä tuomitse sinua.

Minulle sen sijaan vasta naurettaisiinkin kun en uskaltanut aikoinaan tehdä mitään aloitetta ihastumisten kanssa. Minulla olisi sentään ollut edes hyviäkin mahdollisuuksia, toisin kuin sinulla. Ikävää että ihastuit niin kovasti tuohon naiseen ja nyt et voi tehdä asialle mitään. Tai ainahan sitä voi yllättyä, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan... Mistä sitä tietää mihin kohtalo vielä eri ihmisiä heittää, epätodennäköistä se kertomasi perusteella kyllä on mutta miksei mahdollista että saat vielä tilaisuutesi.

No joo mutta niin kuin jo kerroin niin tiedän osittain tunteen mitä olet käynyt pääsi sisällä läpi. Olet ihastunut palavasti johonkin ihmiseen ja et voi tehdä mitään asialle. Sinulla syynä on ainakin välimatka. Onhan noita tapauksia minullekin tosiaan käynyt. Olen ihastunut mutta sitten en ole kuitenkaan toiminut millään tavalla ihastumisten suhteen. Minulla tosiaan esteenä oli oma ujous, en rohjennut tehdä asioille mitään.

Tai kerran ihastuin palavasti erääseen perheelliseen äitiin joka oli työkaverini. Muistan elävästi vieläkin katseeni hänen takapuoleen, kuinka seksikkäältä ja hyvältä se näytti. Eikä nainen niin kaunis muuten ollut mutta teimme yhdessä jopa yövuoroja kaksistaan ja keskustelimme paljon ja hän vaikutti sellaiselta naiselta johon menin sitten ihastumaan. Se etten tehnyt mitään aloitetta tässä tapauksessa johtui taas kerran osittain ujoudestani mutta kyllä siitäkin että en halunnut kajota perheelliseen naiseen. Vaikka vieläkin välillä mietin miten hienoa olisi häntä päässyt painamaan.

Pari vuotta sitten ihastuin sen sijaan taas erääseen naiseen ja tämä nainen asui jopa naapurinani hetken aikaa. Kerran hän odotti jopa minua panopuuhiin asunnolleen mutta olin just valitettavasti tuolloin edellisiltana juonut paljon alkoholia, se oli sitä aikaa kun kärsin siitä alkoholismista ja minulla oli tänä päivänä kova krapula ja ripuli.

No olin jonnin verran rohkeampi siihen aikaan jo ja minun piti koittaa tehdä jonkinlainen siirto ihastumiseni kanssa niin sitten kun oli minun aika toimia niin päädyin neljäksi kuukaudeksi sairaalahoitoon. Siihen päättyi se tarina. Paljon olen miettinyt jälkeenpäin mihin tuokin tarina olisi voinut edetä jos en olisi sairaalaan päätynyt.

Samaistuin nuorena tuon kertomani rippikouluihastuksen kanssa Leevi and the leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena kappaleeseen. Se oli kuin minun elämästäni tehty laulu:

"Sua koulussa rakastin salaisesti
Koska olin niin ujo ja hiljainen
Ehkä juuri siksi näin kauan kesti
Ennen kuin mä kehtasin kertoa sen"

 

[Laitela]

Olisi pitänyt vain ottaa hänestä se kuva, olisin tuolloin tyytyväinen toimintaani. Todennäköisesti hän ei edes olisi laittanut pahakseen. Se tässä riivaa kaikista eniten, etten saanut suuta auki, kun olisi pitänyt. Tästä olisi kehityttävä, jotta vastaavanlaisia kummittelemaan jääviä tilanteita ei syntyisi jatkossa. Sen verran herkkä ihminen olen, että joskus on oltava rohkea ja uskaltaa tai kaivan itse tällä jahkailulla maata omien jalkojeni alta.

Tavallaan huvittavaa, tyytyväisyydestä minut erottaa vain puuttuva kuva, vaikka tärkeimmän sain kuitenkin kokea, eli tavata kyseisen henkilön. Kyllä voi ihminen tehdä itselleen tikusta asiaa.

 

[Kiekkokatsoja]

Idea, mutta toki typerä.
Ilmaista vaalimainontaa. Helpolla saisi ilmaista vaalimainosta, ilmoittamalla poliisille ja julkisuuteen häirinnästä, väkivallasta yms. Taikka sitten lavastaisi tilanteen. Uutisointia pääuutisissa, lehdissä ja haastatteluita riittäisi.
Sympatiaääniä vaalikierroksella.

