Kai sitä uskaltaa nyt tovi kauden päättymisen (ja muutaman oluen) jälkeen kirjoitella tännekin. Eli viime kaudella runkosarjan toiseksi viimeisen viikon tappioputken aikana toivoin ihan sydämmeni pohjasta, että joukkue häviäisi loputkin pelit ja tippuisi sääleissä. Syyttäkää vain takinkääntäjäksi, gloryhunteriksi, antifaniksi, ihan miksikä vaan. Toistakymmentä vuotta on JYPin otteita tullut hyvinkin aktiivisesti seurattua ja vieläpä toimittua lähes vuosikymmenen verran vapaaehtoistyöntekijänä. En ylpeile "meriiteilläni", vaan kerron ne siksi, että koko kyseisenä aikana ei ole tullut mitään lähellekään vastaavaa olotilaa eteen.
Toivoin pienimuotoista katastrofia siksi, koska silloin tuntui siltä, että se olisi ainoa keino saada organisaatio heräämään nykypäivään. Kun kerran kritiikki ja alhaiset yleisömäärätkään eivät saaneet muuta reaktoita aikaan, kuin että lähes olematon markkinointi ja näkyminen katukuvassa "kuitattiin" vain harmittelulla hallin koosta ja ympäripyöreillä "nyt tarvitaan Jyppi-henkeä" tyylisillä tyhjänpäiväisyyksillä, mielessäni pyöri vain ajatus, että huonon urheilullisen menestyksen myötä päin naamaa lävähtävä märkä rätti olisi ainoa keino.
Olin kuitenkin väärässä. Tai no, kukaan ei voi tietää, mitä olisivat olleet sääleissä tippumisen seuraukset, mutta onneksi sitä ei tarvitse miettiä. Samaan aikaan kun joukkue teki todellisen ryhtiliikkeen (pudotuspeleissä 8 voittoa ja 4 häviötä, kaikki vieläpä tulevalle mestarille vieraissa) tajuttiin toimistollakin, että esim. kadunvarsimainontahan on ihan hyvä keino mainostaa. Niin, mainonta on parasta mainontaa, vai miten se meni. Pari ensimmäistä Blues-peliä menivät itselläni vielä ihmetellessä, mutta kyllä sitä hyvinkin nopeasti kuluneen kahden kauden huonot muistot unohtuivat ainakin pelien ajaksi, ja kyllähän sitä Raumalla tuli Luoman 1-2 -maalia huudettua niin että ääni meinaa olla käheänä vieläkin. Ja ne
fanit siellä Raumalla, aijai. Niin joukkue kuin organisaatiokin tekivät sen verta komean ryhtiliikkeen, että voin ihan rehellisesti sanoa, etten olisi moiseen uskonut. Tässä vaiheessa sitten taas niitä syyttelyitä, kiitos.
Perrinin lähdöstä huolimatta ensi kauden joukkue näyttää kuitenkin viimeistään Yonkmanin hankinnan jälkeen varsin uskottavalta. Rosterin pitäisi kuitenkin olla aika kivikova, että pelkkään mestaruuteen voisi olla tyytyväinen. Ja onhan sitä ihan tälläkin vuosikymmenellä nähty, että kannua voi nostaa myös joku muu kuin paperilla kovin joukkue, joten uskoa ensi kauteen siis löytyy. SaiPa-sarjaan päättyneen toissa kauden päätteeksi teki mieli lopettaa jääkiekon seuraaminen kokonaan, mutta tällä hetkellä suunnittelen jo reissua elokuun Imatran turnaukseen. Siinäpä tuli yhdessä virkkeessä tiivistettyä vastaukseni ketjun otsikkoon.
Joukkueeseen siis uskotaan, mutta markkinoinnin ja seuran yleisen imagon puolesta ei auta toistaseksi kuin toivoa, että viime loppukaudesta on otettu opiksi. Heikkilä ja Kulmala niputtivat videoblogissaan asian mitä mainioimmin: JYP on tällä hetkellä paljon kovempi tuote, kuin mitä seura oman markkinointiviestinnän puolesta antaa ymmärtää. Halttusen Jirin työt somen puolella, playoffeissa nähty kadunvarsinmainonta ja fanipaita näkyviin -kampanja ym. tempaukset ovat vain ja ainoastaan todella hyvä alku, eivät missään nimessä lopullinen ratkaisu. Tällä hetkellä sillä osastolla ollaan niin sanotusti saatu tappioputki poikki, voisiko jopa sanoa, että eteenpäin on menty. Mutta pelko pienenkin tuudittautumisen alkamisesta kalvaa selkäpiitä niin perkeleesti. Mitä jos vaikkapa Jiri saakin hyvästä työstään isomman pestin suoraan Liigalta? Kuka sitten hoitaa some-puolen? Pelaajiston puolella jokainen Akatemian miehistä lähtien voi parantaa viime kaudesta ja ottaa poislähtijöiden roolia, mutta kun toimistolla keski-ikä pyörii lähempänä eläke- mitä teini-ikää, on vaikea uskoa, että siellä yhtäkkiä lankapuhelimiin tottuneet henkilöt ottaisivat 2010-luvun keksinnöt haltuun. Ja ongelmahan piilee juuri siinä, että aika niukasti viime vuosina on toimistolle palkattu uutta, saati nuorta väkeä. Tällä hetkellä minä näkisin, että se olisi ainoa keino saada toimintaa niitä kuuluisia uusia tuulia. Kun kerran nykyväen on jossain vaiheessa pakko jäädä eläkkeelle, niin miksei nyt jo voisi ottaa mukaan uusia tulevaisuuden organisaation peruspilareita?
Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon vielä kerran: joukkue nousi vuosituhannen vaihteen urheilullisesta lamasta rohkean riskinoton jälkeen hyvinkin nopeasti kestomenestyjäksi. Toimiston väen ja etenkin markkinointiosaston puolella samaan temppuun ei taatusti vaadia lähellekään yhtä kovaa riskiä. En itse asiassa edes tiedä, olisiko siinä mitään riskiä. Kertokaa joku minulle, että miksi sitäkään ei voisi ottaa?
Niin, ja opiskelen muuten tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa mediatekniikkaa...