Naisasiat

[pettter]

Mä kyllä vasta kuulin yhdeltä tyypiltä että yläasteella olisi ollut paljon noita tuollaisia juttuja, kenellä on eniten kavereita ja kuka seurustelee jne. Mistä me muut olisi edes voitu tietää että jotkut ajatteli silloin noin? Mun mielestä se ikä oli monilta osin tosi stressitöntä aikaa. Ehkä mä sitten kehityin vähän myöhemmin kuin muut tai jotain, mutta silloin mulla ei olisi vielä nyt 33-vuotiaanakaan alkanut se murrosikä. Jo silloin yläasteiässä mua huvitti kun esimerkiksi elokuvissa vedetään lähes aina niin överiksi ne joidenkin nuorten ongelmat. Kuinkahan moni loppujen lopuksi on edes sellainen ylitunteilija, varsinkin jätkistä? Veikkaisin että aika pieni osa.

 

[pettter]

Jotenkin järjellä ajateltuna luulisi ennemmin että se olisi muiden silmissä negatiivinen juttu jos seurustelee. Varsinkin jätkien mielestä, naisista mä en tiedä. Niillähän on ne eri tarpeet ja toi juttu saattaa olla päinvastainen. En mä silleen tunne mitään tarvetta jumittaa yhdessä ja samassa, paitsi että toi kikkeli kaipaa nylkytystä, mutta kyllähän sekin kyllästyy siihen yhteen ja samaan. Sen tarpeen mä kyllä tietenkin totta kai tunnustan, että haluan bylsiä kahta kolmasosaa vastaantulevista naisista. Tietenkin on kiva että on joku blaa blaa, en mä sitä kiellä, mutta ennemmin sitä menisi jätkäporukassa kalaan tai vaikka kapakkaan, jolloin saa henkisestikin paljon enemmän kun jengi on edes suht samalla aaltopituudella.

 

[Hyman Roth]

Joo mä oon aina miettinytkin että miksi ihmeessä niin moni jätkä on parisuhteessa. Mikä on se kummallinen voima, joka sitouttaa miehen yhteen ja samaan? Onko se vaan noi sosiologiajutut, että on kiva näyttää muille tms. Se vaan tuntuu jotenkin niin kummalliselta.

Kyllähän se tuntuu monelle olevan tärkeää, että on muija mitä näytellä ympäri kyliä. Merkki "onnistumisesta", josta aika monelle näyttää tulevan vuosien myötä pelkkää painolastia (Usein jopa kirjaimellisesti, hehheh). Ja pakko myöntää itsekin sen verran, että onhan se joskus kivaa käydä treffeillä tyrmäävän hyvältä näyttävän mimmin kanssa samalla, kun joku kateellinen toljottaa haavi auki. :D Mutta siihen se jää, enempi liimautuminen alkaa ahdistaa hyvin nopeasti ja puhumattakaan siitä, jos sana leviää ja rupee kuulemaan "Ai onko sulla joku uusi vihdoin? Vähänkö ihanaa, tulkaa meille kahville..." kommentteja.

 

[pettter]

Jotkut fägärihenkiset nyt sanoo ymmärtävänsä naisia jne, mutta miettikää hei jätkät ihan oikeasti. Tuolla ulkonakin kun näkee joka päivä pareja, niin varmasti suurin osa niistä miehistä puhuu sille naiselle silleen, että ottaa huomioon sen olevan nainen. Eivät siis voi olla luonnollisesti, ainakaan silleen miten jätkäporukassa voi olla. Eivät kaikki välttämättä myönnä sitä, mutta niistäkin monet kuitenkin muuttuu kun nainen lyöttäytyy seuraan, kuten täälläkin on usein puhuttu. Ja sitten vielä päälle ne monet fyysiset tarpeet, mitkä jää tyydyttämättä kun yhden kanssa vaan jumittaa. Ehkä se vaan on se miltä näyttää muiden silmissä, mutta siinäkin tavallaan silloin heittäytyy sen toisen tasolle. Mä ajattelen että ihmisellä on silloin huono itsetunto.