 

[Palstalegenda]

Nyt on kyllä Laitelan purettava sydäntään. Setti tulee olemaan raskasta. Siitä on nyt kuusi päivää, kun tulin Helsingistä asioilta kotiin Lappeenrantaan junalla ja kohtasin aiemmin sivulla 1220 mainitsemani hieman humalaisen naisen. En ole livenä koskaan nähnyt yhtä nättiä neitoa. Hän oli oikea namunen, ilo silmälle. No, tänään oli käytävä taas Helsingissä aamujunalla ja iltajunalla takaisin. Tilaa oli, joten päädyin palatessa samalle paikalle kuin viikko sitten. Muistin myös, missä tämä nainen oli istunut. Junan lähtiessä kohti Imatraa huomasin kyynelehtiväni, kun naisen istumapaikalla olikin tyhjää. Taisin siis ihastua.

Tällä hetkellä tämä tunne vain on ihan helvetin kurja, kun mitään en voi tehdä ja tiedän sen kyllä itsekin, pelkästään jo oma tämänhetkinen elämäntilanne huutaa, että ei pysty, puhumattakaan kaikista muista mahdollisista esteistä. Tämä on vieläpä sen verran noloa, ettei tästä kehtaa kenellekään tosielämässä edes puhua, johan minut naurettaisiin pellolle. Nolouden huippuna, olisin halunnut ottaa hänestä kuvan muistoksi, mutta sisäinen herrasmieheni sanoi, että moinen olisi luvankin kanssa aika pervoa, ei kukaan anna tuntemattoman ottaa itsestään kuvaa, ties minne se päätyy, joten iso NO NO. Hän vain oli niin nätti ja naisellinen

Tonnin seteli - ilme oli minulla hetken aikaa, kun tuon viestisi luin. Vissiin tuo ei ole parodiaa.

Todennäköisesti hän huumaavassa kauneudessaan on jatkuvasti saava eri miesten seuraa. Näinä Tinder-aikoina sukkiakin usein vaihdetaan harvemmin kuin uutta treffikumppania.

Tai jos hän ei vaihtaisi sinua, niin hän tekisi sinusta palvojasta pikku hiljaa ihmisarvottoman orjansa. Lopulta hän alitajunnassaan inhoaisi itseään ja sinä kärsisit alkuhuuman kadottua. Olisitte ihmisraunioita.

Kaappaisit junan ja ajaisit sillä sillalta upoksiin, kuten Buster Keatonin vuoden 1926 klassikkoelokuvassa Kenraali. Moni syytön kuolisi. Lehdet myisivät, mutta niiden myynti ei ole sinulle niin tärkeää.

Katso ensi kerralla junassa sitä tyhjää paikkaa ja tirauta onnenkyynel kaikesta siitä, miltä säästyit.

T. Nimim. Reality check

 

[Laitela]

Tonnin seteli - ilme oli minulla hetken aikaa, kun tuon viestisi luin. Vissiin tuo ei ole parodiaa.

Todennäköisesti hän huumaavassa kauneudessaan on jatkuvasti saava eri miesten seuraa. Näinä Tinder-aikoina sukkiakin usein vaihdetaan harvemmin kuin uutta treffikumppania.

Tai jos hän ei vaihtaisi sinua, niin hän tekisi sinusta palvojasta pikku hiljaa ihmisarvottoman orjansa. Lopulta hän alitajunnassaan inhoaisi itseään ja sinä kärsisit alkuhuuman kadottua. Olisitte ihmisraunioita.

Kaappaisit junan ja ajaisit sillä sillalta upoksiin, kuten Buster Keatonin vuoden 1926 klassikkoelokuvassa Kenraali. Moni syytön kuolisi. Lehdet myisivät, mutta niiden myynti ei ole sinulle niin tärkeää.

Katso ensi kerralla junassa sitä tyhjää paikkaa ja tirauta onnenkyynel kaikesta siitä, miltä säästyit.

