Naisasiat

[pernaveikko]

Sellaiset perjantai-illan teiniavautumiset. Joku sanoisi, että kuuntelemalla omaa sydäntä kaikki kääntyy aina parhain päin ja jossain vaiheessa se jackpot napsahtaa maaliinsa, oma itsensä sitä lähtökohtaisesti pitää aina olla, mutta kovin usein sitä joutuu maistamaan katkeraa kalkkia.

Hieno avautuminen, aina näita on mukava lukea mitä nuorempi sukupolvi puuhastelee.

Minulla oli lukiossa vähän tuon kaltainen tilanne ja tuskin rakkauselämä on niin paljon muuttunut, vaikka kaikki muu onkin. Hän ei ole kiinnostunut sinusta sillä lailla kuin haluaisit. Sinä et voi tehdä mitään kääntääksesi hänen päätään.

Ei tähän oikein mitään muuta voi sanoa ja nuo ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja hyvin harvoin onnistuvat.

 

[Musta Nuoli]

Olenkin pyytänyt häntä useaan otteeseen tätä naikkosta viettämään iltaa minun kavereideni kanssa, ongelmia ei ole ollut kun olen ajatellut hänet ihan vain mukavana tyyppinä jonka kanssa on mukava viettää aikaa. On viihtynyt myös ystävieni seurassa erittäinkin hyvin, hyviä keskusteluja ollaan saatu aikaiseksi ja ilta on ihan ilman sitä alkoholiakin venähtänyt aamutunneille saakka muutamaankin otteeseen.

Viime viikonloppuna sitten laitoin viestiä, että nähdäänkö ihan kahdestaan, mutta vastaukseksi sain, että on viettämässä vapaa-aikaansa kotipaikkakunnalla. Jatkoin siihen, että nähdäänkö joku toinen kerta sitten ja vastaus oli jotain hyvin epämääräistä.

Tuosta sitten tein tulkinnan, että kyseinen nainen on vilpittömästi vain kaveripohjalla liikkeellä, mutta kun sitä suoraa teilausta ei tullut niin pallo jäi edelleen ilmaan..

Boldasin olennaisimmat ja olen samaa mieltä mitä @pernaveikko yllä, eli tulkintasi on aivan oikea ja valitettavasti 99% kaveripohjasta on kyse. Pallo voi olla näennäisesti ilmassa mutta oikeasti se on mätkähtämässä maahan ja ohi mailan.

Silloin kun nuo tilanteet ovat päällä niitä ei aina tunnista tai halua tunnistaa, mutta jälkikäteen (tai ulkoapäin tarkasteltuna) naisen kiinnostuksen tai kiinnostuksen puutteen erottaa selvemmin. Kun molemminpuolista kiinnostusta on niin se käy nopeasti selville.

Tuollainen on ns. paska tilanne emotionaalisesti, tuttu itsellenikin monien vuosien takaa, mutta on hyvin selvää, että nainen viihtyy ns. illanvietoissa ja porukassa mukana, keskusteleekin henkeviä mutta ei ole kiinnostunut "sillai". Tuosta naisesta voit saada hyvän neutraalin lisäjäsenen kaveriporukkaan ja henkilön, joka saattaa kertoa sinulle helposti omia asioitaan koska kokee, että sinulle on vaivatonta puhua, mutta kaverikortti ei muuksi muutu ellei todella ihmeitä tapahdu.

Koska kyse on työkaverista niin suosittelisin neutraalilla vyöhykkeellä pysymistä syistä, jotka itsekin totesit: väleistä tulee varsin kiusalliset työpaikalla jos avoimesti esitetyt romanttiset tunteesi eivät saa mitään vastakaikua. Myöskin mahdollinen kaveruus menee todennäköisesti siinä samalla - tosin kuten pernaveikkokin totesi niin ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja ne harvoin onnistuvat varsinkin jos omat tunteet ovat vahvat.

Joskus on mahdollista sekin, että avautuu työtoverille tunteistaan saamatta vastakaikua ja saa myöhemmin paikattua välit äärimmäisen kiusallisista neutraaleiksi, mutta se saattaa vaatia pidemmän aikavälin ja jokusen suhteen siinä välissä (ja isomman työnantajan kuin minkään muutaman hengen nyrkkipajan).

 

[JypFabu]

väleistä tulee varsin kiusalliset työpaikalla jos avoimesti esitetyt romanttiset tunteesi eivät saa mitään vastakaikua. Myöskin mahdollinen kaveruus menee todennäköisesti siinä samalla - tosin kuten pernaveikkokin totesi niin ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja ne harvoin onnistuvat varsinkin jos omat tunteet ovat vahvat.

Kyllä olet @KuumaaKamaa ihan ihan pätevää neuvoa saanut palstaveljiltä. Kumminkin, mikäli nyt oikein kirjoituksestasi ymmärsin, dilemmasi on, että tämän työkaverin kanssa kyse on oikeasti muusta kuin saalistuksesta ja säätämisestä osaltasi. Silloin tulee mieleen, että lienet avautunut hänelle kohtalaisen avomielisesti sekoiluistasi, joka sitten on luonut hänelle ennakkokäsityksen sinusta parisuhdetasolla. Mikäli kuitenkin olet tosissasi asian suhteen, selvitä ensin itsellesi, pystytkö nielemään mahdolliset pakit niin, että ystävyys ei tuhoudu, jos uskot, että pystyt, niin ota aihe hänen kanssaan pöydälle. Siinä keskustelussa korosta, että mitään et vaadi ja välit säilyy vaikka et kumppanina kiinnostaisikaan, samalla kun kerrot, että tämä on nyt ihan muuta, kuin mennääks panee. Tällä tavoin olisit ainakin toiminut, eikä mikään jos jää kaivelemaan takaraivoon, tärkeintä on toimia niin, ettei kumpikaan kasvojaan menetä. Ymmärsin myös, että kyse on kesätyöpaikasta, joten viisasta olisi ehkä sijoittaa tuo keskustelu vaiheeseen ennen paluuta opiskelijarientojen pariin, siihen asti elele Wertherinä, nuuski ilmaa, jota hän on hengittänyt ja naura hyvällä itsellesi ja nuoruudelle. Tällöin kummallekin tulee luontaisesti aikaa käsitellä asiaa omalla tahollaan ja edesauttaa sitä mahdollisuutta, ettei ystävyytenne välttämättä menetetty ole, vaikka ei maaliin ihastumisesi menisikään, saattepahan parhaassa tapauksessa yhdessä sitten joskus naureskella nuoruudelle ja hörhöydelle kommerverkkeineen