Toi on vähän sama juttu kuin se, että aina löytyy joku, jonka mielestä huorissa käyminen on noloa. Eikö siinä kiistatta kuitenkin mies saa sitä mitä luontaisesti haluaa ja siten miten haluaa, ja kaiken huippuna vielä ilman niitä kaikkia huonoja puolia? Esimerkiksi sitä jokapäiväistä yhdessämöllöttämistä ja myös sitä iskemistä, ja varsinkin sitä. Ei tarvitse edes yhdeksi illaksi luoda naiselle niitä naisten tarpeita, vaan voi tehdä niin kuin mies haluaa. Mä olen mies.

 

[Hyman Roth]

En ole koskaan maksullisissa käynyt, mutta enpä sitä osaa tuomitakaan. Lähinnä oon kuullu siitä hyvää niiltä jotka ovat kokeilleet, "eron kuulemma huomaa!". Ei sitä tiedä, jos joskus sattuu olemaan talous paremmassa kuosissa ja Tallinnassa vaikka sopivalla mielellä, niin.. why not? Säästäisihän siinä ainakin henkisissä kustannuksissa ja ajassa, joka pitäisi muuten viettää kahvilassa istuen treffeillä. Naisethan eivät muuten paria piristävää poikkeusta paitsi ole halunneet tavata pubiympäristössä. Tämä mielestäni outoa, koska pari annosta alkoholia vapauttaa kummasti tunnelmaa ja kuitenkin nämä myöntävät monesti jännäävänsä treffejä. Itsehän vedän pari pitkää aina pohjille kotona.

 

[Knox]

Jotkut fägärihenkiset nyt sanoo ymmärtävänsä naisia jne, mutta miettikää hei jätkät ihan oikeasti. Tuolla ulkonakin kun näkee joka päivä pareja, niin varmasti suurin osa niistä miehistä puhuu sille naiselle silleen, että ottaa huomioon sen olevan nainen. Eivät siis voi olla luonnollisesti, ainakaan silleen miten jätkäporukassa voi olla. Eivät kaikki välttämättä myönnä sitä, mutta niistäkin monet kuitenkin muuttuu kun nainen lyöttäytyy seuraan, kuten täälläkin on usein puhuttu. Ja sitten vielä päälle ne monet fyysiset tarpeet, mitkä jää tyydyttämättä kun yhden kanssa vaan jumittaa. Ehkä se vaan on se miltä näyttää muiden silmissä, mutta siinäkin tavallaan silloin heittäytyy sen toisen tasolle. Mä ajattelen että ihmisellä on silloin huono itsetunto.

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta kyllä minä olen puolisoni seurassa täysin luonnollinen. Jätkäporukassa jutut on toki erit, mutta sekin johtuu vain siitä, että avopuolisoa ei kiinnosta tietyt (esim urheilu) asiat niin paljoa mitä kavereita. Vastaavasti avokki ei puhu minulle samoista asioista mitä kavereiden kanssa, koska hän tietää ettei kyseiset asiat kiinnosta minua.

Tuo loppuhan nyt oli silkkaa provoa.

Toi on vähän sama juttu kuin se, että aina löytyy joku, jonka mielestä huorissa käyminen on noloa. Eikö siinä kiistatta kuitenkin mies saa sitä mitä luontaisesti haluaa ja siten miten haluaa, ja kaiken huippuna vielä ilman niitä kaikkia huonoja puolia? Esimerkiksi sitä jokapäiväistä yhdessämöllöttämistä ja myös sitä iskemistä, ja varsinkin sitä. Ei tarvitse edes yhdeksi illaksi luoda naiselle niitä naisten tarpeita, vaan voi tehdä niin kuin mies haluaa. Mä olen mies.

Mitä väliä muiden mielipiteillä on? Tässä elämässä on se kiva puoli, että asioihin voi tietyssä määrin vaikuttaa aika hyvin itse. Jos et tykkää parisuhteessa olemisesta, niin älä ole. Jos sulle riittää pelkästään paneminen ja laukeaminen, niin huorat on varmasti sulle juurikin oikea juttu, ei tarvitse keskustella, tapella tai tehdä mitään muuta kuin nussia. Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

 

[pettter]

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta kyllä minä olen puolisoni seurassa täysin luonnollinen. Jätkäporukassa jutut on toki erit, mutta sekin johtuu vain siitä, että avopuolisoa ei kiinnosta tietyt (esim urheilu) asiat niin paljoa mitä kavereita. Vastaavasti avokki ei puhu minulle samoista asioista mitä kavereiden kanssa, koska hän tietää ettei kyseiset asiat kiinnosta minua.