T. Nimim. Reality check

No ei ole parodiaa ei. Siksi oli pakko kirjoittaakin, kun meni tilanne ihan ihon alle. Pointti tulee siinä, että käsittelin tilanteen ihan normaalisti, kunnes kasetti hajosi. Aivot huutaa, että anna nyt jo olla, mutta ei, en anna, ripottelen kaiken suolan, paskan,tuhkan ja mitä kaikkia niitä vielä on. Nyt olen täällä tekemässä tikusta asiaa. Sitä paitsi hän oli oikein rempseä, pirteä ja aito, ei ollenkaan mikään tyhjäntärkeä bimbo. Mutta se käänteentekevä asia tulee siitä kuvasta. Jos olisin sen ottanut, olisin tämänkin jutun tallettanut muistojen arkistoon, enkä varmaan olisi tännekään tullut vuodattamaan. Osaan yleensä käsitellä asian kuin asian järkevästi, kiekkokiihkoilua ei lasketa, mutta nyt vain hajosi kasetti.

Samalla mietin miten ulkokultainen olenkaan. Jos hän olisi ollut tavallisen suomalaisen naisen näköinen, olisin todennäköisesti huomauttanut, että mesoaminen häiritsee. Nyt oli toisin ja olikin oikein mukava kuunnella ja juteltavaakin löytyi.

 

[Palstalegenda]

Sitä paitsi hän oli oikein rempseä, pirteä ja aito, ei ollenkaan mikään tyhjäntärkeä bimbo.

Hän oli kännissä.

Ja sen lisäksi nuo mainitsemasi naisen ominaisuudet muuntuvat konfliktitilanteessa irrationaaliseksi huutamissyyllistämiseksi, äärimmäisen temperamenttiseksi kilahtamiseksi ja asioiden kiivaaksi väärinkäsittämiseksi - juuri sinua vastaan.

Nyt olet turvassa, säästyit paljolta.

 

[Iisoppi]

Mies soitti että hän ei jääkään pidemmäksi aikaa kaveriaan auttamaan (ongelma ratkesi vissiin nopeasti) ja lupasi tulla hakemaan minut töistä. Sanoi että hänellä on minulle jokin ylläri kun päästään kotiin. Hitto, aikookohan stripata minulle...

 

[Sämppäri]

Katon jotain helvetin synnytysohjelmaa. Miks tuo nainen huutaa apua ja itkee tossa pöydällä kesken operaation? Kuka on pakottanut tuohon tilanteeseen? Joka leikkiin lähtee, leikin kestäkööt. Hymyissä suin vaan skidi ulos ja himaan. On muakin kiveksille potkastu, enkä oo huutanu, vaikka olen tahtomattani saanut kokea sen.

 

[Zodiac]

Mietin vaan tossa että ku tuo meidän Kaisa Mäkäräinen mainostaa tuota Möllerin D jne paskaa ja kehuu että auttaa tuossa ammunnassa. En tiiä mutta ei tuo kyllä siltä näytä. Onko se syöny sitä liikaa kun päin vittuahan tuo räiskii.

 

[Iisoppi]

Sanoi että hänellä on minulle jokin ylläri kun päästään kotiin. Hitto, aikookohan stripata minulle...

Joo, juttuun liittyi kyllä paidan riisuminen. Jätkä oli mennyt ottamaan tatuoinnin jonka inspiraationa on vaimo. Joo, ei siellä selässä mitään "Iisoppi 4ever" tai "I loves Iisoppi" lue mutta kuva liittyy minuun ja tehty rakkaudesta minuun. Voi hemmetti luoja paratkoon... Nyt kyllä ammutaan kovilla. Ei minun pyörimiset korsetissa ja korkokengissä ole mitään verrattuna tatuointiin. Huh huh, sanottamaksi veti hetkeksi...

 

[Moto]

Olenko ainoa, jolle on yksi vitun hailee siirrytäänkö pysyvään kesäaikaan, normaaliaikaan vai jatketaanko kuten nykyäänkin?

 

[Ilmari Ahde]

Olenko ainoa, jolle on yksi vitun hailee siirrytäänkö pysyvään kesäaikaan, normaaliaikaan vai jatketaanko kuten nykyäänkin?

Et ole. Joillekin tuo tuntuu olevan kuoleman paikka, porskutetaan ainakin me kaksi kuten ennenkin.

 

[Laitela]

Hän oli kännissä.

Ja sen lisäksi nuo mainitsemasi naisen ominaisuudet muuntuvat konfliktitilanteessa irrationaaliseksi huutamissyyllistämiseksi, äärimmäisen temperamenttiseksi kilahtamiseksi ja asioiden kiivaaksi väärinkäsittämiseksi - juuri sinua vastaan.

Nyt olet turvassa, säästyit paljolta.