 

[Fedo]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä? Olimme 10 vuotta yhdessä, kunnes naiseni jätti minut. Vaikka haluan hänen olevan onnellinen elämässään, niin minua satuttaa todella paljon kuulla hänen uusista mieskuvioistaan. Hän oli elämäni ensirakkaus, enkä voi päässäni kuvitella, että hän harrastaa seksiä jonkun paremman ihmisen kanssa samaan aikaan, kun itse murehdin ja muistelen häntä kotonani.

En tiedä pääsenkö tunteistani koskaan ylitse, koska rakastan häntä ja kaipaan häntä jatkuvasti edelleen.

 

[Byvajet]

En tiedä pääsenkö tunteistani koskaan ylitse, koska rakastan häntä ja kaipaan häntä jatkuvasti edelleen.

Vain harvat ihmiset jäävät pysyvästi entisiin suhteisiinsa kiinni. Jos niin käy, silloin kannattaa hakea ammattiapua.

Aikaa suhteesta toipuminen kuitenkin vaatii, monilta vuosia. Aikaisemman voi tietysti hukuttaa uusien säätöjen tai muun toiminnan alle, mutta ei se taustalla vaikuttavaa kipua poista.

Erityisesti ensirakkaudet ovat vaikeita. Ne ovat ainutlaatuisia eivätkä koskaan toistu.

Nyt tekee varmasti kipeää ja voi tehdä vielä pitkän aikaa, mutta kipu häviää vähitellen. Joskus se saattaa tulla takaisin vellovina aaltoina, mutta vähitellen kuukausi kuukaudelta se laimenee.

On hyvin tervettä surra ja kipuilla. Se on tie eteenpäin. Täytyy kuitenkin hyväksyä, että tilanteesta selviäminen kestää kauan aikaa.

Vaikeahan näissä tilanteissa on ketään auttaa, mutta jos mahdollista, suosittelen muiden ihmisten seuraan hakeutumista ja jotain päämäärätietoista tekemistä, harrastamista ja sen sellaista.

Täytyy luottaa aikaan, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Aika parantaa.

 

[Tadu]

Vaikeahan näissä tilanteissa on ketään auttaa, mutta jos mahdollista, suosittelen muiden ihmisten seuraan hakeutumista ja jotain päämäärätietoista tekemistä, harrastamista ja sen sellaista.

Tässä se keskeisin muutenkin hyvästä viestistä. Jos ei kiinnosta lähteä pitämään hauskaa, nii lähtee silti ulos kavereiden kanssa ja teeskentelee, että on hauskaa. Kohta on sit oikeastikin hauskaa. Tämä toimii.

 

[KuumaaKamaa]

Eilen kalsarikänneissä tuli näköjään avauduttua huolella omista murheistani. Palstalta saatu opastus antaa kyllä hyvää objektiivistä perspektiiviä asioihin. Kiitos siitä! @Musta Nuoli @pernaveikko @JypFabu

Tähän tilanteeseen kun olen ajautunut niin kieltämättä sitä ehkä jopa turhaankin sättii itseään mitä kaikkea sitä pitikään omasta menneisyydestä avautua ihan kaveripohjalta. Se antaa heti ihmisestä ennakkokäsitystä ja tässä tapauksessa negatiiviseen suuntaan millään muulla kuin kaveritasolla. Okei siinä hetkessä kun avauduin hänelle historiastani, niin olin vielä emotionaalisesti jumissa tässä talven neidossa, joten sinänsä luontevaa avautua sellaiselle ihmiselle johon uskoo ja tietää luottavansa. Tulevaisuuteen tästä täytyykin ottaa oppia ja ajatella sitä mitä kaikkea itsestään voikaan kertoa ja kenelle. Tilaisuus kuitenkin tekee varkaan harmittavan usein ja puolittaisena lörppösuuna sitä saattaa kertoa elämästään asioita väärille ihmisille ja se vaikuttaa suoraan ihmisten ajatuksiin ja käsityksiin minusta ihmisenä. Jätkäporukalle näistä asioista tulisi jatkossa puhua. Okei enhän minä sitä voinut ennustaa, että tässä näin kävisi ja onhan tässä kuitenkin hyvän kaverisuhteen alku, tunnumme olevan kuitenkin hyvin samalla aaltopituudella. Loppujen lopuksi tässä taitaa olla kyse juurikin siitä, että pakit tällaiselta naiselta johon on kiintynyt tuntuu todella pahalta, mutta joskus nekin tunteet on kohdattava ja käsiteltävä, jotta pystyy kasvamaan eteenpäin ja ottamaan oppia.

Itse olen kuoppani kaivanut painamalla ehkä vähän ajattelemattomasti menemään, mutta koen että rehellisyys maan perii niin itseään kuin muitakin kohtaan. Omia tunteita ei kai saisi vähätellä mutta kuitenkaan ei tässä missään maailmanlopun kriisissä olla, harmittaa vain kuinka huonosti olen korttini pelannut. Tai oikeastaan en edes huonosti vaan juurikin siten miten olen hetkessä nähnyt järkeväksi ne pelata ja se on johtanut tähän tilanteeseen.

 

[pernaveikko]

Vain harvat ihmiset jäävät pysyvästi entisiin suhteisiinsa kiinni. Jos niin käy, silloin kannattaa hakea ammattiapua.

