Parisuhteessa ja hyvien kaverien kesken on omasta mielestäni kätevää se, että joko maksetaan vuorollaan tai sitten se maksaa jolla sattuu olemaan rahaa. Esimerkiksi jos mies opiskelee ja nainen on jo työelämässä, tuntuisi tyhmältä jättää joku ravintolailta väliin siksi, että toisella on toistaiseksi pienemmät tulot. Itselleni tärkeää on pyrkiä siihen että pitkällä aikavälillä nämä menevät suunnilleen tasan.
Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Valitettavasti edellinen suhteeni vaikutti maailman-, ja naiskuvaani melkoisesti. Noh, neuvostotyttö siinä oli kyseessä, joka varmasti monelle jo kertoo paljon. Itse aloin opiskelemaan suhteemme noin puolivälissä, joka tietysti romahdutti tuloni. Nainen oli alkuun kovin tyytyväinen opiskeluuni, ja näki sen pitkän aikavälin hyödyn.
En voi mitenkään sanoa, että olisin maksanut kaikki yhteiset kustannuksemme ennen opiskelujani, mutta kuitenkin selkeästi yli 50%, tosin nainen opiskeli ennen minua, joten tämä oli mielestäni varsin perusteltua. Noh, siirryin sitten opiskelemaan toiselle puolelle Suomea, ja pelkästään viikonloppuisin naisen luokse pääseminen vei lähes koko kuukausibudjettini, kuitenkin siinä sitten pari vuotta vielä yhdessä roikuttiin.
Nainen siitä sitten siirtyi työelämään, mutta vieläkin oletti, että kulut menisi vähintään käytännössä tasan. Viimeinen pisara meidän parisuhteelle taisi olla se, kun kävimme viikonloppuna vähän paremmin syömässä, eikä sitten minun luottokorttini mennytkään enää läpi (oli tullut joku ekstra veloitus illan aikana), ja nainen joutuikin maksamaan minunkin osani ruokailusta. En kuullemma arvostanut häntä naisena. Noh, tänä vuonna ne maisterin paperit pitäisi saada ulos, ja elämä alkaa muutenkin hymyillä. Kunhan vaan pääsisi vanhoista kaunoista tarpeeksi pitkälle. Uskoisin edelleen olevani naiselle ykköskorin saalis, mutta se vaatii naiselta ehkä jo liiankin paljon ymmärtäväisyyttä. Ehkä vielä toinen vuosi sinkkuna, ja sitten takaisin kaukaloon. Menipähän avautumiseksi.
Toisaalta taas arvostan kyllä tälläista huomaavaista elettä jos vanhalle varatulle varikselle nyt joku haluaa ehdointahdoin lonkerotuopin tarjota. Ei niitä miesten aivoituksiakaan aina ole niin helppo tulkita mitä luulisi..
Itse koen, että ainakin ensimmäiset treffit ovat minun maksettava, jos olen tytöstä kiinnostunut ja tehnyt aloitteen. Jos taas aloite tulee selkeästi tytön puolelta enkä ole itse niin kiinnostunut, silloin maksetaan puoliksi. Tuo juomien tarjoaminen varatuille taas... Noh, sinun tilanteesi on kovasti eri kuin minun. Itse en ikinä tarjoaisi juomaa varatulle naiselle, joskin opiskelijabudjetilla karsitaan muistakin asioista. Koin myös edellisessä suhteessa jonkinmoista turhautumista kun neiti ilmoitti vieraiden tarjoavan juomia. Tosin tämä usein liittyi liikaa juomiseen "nokun se tarjos", ja tuossa suhteessa olisi kyllä pitänyt olla huomattavan enemmän mustasukkainen jo aikaisemmin, kun siihen selvät syynsä oli, ja nostaa kytkintä muutama vuosi aikaisemmin. Tuo sinulle tarjoaminen taas mielestäni oli tosiaan varsin herrasmiesmäistä, sinä luovutit hänelle tiskipaikan, ja hän kiitti siitä tällä tavalla.
Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jos joku nainen haluaa mielummin laittaa sen 200 euroa urheiluvälineisiin kuin kampaajaan, hän voi näin tehdä. Samalla tavalla kuin mies voi laittaa sen 200 euroa mielummin kampaajaan kuin urheiluvälineisiin. Ja saman pitäisi toki toimia myös toisinpäin eli myös niissä perinteisissä sukupuolirooleissa saa pysyä, jos kokee sen itselle parhaaksi.
Olet ymmärtänyt tasa-arvon juuri samallatavalla, kuin minäkin! Ja tämä on mielestäni juuri sitä tasa-arvoa, eikä tasavertaisuutta jota peräänkuulutan. Loppujenlopuksi minun mielestäni kyse on siitä, että kumpikin tuo saman arvon, saman hyödyn, saman utiliteetin suhteeseen. Ja puolestaan sitten kuluttaa pariskunnan yhteisiä resursseja suhteellisen tasaväkisesti, toki resurssien kulutusta voi suhteuttaa, jos toinen tuo suurempaa utiliteettia suhteeseen, esimerkiksi tapaus kotiäiti, tai miksi ei koti-isä.