Sori nyt vielä vääntö, mutta haluan korostaa, että elämäntilanteeni on sellainen, että tiedän 100% varmasti itse, etten ole valmis vielä mihinkään, olen vielä täysi raakile ihmisenä, vaikka jonkin verran yli kahdenkympin ollaan, joten koen olleeni "turvassa" joka tapauksessa. Ymmärrän kyllä elämän realiteetit. Se pääongelma joka minulla nyt on, on se, etten periaatteessa saanut suutani auki, vaikka olisin halunnut. Olisin vain halunnut hänestä muiston, koska miksi ei? Se periaate, että äkillisen tilanteen tullen olinkin joko lukossa tai liian pidättyväinen huolettaa. Näitä tilanteita kaikilta elämänaloilta tulee kumminkin eteen myöhemminkin. Olenko silloinkin hiljaa vaikka jotain pitäisi sanoa/tehdä? Se on tietty minusta itsestäni kiinni, mutta tämä on nyt se ongelman ydin. Kyllä se ihastus siitä, mutta pidän vain kauniista asioista. Esimerkiksi jos näen nätin maiseman, otan kuvan, näen vaikka söpön kissan, joskus koirankin (olen kissaihminen), otan kuvan Näen nätin, omaa silmää miellyttävän naisen, otanko kuvan? En uskalla, vaikka haluaisin. Pelkäsin loukkaavani tai esineellistäväni häntä.
En vain varsinaisesti tällaista ole aiemmin kokenut ja nyt olen jossain limbossa piinaamassa itseäni. Ajattelin tällaisen aivoituksieni kirjoittelun selvittävän ajatuksiani, mutta ei sekään oikein auta. Ärsyttää vain, kun oma tajunta kyykyttää miestä tällaisen pikkujutun takia. Aamupäivällä yliopistolla tekemässä projektityötä, fleguilin totaalisesti. Pääsin kotiin, olo kotimatkan jälkeen entistä flegumpi, menin nukkumaan. Heräsin, edelleen tuntuu flegulta. No kaippa tää tästä kun menee vähän aikaa. En tiedä onko vuoden paineet kasautunu vaan ja nyt alkaa lukuvuoden lopuilla painamaan, on ollut kohtalaisen uuvuttava vuosi viime kesän lopuilta asti kaikin puolin. Tää tapaus sit vaan triggeroi jonkin lumivyöryn. Olisinpa siis tehnyt tahtoni mukaan, niin olisi pieni päänikin saanut rauhan. Huom. mitään kuppinurin kännejä en ala vetämään, ei kuulu tapoihin.

 

[vilperi]

@Laitela En nyt viestiäsi lainaa tähän kun se olisi liiankin kova työ kun olen nyt vain kännykän varassa. Mutta sanonpahan sen että nuo samat asiathan minullakin ongelmana olivat ja ovat kai yhä. Liiallinen pidättäytyminen ja se etten saanut sanaa suusta silloin kun oli mahdollisuus. Toivon että olet rohkeampi jatkossa! Sillä ei tällaistakaan millaista minä olen naisten kanssa paljon kokenut toivo kenellekään muulle. Sitä jää vain just tuolla lailla katumaan ja märehtimään jos ei toimi. Ja sitten jos ujouden takia jättää toimimatta niin siitä voi kasvaa tavallaan sellainen kehä. Kynnys toimia vain kasvaa koko ajan entisestään.

Ja toivottavasti olen tässä tapauksessa tulkinnut asioita oikein. Minulla on ikävän paljon kokemusta siitä kun on jättänyt tilaisuuksia käyttämättä, ei ole uskaltanut toimia. Ei ole tehnyt mitään ihastumisilleen. Se ei ole kovin kiva juttu kun sitten alkaa pyörittämään asioita liikaa päässään. Ja koko ajan valitettavasti se kynnys toimia kasvaa vain koko ajan. Että pitäisi uskaltaa heti vain toimia, ei ongelmat paisu liian isoiksi omassa päänupissa. Mutta tiedän että se voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Ja kännääminen ei nimenomaan ole ratkaisu ongelmiin. Se vain pitkittää asioiden läpikäymistä ja siitä voi tulla "ketju". Ensin sitä yhtenä päivänä juo pahaan oloon, sitten seuraavana päivänä siitä vaikka seuranneeseen pahaan oloon ja paha olo oikeastaan voi vain kasvaa ja muka juomisen tarve lisääntyä. Tästäkin minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta. Join ja ryyppäsin pahaan oloon, ehkä jopa pelkoon. Juominen vain oli tapa paeta asioita ja ei se auttanut käymään asioita läpi. Tai auttoi pakenemalla käymään läpi asioita mutta sitä sai olla ryyppäämässä jatkuvasti. Koska sitä huomasi että seuraavana aamuna sitä taas selvänä pyöritteli samoja asioita. Ei juominen olekaan ratkaisu mihinkään ongelmaan. Ryypätessä tulee sitä paitsi usein uusia ongelmia kun sekoilee kuitenkin kännipäissään.