Tämä on totta. Takavuosina, kun oli jättikriisi, niin harkitsin tätäkin vaihtoehtoa, mutta ajattelin hetken vielä odotella, jos tämä tästä, kun siinä oli isoja muitakin kuvioita.

Se on melkein rakastumista vastaava tunne, kun lopulta tajuaa, että en muuten ole enää millään tavalla kiinni siinä. Joku psykologi varmaan väittäisi kuinka sitä ei voi päivälleen tietää milloin se tapahtui, mutta kylläpäs voi. Tai ainakin viikolleen.

Se oli yksin tehdyn reissun jälkeen missä olin ympäripäissäni, lensin baarista ulos, hukkasin passini ja kaikkea tälläistä. Se ei ollut mikään rähinäreissu itsessään, mutta sellainen, jos on olemassa joku tuuletus. Seuraavana viikonloppuna pelissä tajusin, että tämähän on ollut jostain syystä aivan erilainen viikko. Syy oli juurikin se, kun tajusi ettei ole murehtinut sitä jotain enää.

Ensimmäinen tuuletusreissu toisaalta epäonnistui aivan täysin, kun ei huvittanut oikein mikään. Se tuli liian nopeasti.
--

Niin tuosta panemisesta. Eksän tiedän menneen kihloihin, eikä kiinnosta vittuakaan, kaipa siellä nussitaan. Hänelle toivon muutenkin pelkkää pahaa.

Ex-vaimosta en tiedä, olisihan se vähän outoa nähdä se kaupungilla käsi kädessä jonkun kanssa. Erosimme hyvissä väleissä, niin hänelle toivon todellakin hyvää, mutta onhan se outo ajatus, jos ja kenties kun joku sitä takaapäin jo nykyään ajelee. Ei siitä mitään stressiä toisaalta oteta.

 

[Leon]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä?

Meinaatko itse elää lopun elämääsi selibaatissa?

 

[Eikka86]

Eikö sitä kannattaisi enemmänkin miettiä saaneensa yhden elämän tarpeeseen kyseistä värkkiä ja parempi kun muillekin kelpaa? Ei siitä nyt ainakaan isoa mustasukkasuutta kannata potea, kai.

 

[Vanha Len]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä?

Eipä sitä niin ole ehtinyt miettimään omien panojen lomassa. Mun mielestä on pääasia, että vihtyy, eikä mulla ainakaan ole exien kanssa mitään kränää. Onnellista elämää toivon kaikille ja seksihän perustarpeena on tärkeä jutska meille kaikille.

 

[ernestipotsi]

Täällä yksi eksynyt sielu tarvitsee jatkislaisten neuvoja. Asun ja opiskelen tällä hetkellä kaukana Suomesta ja haaviini on tarttunut ihana lattarityttöystävä. Tunteet ovat kasvaneet todella suuriksi ja siksi tuleva kotiinpaluu mietityttää kovasti. Eli kysymys kuuluukin, mikä olisi järkevästi ajateltuna paras ratkaisu. Suhteelle ei löydy tulevaisuutta ainakaan nyt ja tulevaisuudesta ei tiedä kumpikaan. Olisiko parasta vain erota nyt (liian) hyvissä väleissä vai olisiko parempi odottaa opiskelujemme päätöstä ja miettiä sen jälkeen uudestaan? Meillä kummallakin tunteet ovat olleet pinnassa ja sen takia asiaa onkin vaikea käsitellä objektiivisesti.

Ehkä jotain samansuuntaista tapahtui minulle tuossa viitisen vuotta takaperin.

Olin opiskelemassa ja kainaloon tarttui todella mukava ja nätti paikallinen tyttö. Tämä tapahtui aivan vaihtolukukauden loppupuolella. Palasin Suomeen, oli tammikuu ja vitun kylmä. Pari päivää paluun jälkeen ostin lennot takaisin ja olin kohteessa useamman kuukauden. Tyttö opiskeli ja teki osa-aikatöitä ja aikaa riitti toisillemme ja mulle jäi myös omaa aikaa kielen opiskeluun ja lomailuun ym.

Vuoron perään lenneltiin pallon ympäri muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi kerrallaan. Tyttö painoi duunia niska limassa ja laittoi kaikki säästönsä päästäkseen Eurooppaan. Säästöt hupenivat aika äkkiä ja laitoin matkusteluun myös kaikki opintolainat ym.
Opinnot menivät vituiksi, velkaannuin (en kuitenkaan hallitsemattomasti) ja olin lyhyiden duunipätkien varassa.
Kaduttaako? No ei. Kaukosuhde tai oikeastaan suhde täysin toisesta kulttuuritaustasta tulevan kanssa on opettanut minua valtavasti.

Tilanne tällä hetkellä? Sovimme, että kumpikin osapuoli jatkaa omia polkujaan, mutta pysyimme hyvinä ystävinä. Pieni takaportti jätettiin toki auki ja edelleen viestittelemme ja soittelemme säännöllisesti. Vaikka molemmat antoivat toisilleen luvan jatkaa elämää ja vapauden etsiä uuden kumppanin, niin kumpikaan ei ole sellaista löytänyt. Itsellä ollut joitakin säätöjä, mutten ole törmännyt tämän aasiattaren jälkeen sellaiseen leidiin josta aidosti olisin välittänyt. Kun kerran rima on asetettu korkealle, niin sitä on paha enää laskea.

Löytyykö jostain uusi kultsipuppeli kainaloon vai ilmestyykö tämä leidi joskus ovelle? Jaa-a. Ei sitä tiedä.
En tosin jaksa sillä asialla päätäni vaivata. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta pariutua ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Sen olen ainakin itsestäni oppinut, että kumppanin pitää olla tosi hyvä, että se voittaa yksin olemisen.

 

[KiVi]

Olisiko parasta vain erota nyt (liian) hyvissä väleissä vai olisiko parempi odottaa opiskelujemme päätöstä ja miettiä sen jälkeen uudestaan?