Joo ja siis kyllä mä itsekin myönnän että käyttäydyn naisten kanssa vähän erilailla, mikä on ihan luonnollistakin kun ne ovat erilaisia. Sen takia mä en niiden kanssa paljoa viihdykään. En mä oikein halua luopua niistä kaikista eduista esimerkiksi joutumalla juttelemaan vähän yksinkertaisempia juttuja tai kuuntelemaan sitä monille naisille tyypillistä tunteilua tms.

Enkä mä tietenkään tarkoita että kaikki naiset olisivat sellaisia, mutta moni on. Ja mä oon täällä ennenkin sanonut että jollain tapaa tykkään sellaisista ns. poikatytöistä, paitsi että ei ne kaikki ehkä sen ulkonäön puolesta mun silmääni mitenkään erityisesti miellytä... Enkä mä mitään shemaleja siis tarkoita.

Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

Joo totta. Mä ymmärrän. Ehkä mussa on vaan nämä miesten luonnolliset vaistot vähän voimakkaampia. Jotenkin geneettisesti puhtaampi tms. kun ei ole niin paljoa sekoittunut näitä nykymaailman muita juttuja.

Mä en halua edes miettiä mihin tulevaisuudessa tää touhu menee. Huh.

 

[Hyman Roth]

Ei naisia voi ymmärtää.

Mutta sitten on meitä hulluja jotka elävät onnellisessa parisuhteessa, ja jotka vielä pitävät siitä. Huonojen puolien vastapainoksi on helvetin paljon isompi kasa parempia puolia, jotka kallistavat vaa'an selkeästi plussalle.

Naisia voi mielestäni ymmärtää, mutta ennakointi on hankalaa.

Onnellinen parisuhde on tietysti mahtava juttu sen aikaa minkä se kestää. Huonoin puoli mikä siihen kuitenkin liittyy on mielestäni se, että nykynaisten kanssa saa olla jatkuvasti stressaamassa, että koska mono heiluu. No on samaa käytöstä toki miehilläkin, pakko myöntää. Tuntuu monesti siltä, että paria vaihdetaan lennosta ja aika kevyin perustein tai sitten pahimmillaan ei yksi kumppani riitä. En tiedä, että katsooko ihmiset liikaa salkkareita ja näitä muita ihmissuhdeällötyssarjoja, kun koko ajan pitää olla joku kriisi, säätö tms päällä. Itse luotin väärään ihmiseen aikanaan, maksoin siitä hinnan ja opin elämään fiksummin.

 

[Knox]

Naisia voi mielestäni ymmärtää, mutta ennakointi on hankalaa.

Onnellinen parisuhde on tietysti mahtava juttu sen aikaa minkä se kestää. Huonoin puoli mikä siihen kuitenkin liittyy on mielestäni se, että nykynaisten kanssa saa olla jatkuvasti stressaamassa, että koska mono heiluu. No on samaa käytöstä toki miehilläkin, pakko myöntää. Tuntuu monesti siltä, että paria vaihdetaan lennosta ja aika kevyin perustein tai sitten pahimmillaan ei yksi kumppani riitä. En tiedä, että katsooko ihmiset liikaa salkkareita ja näitä muita ihmissuhdeällötyssarjoja, kun koko ajan pitää olla joku kriisi, säätö tms päällä. Itse luotin väärään ihmiseen aikanaan, maksoin siitä hinnan ja opin elämään fiksummin.

No mutta eihän tuollaisesta asiasta voi jatkuvasti stressata? Jos se tennari heilahtaa, niin sitten se heilahtaa. Mää en oo kertaakaan uhrannut edes ajatusta sille, että mitä jos avopuoliso päättääkin pistää minut pihalle. Kyllähän se vituttaisi, itkettäisi ja masentaisi pitkään, mutta enhän minä voi ketään pakottaa elämään mun kanssa.

Ja jos pienten vastoinkäymisten takia pariskunnat eroaa, niin se suhde ei olisi muutenkaan kauaa kestänyt. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ne pääsee kahdestaan aika kovienkin paikkojen yli. Erikseen sitten teinisuhteet, jossa erotaan ku Jake ei vastannut facebookissa viestiin.