Ja tuntuu että minulla alkaa olemaan painavaa asiaa lääkärille näistä nukkumisvaikeuksista. Äsken nukuin sikeästi pari-kolme tuntia mutta sitten heräsin ja nyt vähän sellainen olo että miten se uni enää maistuukaan. No toivon että hyvin.

 

[Laitela]

@Laitela En nyt viestiäsi lainaa tähän kun se olisi liiankin kova työ kun olen nyt vain kännykän varassa. Mutta sanonpahan sen että nuo samat asiathan minullakin ongelmana olivat ja ovat kai yhä. Liiallinen pidättäytyminen ja se etten saanut sanaa suusta silloin kun oli mahdollisuus. Toivon että olet rohkeampi jatkossa! Sillä ei tällaistakaan millaista minä olen naisten kanssa paljon kokenut toivo kenellekään muulle. Sitä jää vain just tuolla lailla katumaan ja märehtimään jos ei toimi. Ja sitten jos ujouden takia jättää toimimatta niin siitä voi kasvaa tavallaan sellainen kehä. Kynnys toimia vain kasvaa koko ajan entisestään.

Juurikin noin. Olisin toiminut niin tai näin, lopputulosta se ei olisi muuttanut, eikä olisi tarvinnutkaan, mutta minulla olisi ollut parempi mieli. Pelkäsin vain vastareaktiota, mitä seuraa, jos olisin pyytänyt hänestä kuvaa, jolloin periaatteessa olisin ilmaissut hänen ulkonäkönsä tehneen minuun vaikutuksen, koska tekihän se. Ei hän siitä varmaankaan olisi pahastunut. "Sä olet niin kaunis"-argumentti vain kuulostaa jotenkin vonkaavalta, etenkin tällaisen nuoren jullin suulla sanottuna. Enkä todellakaan halua moista kuvaa itsestäni antaa. Vaikka tosin röyhkeällä badboy-käytöksellähän ne kaunottaret hurmataan, mutta se ei kuulosta minulta. Joo stereotyyppistä, mut kaiketi se tässä iässä ja vähän eteenpäin vielä suunnilleen noin menee, ennen kuin ihmiset viisastuu, toivottavasti minäkin. I do it my way tai olen sitten ilman. Minä en tavallaan vain saa tätä hommaa "paketoitua" ja siitä käy kiittäminen itseäni. Pitäisi varmaan tietokoneesta kytkeä johto päähän jonnekin tunnelohkon keippeille ja koodauskomennoin "break loop". Eihän tämä minunkaan toimintani mitenkään järkevää, ole mutta tämä on vain semmoinen juttu, ettei tällaista vatvomista viitsi käydä tosielämässä kenenkään lähimmäisen kanssa häpeilemättä sen jälkeen. Kavereille nyt ei viitsi, kun kaikki on sillei rentoja, so-what-meiningillä, isälle en ole koskaan mistään vakavasta ole voinut puhua, ilman että heitetään paskaa niskaan sanko tolkulla ja vittuillaan vielä jälkeenpäin. Äidille voin puhua kaikesta, mutta en tiedä ymmärtäisikö hän tätä. Ei minulla ole tällaisia murheita ennen ollut. Veikkaisin saavani vastaukseksi, "että älä sie tuommosii Tallinan laivalla ravaavii tyttöi mieti, niitten kanssa murtaa vaan sydämensä, elämästäs tulee 10-kertaa vaikeempaa jos liian aikasin ja epävakaassa elämäntilassa ruppeet seukkaamaan, aikaa on vaik kuin paljon", tiedän tuon kyllä jo ihan itsekkin. Eniten tapauksessa häiritsee oma toimintakyvyttömyys, mutta sitä vain on niin vaikea selittää.