Paljon on opintoja jäljellä? Kuinka usein olisi taloudellisesti mahdollista nähdä?

 

[Musta Nuoli]

Täällä yksi eksynyt sielu tarvitsee jatkislaisten neuvoja. Asun ja opiskelen tällä hetkellä kaukana Suomesta ja haaviini on tarttunut ihana lattarityttöystävä. Tunteet ovat kasvaneet todella suuriksi ja siksi tuleva kotiinpaluu mietityttää kovasti. Eli kysymys kuuluukin, mikä olisi järkevästi ajateltuna paras ratkaisu. Suhteelle ei löydy tulevaisuutta ainakaan nyt ja tulevaisuudesta ei tiedä kumpikaan. Olisiko parasta vain erota nyt (liian) hyvissä väleissä vai olisiko parempi odottaa opiskelujemme päätöstä ja miettiä sen jälkeen uudestaan? Meillä kummallakin tunteet ovat olleet pinnassa ja sen takia asiaa onkin vaikea käsitellä objektiivisesti.

Onko sinun sitten pakko palata Suomeen? Löytyisikö töitä sieltä jostain, kaukana Suomesta? Jos sinulla on hyvä tai työpaikan takaava opiskeluala niin voisithan jäädä sinne jonnekin töihin ja nauttia sekä lattarimaan lämmöstä että lattarityttöystävän seurasta.

Tai en tiedä opiskeletko lattarimaassa, mutta luultavasti jossain sellaisessa maassa kumminkin, jossa on lämpimämpää ja keskimäärin valoisampaa kuin täällä. Suomessa menevät asiat lopulta aika huonosti nykyisin, Sipilän hallitus on ns. perseestä ja erilainen vastakkainasettelu, kyttäysmeininki ja pilkunnussinta tuntuu lisääntyvän. Verotkin ovat korkeat ja jääkiekossa voitetaan varmuudella lähinnä Etelä-Korea.

Ei tarvitse ikuisesti asua Suomesta poissa, mutta jos on oikeasti suuria tunteita ja oivallinen nainen kainalossa niin kannattaa miettiä tilannetta ja sitä, voisiko jäädä joksikin aikaa. Aina sitä voi sitten Suomeen palata jos käy suhteessa huonosti, tai pohtia mahdollista yhteistä kotimaata ajan kanssa.

Esimerkiksi @pernaveikko voi varmaan kertoa sinulle oman näkemyksensä siitä, miten voi elää ja työskennellä muualla kuin Suomessa.

 

[MacRef]

Täällä yksi eksynyt sielu tarvitsee jatkislaisten neuvoja. Asun ja opiskelen tällä hetkellä kaukana Suomesta ja haaviini on tarttunut ihana lattarityttöystävä. Tunteet ovat kasvaneet todella suuriksi ja siksi tuleva kotiinpaluu mietityttää kovasti. Eli kysymys kuuluukin, mikä olisi järkevästi ajateltuna paras ratkaisu. Suhteelle ei löydy tulevaisuutta ainakaan nyt ja tulevaisuudesta ei tiedä kumpikaan. Olisiko parasta vain erota nyt (liian) hyvissä väleissä vai olisiko parempi odottaa opiskelujemme päätöstä ja miettiä sen jälkeen uudestaan? Meillä kummallakin tunteet ovat olleet pinnassa ja sen takia asiaa onkin vaikea käsitellä objektiivisesti.

Älä mieti tulevaa elämääsi liikaa. Elä hetkessä ja nauti olostasi naisen kanssa ainakin nyt sinne vaihtosi loppuun. (Jos tuo siis sopii myös sille naiselle.) Katsotte sitten sen jälkeen, miten homma jatkuu.

Tai siis voihan sitä tulevaakin miettiä, mutta älä nyt ”etuajassa” eroa sillä ajatuksella, että se ero tulee kumminkin.

 

[pernaveikko]

Esimerkiksi @pernaveikko voi varmaan kertoa sinulle oman näkemyksensä siitä, miten voi elää ja työskennellä muualla kuin Suomessa.

Ajattelin ehdottaa, mutta tulin siihen tulokseen, että opinnot on varmaan parempi ja pakko hoitaa Suomessa loppuun.

Sen sijaan etäsuhteista on ollut paljon puhetta tässä ketjussa aina välillä. Tuo ernestin touhu kuulostaa vähän turhan hurjalta, vaikka itsekin toki opintolainat käytin reissaamiseen.

Sellainenhan onnistuu, jos ja vain jos hyvin, kunhan sen tilanteen päättymisen tietää. Se ei riitä, vaikka seuraava tapaaminen olisikin tiedossa. Eihän tässä nyt tietenkään ketään suoraan kannata jättää alkaa. Paitsi jos opintoja on jäljellä vielä useampi vuosi, niin sitten ei auta kuin katsoa joskus myöhemmin.

Nimenomaan lähtökohdan ei kannata olla, että ethän sinä sinne voi muuttaa. Tietenkin voit.

 

[Birchman]

Keväällä tuli ero pitkäaikaisesta avovaimosta. Lopulta olin jätetty, vaikka jo viime vuoden puolella ehdotin lusikoiden jakoa. Tähän asti olen pitänyt itse radiohiljaisuutta, exä on välillä jotain viestejä laittanut joihin olen sitten vastannut platonisesti.

