Tämähän on ihan totta mitä kirjoitat. En kuitenkaan näe mitään perusteita sille että jotkin kansallissosialismiin kuuluvat toimintamallit ja ajatustavat saisivat suuren yleisön keskuudessa enemmän jalansijaa kuin ennen. Koko natsikouhkaus on lähinnä suuri kupla jossa on ensin luotu melko perusteeton uhkakuva eikä sitten mistään hinnasta haluta myöntää että "nojoo, lähti vähän mopo käsistä, ehkä tässä ei olla matkalla mihinkään kolmanteen valtakuntaan kuitenkaan".
Eivät ne nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä saakaan. Koko keskustelu on fokusoitunut hyvin marginaaliseen ongelmaan, joka ei vaikuta millään lailla reaalipolitiikkaan. Sen vaikutukset voivat ulottua yksilötasolla, mutta muutoin puhutaan lähinnä keskustelun osapuolten itsetutkistelusta tai meta-tason kinastelusta.
Tilanne voi muuttua, mikäli maa ajautuu esim. talouskriisiin. Nythän on jo nähty Euroopan laajuisesti, miten melko pienetkin yhteiskunnalliset uhat (siirtolaistilanne) ovat nostaneet radikaaleja puolueita päivänpolitiikkaan. Suomi tuskin on tässä poikkeustapaus, vaikka menossa onkin vähän seesteisempi jakso persujen perseiltyä oma kannatushuippunsa ja taantuman käännyttyä kasvuksi.
Valitettavasti kansallista poliittista agendaamme kuvastavat tällä hetkellä mielikuvataistelut enemmän kuin konkreettiset esitykset. Massoja herätellään hyvillä tarinoilla ja uhkakuvilla, ei kuivilla tilastoilla tai reaalipoliittisella järkeilyllä. Siksi meillä on maahanmuuttokriittinen puolue mutta ei pienhiukkaskriittistä puoluetta, vaikka puun pienpoltto on suurempi tappaja kuin yksikään heinäsirkkaparveksi kuvailtu maahanmuuttajajoukko.
Oma huolestuminen ääriliikkeiden suhteen piilee siinä, että tässä nyky-yhteiskunnassa on kasvava joukko hyvinvoivia mutta myös kasvava joukko totaalisia häviäjiä, jotka eivät näe elämällään oikein mitään arvoa. Jos ei käy töissä, haaveile tulevaisuudesta tai osallistu muuten aktiivisesti, on suuri houkutus etsiä syyllisiä omaan hyödyttömäksi koettuun yhteiskunnalliseen asemaan.
Sekin kertoo jotain nykyisestä keskustelukulttuurista, että suurimmissa mediataloissa on näitä Ukkolan, Appelsinin ja Enbusken kaltaisia "suuria ajattelijoita", joiden ainoa missio tuntuu olevan uhriutuva provosoiminen ja riidankylväminen. Kysynnän taso perustunee siihen, että 2010-luvun suomalaiselle tuntuu olevan erityisen tärkeää etsiä simppeleitä vastauksia monitahoisiin ilmiöihin. Kun sote tai työllisyysaste eivät näyttäydy aiheina, joihin voisi ottaa kantaa, kinastellaan siitä, kuka on oikeassa feminismistä tai ilmastonmuutoksesta. Tunnepolitiikassa on aivan toisella lailla tilaa individualistiselle egoboostille kuin perehtyneisyyttä vaativissa aiheissa.
No, tämä nyt karkasi ehkä vähän aiheesta, mutta menkööt.
Esim. lyhyelläkin katsannolla innokkaimmat natsitutkailijat kategorisoivat koko 612-kulkueen porukan natseiksi viime vuonna sillä perusteella että mukana oli myös natseja (samaa logiikkaa ei kuitenkaan tunnuta soveltavan äärivasemmistoon tai anarkisteihin, joiden järjestämille marsseille on suorastaan kansalaisvelvollisuus osallistua).
Sehän noiden porukoiden pyrkimys onkin, että mukaan saataisiin mahdollisimman paljon "tavan tallaajia" normalisoimaan ääriajattelua. En minä ainakaan ole olettanut, että jokainen osallistuja olisi kovan luokan kansallissosialisti. Mistä sen sijaan kertoo se, että em. ihmiset ovat valmiita marssimaan rinta rinnan SVL:n toimijoiden kanssa?
No nyt sitten kun natseilla oli oma marssinsa, kävi varsin selvästi ilmi että siellä ei ollutkaan 612-kulkueen tuhatpäistä osallistujakuntaa. Samoin moni, kuten nimimerkki
@Aleksandros pitää yllä mielikuvaa vaarallisista natseista ymppäämällä ties millä sumuisilla perusteilla kaikenlaisia ryhmiä natseihin tai natsisymppaajiin. Nytkin nähtiin että natsikulkueessa pidettiin Jussi Halla-Ahoa kansanpetturina. Kuitenkin moni muuten fiksu ihminen kuvittelee Halla-Ahon olevan joku natsien nousua suunnitteleva Suomen Himmler.
Halla-ahon vaarallisuus ei perustu siihen, että hän olisi uhkaava persoona. Sen sijaan hän on varsin häikäilemätön ääriajattelun normalisoija, jonka tähtäimessä on kansansuosion kasvattaminen vaikka tarkoituksellisella harhaan johdattamisella.
Tavallaan pidän tätä aspektia juuri osana sitä miksi äärivasemmistolaisuus on niin vaarallista. Sukupolvet toisensa jälkeen fiksuja ihmisiä sortuvat näihin kauniisiin ajatuksiin, vaikka käytännön toteutus johtaa lähes poikkeuksetta siihen että valtaan hakeutuu psykopaattidiktaattori. Tämä näkyy myös historiassa: äärioikeiston ruumispinot ovat paljon paljon matalammat kuin äärivasemmiston. Itse pidän uskottavana selityksenä juuri sitä että esim. natsit on helpompi itsestäänselvästi tuomita, kun taas esim. kommunismin houkutus on voimakkaampi ja se resonoi massoissa paremmin.
Riippuu jälleen siitä, miten asioita milloinkin määrittelee. Useinhan ne ideologiat ja kauniit sloganit ovat sumuverhoja, joiden varjolla porukan röyhkeimmät pyrkivät valtaan. Kansa haksahtaa näihin silloin, kun kaikki muut vaihtoehdot näyttävät huonoilta.
Mitä tulee sitten esim. anarkisteihin, niin minun on vaikea nähdä heitä samalla viivalla vaikkapa näiden SVL:n tyyppien kanssa. Tämä ihan siitä syystä, että heidän riveihin hakeutuu enimmäkseen yhteiskuntakriittisiä ihmisiä eikä niinkään ihmisvihamielisiä toimijoita.