Ja toivottavasti olen tässä tapauksessa tulkinnut asioita oikein. Minulla on ikävän paljon kokemusta siitä kun on jättänyt tilaisuuksia käyttämättä, ei ole uskaltanut toimia. Ei ole tehnyt mitään ihastumisilleen. Se ei ole kovin kiva juttu kun sitten alkaa pyörittämään asioita liikaa päässään. Ja koko ajan valitettavasti se kynnys toimia kasvaa vain koko ajan. Että pitäisi uskaltaa heti vain toimia, ei ongelmat paisu liian isoiksi omassa päänupissa. Mutta tiedän että se voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Omalla kohdallani sekin on kummallista, vaikka tämän itse sanonkin, niin olen aina osannut kommunikoida henkilön kuin henkilön kanssa, jos joku vain jokin tekijä on minut siihen "pakottanut", sukulaisten juhlissa sun muissa kekkereissä vanhempani saivat aina kuulla, että on teillä fiksu poika ja sitä rataa. Koulussa olin hyväkäytöksinen ja kehuttiin, että toisin kuin perusoppilaat voin tarvittaessa keskustella vaikka opettajienkin kanssa järkevästi. Nyt yliopistossa ne kaverit keiden kanssa aluksi ohjattiin samaan porukkaan, olen oikein hyvää pataa. Mutta uusia kontakteja tuppaan varomaan viimeiseen asti. Otan tietty yhteyttä tilanteen niin vaatiessa, esim. projekti random-opiskelijoiden kanssa, ok ei ongelmaa, tehdään tuttavuutta ja hoidetaan homma tasapuolisesti. Toinen suuri ongelmani on myös äärimmäisen suuri pessimistisyys. Toiset menee tenttiin "eiköhän tää hoideta", minä sanon, että tää tulee menemään päin persettä, en tule pääsemään edes läpi ja olen epäonnistunut jo ennen kuin homma on edes alkanut. Kumminkin toinen vuosi lopuillaan, eikä ole kuin yksi kurssi jäänyt kesken, sekin jäi kun paloi käämi 3d-työkaluun ihan täysin.

Ja kännääminen ei nimenomaan ole ratkaisu ongelmiin. Se vain pitkittää asioiden läpikäymistä ja siitä voi tulla "ketju". Ensin sitä yhtenä päivänä juo pahaan oloon, sitten seuraavana päivänä siitä vaikka seuranneeseen pahaan oloon ja paha olo oikeastaan voi vain kasvaa ja muka juomisen tarve lisääntyä. Tästäkin minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta. Join ja ryyppäsin pahaan oloon, ehkä jopa pelkoon. Juominen vain oli tapa paeta asioita ja ei se auttanut käymään asioita läpi. Tai auttoi pakenemalla käymään läpi asioita mutta sitä sai olla ryyppäämässä jatkuvasti. Koska sitä huomasi että seuraavana aamuna sitä taas selvänä pyöritteli samoja asioita. Ei juominen olekaan ratkaisu mihinkään ongelmaan. Ryypätessä tulee sitä paitsi usein uusia ongelmia kun sekoilee kuitenkin kännipäissään.

Ja tuntuu että minulla alkaa olemaan painavaa asiaa lääkärille näistä nukkumisvaikeuksista. Äsken nukuin sikeästi pari-kolme tuntia mutta sitten heräsin ja nyt vähän sellainen olo että miten se uni enää maistuukaan. No toivon että hyvin.

Itsellä ei noita unessa pysymisen vaikeuksia ole, mutta itse nukkumaanmeno tuppaa jäämään mahdollisimman myöhäiseksi, jolloin yöunet jäävät toistuvasti liian lyhyiksi. Toki ottelen sitten ajoittain tirsoja päivisin, mutta eihän ne ole mikään ratkaisu. Jaksan tätä nyt nuorena vielä, mutta joskus se alkaa kyllä painamaan. En tosin koskaan ole osannut mennä nukkumaan ajoissa. Penskana tuli aina rikottua faijan nukkumaanmenoaikoja ja siitä sitten välillä erilaisia penalteja kärsittiin. Tosin ne loppuivat sitten teini-iässä, kun huomasi, ettei niistä lopulta ole mitään hyötyä. Periaatteessa minua ei ollut syytä rangaista, sillä koulussa olin luokkani parhaiden joukossa liki poikkeuksetta, en tehnyt rikkomuksia, olin muuten kiltti ja tein niin kuin sanottiin, mutta joku "night time is my time"-moodi on ollut jo syntymästä.