Viime viikolla exä haki viimeiset tavaransa pois ja jäi sitten hetkeksi pyynnöstään juttelemaan. Pyysi osaltaan tiettyjä asioita anteeksi ja kysyi onko mulla ollut sitä ikävä. Sanoin, että välillä ja sitten hän vastasi samaa. Noh hän lähti sitten pois ja halusi vielä halata lopuksi. Eilen hän soitti ja pyysi kyytiä multa yhteen paikkaan. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä tarkoitukseni ei ole alkaa rengiksi exille (eikä jatkossa myöskään parisuhteessa ollessani.. Siperia opettaa). Sanoin, että oli ihan kiva nähdä ja hän sitten totesi, että harmi kun meillä tuli lopulta ero, kun olen kuitenkin niin hyvä tyyppi.. (ööh niin hän jätti minut?) Illalla satuin samaan baariin hetkeksi hänen kanssaan. Olin frendin kanssa eikä oikein mitään fiiliksiä tullut siitä, että hän oli siellä. Olin melko yllättynyt siitä, ettei tilanne ollut vaivaannuttava tai muutakaan. Exä vilkuili koko ajan pöytäämme ja kävi kahteen kertaan vaihtamassa kuulumiset. Huom! Tähän mennessä en siis ole eron jälkeen tehnyt mitään kontaktia häneen enkä liikauttanut evääkään minkään kommunikoinnin suhteen. Lähdin sitten kotiin ja moikkasin mennessäni.

Myöhemmin sitten ajattelin pienessä nousuhumalassa, että laitanpa viestin exälle (joo tiedetään..). Sanoin, että voi tulla istumaan iltaa jos haluaa. Noh, viesti näkyi hänellä luettuna, mutta vastaus tuli vasta myöhemmin yöllä. Oli kuulemma menossa kotiin nukkumaan ja kiitti kutsusta. Tämän jälkeen sitten ei enää viestittelyä. Toki voi hyvin olla, että oli juuri menossa jonkun miehen luo nussimaan oikein olan takaa. Mistäs näitä ikinä tietää. Eron jälkeen on tuntunut, ettei tuntenut sitä ihmistä lopulta ollenkaan.

En oikein edes tiedä, mikä mun motiivi oli laittaa sitä viestiä. Jotenkin toi exän käytös on ollut sellaista ihmeellistä tyrkkyilyä meikäläisen suuntaan ja itselle tuli joku musta hetki. Aamulla lähinnä harmitti, kun tuntuu että olen hyvin onnistunut pitämään pääni kylmänä. Nautin sinkkuna olosta verrattuna loppuajan surkeaan parisuhteeseen. Exä on 20% maailman herttaisin ihminen, mutta loput 80% on niin hyvin muistissa, ettei yhteenpaluu kiinnosta pätkääkään. Kuitenkin yritän ymmärtää naisten käyttäytymistä ottaakseni opiksi jatkoa ajatellen. Mitä ihmettä tämä nainen tarkoittaa tällä yhteydenpidolla, hyvä tyyppi-letkautuksilla, tyrkyttämisellä yms. Sitten, kun laitan viestiä niin suihku onkin kylmä? Hakeeko hän minusta egoboosteria, yrittää pitää varalla, on sekaisin tunteistaan vai mitä? Sinänsä perseestä, jos kyse on boostauksesta kun takana on suhde ja toivoisin ihmisen kunnioittavan sitä mitä on aikanaan sovittu (eli eron myötä molemmat jatkavat sitten omiin suuntiinsa ja se on siinä sitten).

En ole vielä käynyt treffeillä uusien mimmien kanssa. Katsotaan sitten syksyllä. Olen lähinnä keskittynyt käsittelemään tuon aiemman suhteen loppuun ja nauttimaan kesästä. Olen aika pirun helpottunut, että suhteemme lopulta päättyi. Löihän se alkuun kovaa, mutta kyllä sieltä noustiin ja aika parantaa.

 

[Tadu]

Keväällä tuli ero pitkäaikaisesta avovaimosta. Lopulta olin jätetty, vaikka jo viime vuoden puolella ehdotin lusikoiden jakoa. Tähän asti olen pitänyt itse radiohiljaisuutta, exä on välillä jotain viestejä laittanut joihin olen sitten vastannut platonisesti.

Viime viikolla exä haki viimeiset tavaransa pois ja jäi sitten hetkeksi pyynnöstään juttelemaan. Pyysi osaltaan tiettyjä asioita anteeksi ja kysyi onko mulla ollut sitä ikävä. Sanoin, että välillä ja sitten hän vastasi samaa. Noh hän lähti sitten pois ja halusi vielä halata lopuksi. Eilen hän soitti ja pyysi kyytiä multa yhteen paikkaan. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä tarkoitukseni ei ole alkaa rengiksi exille (eikä jatkossa myöskään parisuhteessa ollessani.. Siperia opettaa). Sanoin, että oli ihan kiva nähdä ja hän sitten totesi, että harmi kun meillä tuli lopulta ero, kun olen kuitenkin niin hyvä tyyppi.. (ööh niin hän jätti minut?) Illalla satuin samaan baariin hetkeksi hänen kanssaan. Olin frendin kanssa eikä oikein mitään fiiliksiä tullut siitä, että hän oli siellä. Olin melko yllättynyt siitä, ettei tilanne ollut vaivaannuttava tai muutakaan. Exä vilkuili koko ajan pöytäämme ja kävi kahteen kertaan vaihtamassa kuulumiset. Huom! Tähän mennessä en siis ole eron jälkeen tehnyt mitään kontaktia häneen enkä liikauttanut evääkään minkään kommunikoinnin suhteen. Lähdin sitten kotiin ja moikkasin mennessäni.

Myöhemmin sitten ajattelin pienessä nousuhumalassa, että laitanpa viestin exälle (joo tiedetään..). Sanoin, että voi tulla istumaan iltaa jos haluaa. Noh, viesti näkyi hänellä luettuna, mutta vastaus tuli vasta myöhemmin yöllä. Oli kuulemma menossa kotiin nukkumaan ja kiitti kutsusta. Tämän jälkeen sitten ei enää viestittelyä. Toki voi hyvin olla, että oli juuri menossa jonkun miehen luo nussimaan oikein olan takaa. Mistäs näitä ikinä tietää. Eron jälkeen on tuntunut, ettei tuntenut sitä ihmistä lopulta ollenkaan.

En oikein edes tiedä, mikä mun motiivi oli laittaa sitä viestiä. Jotenkin toi exän käytös on ollut sellaista ihmeellistä tyrkkyilyä meikäläisen suuntaan ja itselle tuli joku musta hetki. Aamulla lähinnä harmitti, kun tuntuu että olen hyvin onnistunut pitämään pääni kylmänä. Nautin sinkkuna olosta verrattuna loppuajan surkeaan parisuhteeseen. Exä on 20% maailman herttaisin ihminen, mutta loput 80% on niin hyvin muistissa, ettei yhteenpaluu kiinnosta pätkääkään. Kuitenkin yritän ymmärtää naisten käyttäytymistä ottaakseni opiksi jatkoa ajatellen. Mitä ihmettä tämä nainen tarkoittaa tällä yhteydenpidolla, hyvä tyyppi-letkautuksilla, tyrkyttämisellä yms. Sitten, kun laitan viestiä niin suihku onkin kylmä? Hakeeko hän minusta egoboosteria, yrittää pitää varalla, on sekaisin tunteistaan vai mitä? Sinänsä perseestä, jos kyse on boostauksesta kun takana on suhde ja toivoisin ihmisen kunnioittavan sitä mitä on aikanaan sovittu (eli eron myötä molemmat jatkavat sitten omiin suuntiinsa ja se on siinä sitten).

En ole vielä käynyt treffeillä uusien mimmien kanssa. Katsotaan sitten syksyllä. Olen lähinnä keskittynyt käsittelemään tuon aiemman suhteen loppuun ja nauttimaan kesästä. Olen aika pirun helpottunut, että suhteemme lopulta päättyi. Löihän se alkuun kovaa, mutta kyllä sieltä noustiin ja aika parantaa.

Netti on pullollaan näitä narsismi-keskusteluja ja suhtaudun kotisohvalla tehtäviin analyyseihin melko skeptisesti. Meidän suhteessa oli kuitenkin ihan selkeästi ihailu-mitätöinti-hylkäys. Alussa nainen osti minulle älyttömiä lahjoja, teki aamupalat valmiiksi. Parin vuoden jälkeen alkoi sitten pienin askelin mitätöinti mitä ihmeellisimmistä asioista (ulkonäkö, ajatukset, halut) ja tätä jatkui kovenevalla tahdilla suhteen loppuvaiheeseen. Viimeisen vuoden olin enemmän tai vähemmän vain väline hänen tavoitteidensa ja ihanteiden saavuttamiseksi. Kaikkein tärkeintä oli, että muut ihmiset luulivat meidän suhteemme olevan kunnossa ja siihen panostettiin uskomattoman paljon. Koti oli täysi läävä, tunnelma murhaava ja meikä täysi nolla. Ulkopuolella sitten muille minut esiteltiin rakkaana avomiehenä yms. Näitä sanoja ei paljon kotona kuulunut..

Mokasit kun laitoit viestiä. Siihen saakka olit selkeästi eron "voittaja" jos sellaisia nyt on.

 

[Susimies]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä? Olimme 10 vuotta yhdessä, kunnes naiseni jätti minut. Vaikka haluan hänen olevan onnellinen elämässään, niin minua satuttaa todella paljon kuulla hänen uusista mieskuvioistaan. Hän oli elämäni ensirakkaus, enkä voi päässäni kuvitella, että hän harrastaa seksiä jonkun paremman ihmisen kanssa samaan aikaan, kun itse murehdin ja muistelen häntä kotonani.

En tiedä pääsenkö tunteistani koskaan ylitse, koska rakastan häntä ja kaipaan häntä jatkuvasti edelleen.

Kun oliskin vasta suhteemme päätyttyä, mutta ihan suhteen vikoina kuukausina hoisi senkin homman. Paskaltahan se sillon tuntui.

Nyttemmin, kun oma elämä on asettunut uomiinsa kaikinpuolin, myös parisuhderintamalla, ei oo tullu koko asialle ajatusta suotua. Ei oo sen arvoinen, vaikka lapseni äiti onkin.

Jos tuota "kiinni oloa" tunnetasolla jatkuu kovin kauan, kannattaa hakea apua. Itsekkin käyn säännöllisesti juttelee vielä; Tosin isolta osin eroa edeltävien tapahtumien vuoksi ja sen vuoksi, että tuossa edellisessä suhteessa annoin exän määrittää minuuteni. Nyt saan viimein olla oma itseni.

 

[Birchman]

Jos tuota "kiinni oloa" tunnetasolla jatkuu kovin kauan, kannattaa hakea apua. Itsekkin käyn säännöllisesti juttelee vielä; Tosin isolta osin eroa edeltävien tapahtumien vuoksi ja sen vuoksi, että tuossa edellisessä suhteessa annoin exän määrittää minuuteni. Nyt saan viimein olla oma itseni.

Susimiehen lyhyestä tekstistä saa sen kuvan, että asioita on oikeasti käsitelty ja suhteen päättymisen jälkeen on selvitetty, miten tulevaa elämää saadaan parannettua. Hyvä päätös!

Itse pelkäsin erotessani, että tässä menee nyt ainakin vuosi ihan surkeana ja elämä muuttuu olennaisesti huonompaan suuntaan yksin ollessa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että elämäni on muuttunut oikeastaan kaikilta osin parempaan suuntaan (meillä meni lopussa todella huonosti..).

Itsellä on erosta kolme kuukautta ja olen tyytyväinen ja melko yllättynyt, että olen saanut itseni näin nopeasti jaloilleni. Elämässä on niin sanotut peruskivet ihan hyvällä tolalla ja tämä on auttanut keskittymään päättyneen parisuhteen käsittelyyn. Uskon, että pystyn jo suhteellisen objektiivisesti käsittelemään entistä elämääni. Luulin olevani jollain tasolla onnellinen, mutta vasta nyt olen tajunnut miten onneton ihminen olin suhteessamme viimeisen vuoden. Avopuolisoni osasi olla verbaalisesti armoton virheiden etsijä. Osan toki voi ohittaa olan kohautuksella, mutta jatkuva "sun naaman näkeminen pilaa mun päivän, oot lihava, sulla ei oo suuntaa yms." jättää kyllä takaraivoon ihan riittävästi negatiivisia ajatuksia.