 

[vilperi]

Aina kun on ollut minullakin vaikeaa elämässä niin on ollut yhtenä hyvänä asiana elämässä mukana kuitenkin jääkiekko ja HPK. Sanon vain yhtenä sillä onhan niitä muitakin hyviä juttuja ollut jotka on jaksanut kantaa läpi vaikeiden aikojen, kuten siskon tytön iloisuus. No kuitenkin, jääkiekko ja HPK ovat olleet sellaisia asioita että synkkinäkin aikoina niitä on saanut miettiä ja se on vienyt ajatukset pois edes hetkeksi niistä ikävistä asioista. Aina kun olen tarvinnut, niin on ollut onneksi jääkiekko ja HPK.

Nyt tilanne tänään on päinvastainen. Koen että HPK tarvitsee minua, niin kuin kaikkia muitakin kannattajiaan. Tänään on se hetki kun jokaisen pitäisi huutaa ja huutaa eritoten HPK-kannustushuutoja hallissa seisoi tai istui sitten hallissa missä hyvänsä. Kannustaminen ei saa olla yksin kannattajakatsomon velvollisuus eikä oikeus. Vaan ihannetilanteessa ääntä lähtee tänään joka katsomon osasta.

Kaikki kliseet käyttäen, tänään on se päivä kun HPK tarvitsee jokaisen kannattajansa tuen. Niin minun kuin sinun, teidän kuin meidänkin. Ja ihannetilanteessa oranssikevät yhdistää! Ei vastakkainasettelua saman seuran fanien joukossa vaan yhdessä veneessä pitäisi olla.

Siinä joitakin tunnelmapaloja tämän aamun ajatuksistani. Illan pelihän tässä jännittää mutta sitä ennen pitäisi koittaa selvitä työpäivästä. Voitolla HPK kuitenkin suistaisi TPS:n jo pakkovoiton äärelle, tappio tietäisi sitä että TPS tasoittaisi otteluvoitot ja seuraavaksi turkulaisilla olisi kotihallissaan mahdollisuus pistää HPK selkä seinää vastaan-tilanteeseen. On jännää pojat, on jännää!

Anteeksi jääkiekkopainotteinen kirjoitukseni tähän ketjuun. Oli vaan pakko purkaa fiiliksiään johonkin.

 

[Iisoppi]

Samettiruusut iti todella huonosti ja kun tarkemmin katsoin vanhoja muistiinpanoja niin kylvin ne viikon-pari liian aikaisin. Ajattelin laittaa uuden erän itämään jos se vaikka itäisin paremmin. Yksi riippapelargonian pistokas kuoli, ei siinä mitään, pistokaskuolemat on ihan yleisiä. Harmi on vaan se etten tiedä kuoliko punainen, tummanpunainen vai aniliininpunainen jotta voin hankkia tilalle saman värisen. Toinen juttu on se ettei niitä riippapelargonian pistokkaista välttämättä enää ole Siemen ja koneessa. Pitäisi ostaa aina varapistokkaita mutta sitten on ongelma mihin ne "varakasvit" laittaa jos mikään ei kuolekaan. Kun eihän niitä voi pois heittää kun ne on kerran kasvatettu... Asterit vois myös kylvää.

Kyllä tässä on ollut kauniita kevätpäiviä. Laitoin tänä aamuna lakanoita narulle kuivumaan. Eilen kuivu ihan hyvin lakanat kun oli niin tuulista. Nyt taasen ei oikeastaan tuule mutta on hyvin aurinkoista joten toiveissa on että pyykit kuivuu hyvin. Aamulla oli kyllä melkein kymmenen astetta pakkasta. No lakanat voi tuoda sitten loppukuivumaan sisälle illalla jos ulkoilma ei ole niitä kuvannut päivän aikana.

 

[Palstalegenda]