Itsellä on vielä tekemistä oman minäkuvan ja itsetunnon kanssa. Nekin ovat menossa parempaan suuntaan. Olen kirjoittanut paljon kaikkia ajatuksiani paperille ja saanut sitä kautta hieman etäisyyttä niiden tarkasteluun. Alkanut ymmärtää, ettei vika ollut aina minussa vaan exällä ihmisenä oli vaikeaa, eikä hän osannut käsitellä asioita. Pidän myös huolta itsestäni, suunnittelen tulevaa, urheilen ja olen luonut arkeen rutiineja.

On aika hieno tunne olla reilu kolmekymppinen sinkkumies! Uskon, että jotain hyvää tulee kyllä kohdalle ajallaan. Tällä hetkellä haluan kuitenkin nauttia itsestäni ja rakentaa rauhassa. Tässä iässä alkaa olla valinnanvaraa myös naisissa hieman eri tavalla kuin viimeksi sinkkuna ollessa, joten mitään pakkoa mennä naimisiin vuoden sisällä ei todellakaan ole.

 

[Turha Kaukalo]

Jotenkin on sama kaava näissä jutuissa.

Onko noilla akoilla melkein kaikilla jokin varasuunnitelma ja vielä varasuunnitelman varasuunnitelmakin? Uusi mies on etsitty, uusi asunto, varmaan muutakin, mitä tämmönen hölmö mies ei voi edes ymmärtää. Mun eksä kertoi suhteemme alussa, että hän oli eksälle kertonut siinä kun olivat sohvalla töllöä katselleet, että ai niin, mulla on uusi asunto ja mä muutan. Kysyin, että mitäs jätkä siihen. Ei kuulemma ollut sanonut mitään. En ymmärtänyt itsekään häipyä paikalta ja lujaa tämän tosikertomuksen kuultuani. Meillä meni sitten niin, että minut viskattiin kämpästä huus vittuun ja uusi mies oli jo olemassa. Mikä vittu semmosiakin miehiä vaivaa? Pillunpuute varmaan. Menkää huoriin. Ai niin, sitten on vielä se läheisyyden puute, rakkauden. Nooh, sitä ei ole luvassa jos olet jonkun piruparan eukon panopuuna. Toki saat kuulla kaikenlaista, mutta se on valhetta.

 

[Breeze Harbour]

Onko noilla akoilla melkein kaikilla jokin varasuunnitelma ja vielä varasuunnitelman varasuunnitelmakin? Uusi mies on etsitty, uusi asunto, varmaan muutakin, mitä tämmönen hölmö mies ei voi edes ymmärtää. Mun eksä kertoi suhteemme alussa, että hän oli eksälle kertonut siinä kun olivat sohvalla töllöä katselleet, että ai niin, mulla on uusi asunto ja mä muutan. Kysyin, että mitäs jätkä siihen. Ei kuulemma ollut sanonut mitään. En ymmärtänyt itsekään häipyä paikalta ja lujaa tämän tosikertomuksen kuultuani. Meillä meni sitten niin, että minut viskattiin kämpästä huus vittuun ja uusi mies oli jo olemassa. Mikä vittu semmosiakin miehiä vaivaa? Pillunpuute varmaan. Menkää huoriin. Ai niin, sitten on vielä se läheisyyden puute, rakkauden. Nooh, sitä ei ole luvassa jos olet jonkun piruparan eukon panopuuna. Toki saat kuulla kaikenlaista, mutta se on valhetta.

Voisin kuvitella, että tuollanen nainen joka vaihtaa miehestä toiseen tosta noin vaan vailla huolen häivää rakastaa lähinnä itseään.

@Birchman sulla on kertakaikkisen ihailtava asenne elämää kohtaan. Moni muu olis sun tilanteessa toimeton ja hajalla. Eksäsi kuulostaa täällä lukemieni kertomustesi perusteella melko ongelmaiselta tapaukselta. Kyllä se valitettavasti kertoo paljon ihmisen omasta itsetunnosta, jos on jatkuva tarve satuttaa ja loukata toista, nimimerkillä kokemusta on.

Mielenterveytesikin kannalta tärkeää että erositte. Tsemppipeukut täältä tulevaisuuden tuuliin!

 

[Kulkija]

Erosta alkaa olemaan 6kk aikaa ja omilleen muutosta 2kk. Nyt sitä on tajunnut kuinka paljon paremmin minulla menee, kun ei vierellä ole henkilöä, jolta ei saa minkäänlaista tukea. Edelliskeväänä olin hetken aikaa hieman tyhjän päällä, koska ei ollut työpaikkaa ja eikä koulupaikkaa vielä. Tilanne ahdisti minua suunnattomasti, mutta en pystynyt puhumaan asiasta exälle, koska ainut mitä sieltä suunnasta oli tullut siihen aikaan olivat luokkaa "Susta ei ikinä tule mitään ja olet luuseri." Samanlaista henkistä väkivaltaa se oli jo pidemmän aikaa ollut ja jatkui ja yltyi loppua kohden vain pahemmaksi. Minun parhaat ystävänikin sanoivat miten jaksan katsella tuollaista naista, mutta jotenkin sitä mielessä ajatteli, että se rakkaus oli niin paljon voimakkaampaa ettei pieni haukkuminen ollut syy erota. Olisi pitänyt jo silloin tajuta erota, mutta mielummin myöhään kuin ei milloinkaan.

Kesäkuun alussa kävin treffeillä naisen kanssa ja hitaasti, mutta varmasti siitä eteenpäin on välimme lämmenneet ja nyt olemme pari viikkoa nähneet 3-4 kertaa viikossa. Molemmat ovat myöntäneet selvän kiinnostuksen ja ihastumisen toista kohtaa. Naisessa vaikutuksen on tehnyt kuinka avoimesti olen voinut puhua hänelle menneisyydestäni ja omista ongelmistani. Hän on samalla tapaa ollut avoin itsestään ja tämä minua hämmentää suuresti, koska juurikin edellisessä suhteessa en missään vaiheessa kokenut, että kumpikaan meistä olisi ollut täysin avoin ja rehellinen toiselle. Uuden naisen kanssa olemme myös puhuneet ettei meillä ole mikään kiire minnekkään tämän suhteen kanssa ja katsotaan minne elämä kuljettaa.

EDIT: Se mikä ehkä unohtui mainita ja on järjellä mietittynä täysin typeräkin asia, mutta jotenkin pelottavan paljon sellaisia mitättömiä samankaltaisuuksia tässä uudessa naisessa on exän kanssa. Kumpikaan ei tykkää pinaattikeitosta, käyneet samat koulut samasta syystä, molempien kaverit "haukkuvat" kleptomaaniksi, haluavat asua samassa asuinalueella. Täysin mitättömiä asioita loppupeleissä, mutta jotenkin hauskoja kuitenkin.

 

[redlate]

Kannetaanpa nyt omakin korteni kekoon. Joskus se uusi nainen/rakkaus löytyy paikasta, josta sen vähiten odottaa tapahtuvan. Itselleni kävi juuri noin. Aluksi vähän taustaa asioille. Kuten teistä muutama tietää, olin tossa talvella ja alkukeväällä aika paskana ja vähän sillä mielellä, että vittuun kaikki. Meni päiviä etten edes puhunut kenellekkään töiden ulkopuolella. Istuin kotona kalsarikännien jännässä maailmassa. No loppukevään ja alkukesän mittaan alkoi mieli kirkastua ja kävin keikoilla, kavereiden kanssa ulkona jne. Paskaako sitä kotona yksin aina.

No tuli Tuska. Tarkoitus oli, että kavereiden kanssa pidetään hauskaa, diggaillaan bändejä, otetaan pari kaljaa ja ehkä käydään Jeesusbussissa vittuilemassa jne. Normi Tuskameininkiä siis. No porukkaan liittyi yksi daami. Tunsi yhden meistä ja hänellä ei ollut muita kavereita lähtenyt mukaan, joten oli sitten meidän porukan mukana. Siinä perjantain mittaan huomasimme hyvin usein seisovamme vierekkäin ja että meillä löytyi aika paljon yhteistä ja jutun juurta. No muut siitä pikkuhiljaa lähtivät kotiin ja me jäimme. Lähinnä, että katsotaan toi Body Count vielä. Eihän me sitä paljoa seurattu. Juteltiin niitä näitä. Illan päättyessä lähdimme yhdessä poispäin ja hän antoi mulle numeron. Lähinnä silloin siksi, että löytää meidät taas lauantaina kun tuli vähän myöhemmin paikalle. Halasimme lyhyesti ja nähdään huomenna. En mä siinä sen kummemmin vieläkään ajatellut sen enempää. Ajattelin, että olipas kiva tyyppi.

Lauantaiaamuna muutama viesti, että mä lähden Kaislaan ja sieltä sitten kohti aluetta johonkin aikaan. Ehkä nähdään sitten myöhemmin.
Muu jengi kai lähti saunaan ja paljuun. Mä halusin diggailla Mokomaa. Tuli sitten viesti, että missäs olet? Tulen juuri alueelle. Hän tuli sitten siihen mun luo kanssa Mokomaa kuuntelemaan ja edelleen tuntui luontevalta jutella ja olla hänen lähellään. No pikkuhiljaa huomasimme molemmat seisovamme lähempänä ja lähempänä toisiamme. Jotenkin se vaan meni, niin että sitten olimme käsikkäin ja lopulta sitten kovin lähekkäin koko loppupäivän ajan. Ei me mitenkään päätetty tai sovittu että ollaan näin. Vähän kuin ajauduttiin pikkuhiljaa toistemme syliin. Illalla kotiin lähtiessä muutama pusu vaihdettiin ja sovittiin, että laiteaan viestiä huomenna. Hän ei enää ollut su tulossa paikalle.

Sunnuntain humppasin kavereiden kanssa sitten enemmän tai vähemmän kännissä kavereiden kanssa hänelle silloin tällöin viestejä vaihdellen.

Maanantaina sitten sovimme että nähdään illalla kaupungilla ja kävellään vaikka ympäri Helsinkiä. No, niin tehtiin. Edelleen oli mukavaa toistemme seurassa. Tehtiin sama tiistaina jne. Siitä lähtien olemmekin olleet yhdessä aika tiiviisti. Parasta tässä kaikessä on se, että meiltä on kokonaan puuttunut se alun kissa ja hiiri leikki, mikä monesti liittyy kun uuteen ihmiseen tutustuu. Kaikki on mennyt luontevasti ja tuntunut hyvälle ja oikelle. Eilen hän sanoi mulle, että tuntuu, että olisin tuntenut sut jo kauan vaikka vasta kolme viikkoa on yhdessä kuljettu.

Hyvältä siis näyttää mun naisasiat tässä kohtaa. Kai mä yritän sanoa, että kun oli sillä ajatuksella jo liikenteessä, etten yritä enää mitään hakea, osasin olla vaan oma kummallinen itseni ja se herätti kiinnostuksen myös toisessa. Kun on liikaa yrittämättä, niin joskus se paska lentää tuulettimen ohi.

 

[heavy]

Lähinnä, että katsotaan toi Body Count vielä. Eihän me sitä paljoa seurattu. Juteltiin niitä näitä

Hän tuli sitten siihen mun luo kanssa Mokomaa kuuntelemaan ja edelleen tuntui luontevalta jutella...

Onnittelut tuoreesta rakkaudesta! Toivon kuitenkin että ette pilanneet muiden keikkoja tuolla pulinallanne. On ihan hiton ärsyttäviä kaikki koko keikan ajan juttelijat.