Sori nyt vielä vääntö, mutta haluan korostaa, että elämäntilanteeni on sellainen, että tiedän 100% varmasti itse, etten ole valmis vielä mihinkään, olen vielä täysi raakile ihmisenä, vaikka jonkin verran yli kahdenkympin ollaan, joten koen olleeni "turvassa" joka tapauksessa. Ymmärrän kyllä elämän realiteetit. Se pääongelma joka minulla nyt on, on se, etten periaatteessa saanut suutani auki, vaikka olisin halunnut. Olisin vain halunnut hänestä muiston, koska miksi ei? Se periaate, että äkillisen tilanteen tullen olinkin joko lukossa tai liian pidättyväinen huolettaa. Näitä tilanteita kaikilta elämänaloilta tulee kumminkin eteen myöhemminkin. Olenko silloinkin hiljaa vaikka jotain pitäisi sanoa/tehdä? Se on tietty minusta itsestäni kiinni, mutta tämä on nyt se ongelman ydin. Kyllä se ihastus siitä, mutta pidän vain kauniista asioista. Esimerkiksi jos näen nätin maiseman, otan kuvan, näen vaikka söpön kissan, joskus koirankin (olen kissaihminen), otan kuvan Näen nätin, omaa silmää miellyttävän naisen, otanko kuvan? En uskalla, vaikka haluaisin. Pelkäsin loukkaavani tai esineellistäväni häntä.
En vain varsinaisesti tällaista ole aiemmin kokenut ja nyt olen jossain limbossa piinaamassa itseäni. Ajattelin tällaisen aivoituksieni kirjoittelun selvittävän ajatuksiani, mutta ei sekään oikein auta. Ärsyttää vain, kun oma tajunta kyykyttää miestä tällaisen pikkujutun takia. Aamupäivällä yliopistolla tekemässä projektityötä, fleguilin totaalisesti. Pääsin kotiin, olo kotimatkan jälkeen entistä flegumpi, menin nukkumaan. Heräsin, edelleen tuntuu flegulta. No kaippa tää tästä kun menee vähän aikaa. En tiedä onko vuoden paineet kasautunu vaan ja nyt alkaa lukuvuoden lopuilla painamaan, on ollut kohtalaisen uuvuttava vuosi viime kesän lopuilta asti kaikin puolin. Tää tapaus sit vaan triggeroi jonkin lumivyöryn.

Tuollaisia viestejä lukiessani kiitän ajokortissani olevaa syntymävuottani. Ja kun ensi kuussa syntymäpäiväni koettaa, niin iloitsen ja ilahdun.

Kuten ystäväni joskus kirjoitti pakinaansa:

Siitä olen kiitollinen, että meillä on tämä kirkkaan tervejärkinen ja moderni nuoriso, jolla on niin omituisia ajatuksia ja mielipiteitä ja jotka soittavat niin tyystin sietämätöntä musiikkia, että me vanhat känttyrät pelotta otamme kuoleman vapahtajana vastaan, jotta pääsemme moista menoa seuraamasta.

 

[Laitela]

Tuollaisia viestejä lukiessani kiitän ajokortissani olevaa syntymävuottani. Ja kun ensi kuussa syntymäpäiväni koettaa, niin iloitsen ja ilahdun.

Kuten ystäväni joskus kirjoitti pakinaansa:

Siitä olen kiitollinen, että meillä on tämä kirkkaan tervejärkinen ja moderni nuoriso, jolla on niin omituisia ajatuksia ja mielipiteitä ja jotka soittavat niin tyystin sietämätöntä musiikkia, että me vanhat känttyrät pelotta otamme kuoleman vapahtajana vastaan, jotta pääsemme moista menoa seuraamasta.

Ei tarvitse ruveta piikittelemään. Kuten taisin todeta, en itsekään pidä tätä kirjoittelua järkevänä, mutta kun ahdisti, eikä tuntunut menevän ohi, niin kirjoitin kumminkin. Nyt kun sai päästää mietteensä pihalle tuntuu jo paremmalta.

 

[Iisoppi]

Kevään iloja... Lintu oli päättänyt ruikauttaa kakit ohi lennollaan suoraan puhtaaseen lakanaan. No samaa "iloa" saattaa esiintyä myös kesällä. No pitää laittaa lakanat uudelleen pyykkiin. Linnut alkaa jo ottaa asemiaan pöntöillä tai ainakin käynnissä on innokaat tutustumiskäynnit... Eiköhän noihin pönttöihin asukkaat löydy.

 

[Sämppäri]

Kevään iloja... Lintu oli päättänyt ruikauttaa kakit ohi lennollaan suoraan puhtaaseen lakanaa

Olen varmaan ainoa ihminen maailmassa kehen linnun paska on osunut SEITSEMÄN kertaa. Varmaan samat linnut lentelee ja kyttää millon sämpylä kävelee, että saa koittaa tähdätä niskaan.

 

[L. Paraske]

Jaan työhuoneeni naispuolisen kollegani kanssa. Tänään aamusella lauleskelin huomaamattani Unelmia ja toimistohommia. Otti vähän itseensä. Saa nähdä, että minkälainen soppa tästä syntyy.

Veikkaan että paskantaa taas autoosi.