 

[Hyman Roth]

No mutta eihän tuollaisesta asiasta voi jatkuvasti stressata? Jos se tennari heilahtaa, niin sitten se heilahtaa. Mää en oo kertaakaan uhrannut edes ajatusta sille, että mitä jos avopuoliso päättääkin pistää minut pihalle. Kyllähän se vituttaisi, itkettäisi ja masentaisi pitkään, mutta enhän minä voi ketään pakottaa elämään mun kanssa.

Ja jos pienten vastoinkäymisten takia pariskunnat eroaa, niin se suhde ei olisi muutenkaan kauaa kestänyt. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ne pääsee kahdestaan aika kovienkin paikkojen yli. Erikseen sitten teinisuhteet, jossa erotaan ku Jake ei vastannut facebookissa viestiin.

Olen samaa ja eri mieltä. Eihän sitä tietenkään haluaisi stressata, mutta voin kuvitella, että jos suhteeseen jossain mielenhäiriössä vielä suostuisin, niin kasetti hajoaisi aika pian. En nimittäin luota ihmisiin ja naisiin vielä vähemmän, vaikka heitä muuten "rakastankin". :D Ei vaan ole sen vitutuksen riskin arvoista laittaa tunteita peliin mun mielestä. Sen oleellisen vähän naisesta kun saa paljon helpomminkin ja lyhyessä ajassa.

Tietysti kaikille suhteissa eläville toivon vilpittömästi onnistumista.

 

[Ollakseni]

Jaa, nyt tuo nainen pahoitti mielensä kun annoin mielipiteeni johonkin hänen syömiseensä liittyvään asiaan. Lähinnä siihen että hän miettii sitä liikaa. Suuttui perkele tuosta. Vittu nyt ei kyllä nukuta ennen alkoholin loppumista.

 

[Kurt]

@Filatovi Mites sulla menee, ja menikö asiat leffoineen viikonloppuna sinun kannalta hyvin?

Joku tuossa jo kirjoittikin, että jos se haisee paskalle, niin suurella todennäköisyydellä se myös on paskaa. Kannattaa ainakin hyvin pian ottaa asiasta selvää, eli jutella asiasta ja olla syyttelemättä tyttöystävää, ennemminkin kerrot kuinka itse koet asian ja miltä sinusta tuntuu.

Paljon on on vettä virrannut omista nuoruusvuosista ja varmasti nämä tyttöjen ja poikien väliset syvät ystävyyssuhteet ovat nykyään yleisempiä, mutta ikävä kyllä suurella todennäköisyydellä tuo hyvä ystävä ei nyt täysin hyvää hyvyyttään ja puhtaasti kaveripohjalta tyttöystäväsi kanssa hengaile ja tekstaile. Varmasti tyttöystäväsi on hyvin imarreltu saamastaan huomiosta, ja todisteesta omasta markkina-arvosta.

Tämähän on nyt jo myöhäistä, mutta kirjoitanpa silti ylös tulevaa varten. Jos sinne leffaan nyt perjantaina mentiin ja ilmeisesti asutte eri osoitteessa, niin mun mielestä sinun ei silloin perjantai-iltana kannattaisi montaa kertaa soitella naisellesi ja kysellä kuulumisia, saati sitten sopia, että tulet sinne leffateatterille heti elokuvan jälkeen. Naisesi tietää jo, että asia kalvaa sinua ja kokee sen vain kyttäämiseksi, jos nyt sinne vielä tunget. Kyllähän se vituttaa istua yksin omilla kämpillä, mutta minun mielestä se olisi tuossa tilanteessa naisesi velvollisuus ilmoittaa olemisestaan, ja huomioida sinua. Ja jos hänestä ei illan aikana, saati seuraavana päivänä kuulu mitään, niin ikävä kyllä se haju on silloin osoittautunut oikeaksi. Mutta siis puhu asiasta pikapikaa, ja kerro omat tuntemuksesi tuosta jutusta.

 

[Hyman Roth]

@Filatovi Kyllähän se vituttaa istua yksin omilla kämpillä, mutta minun mielestä se olisi tuossa tilanteessa naisesi velvollisuus ilmoittaa olemisestaan, ja huomioida sinua. Ja jos hänestä ei illan aikana, saati seuraavana päivänä kuulu mitään, niin ikävä kyllä se haju on silloin osoittautunut oikeaksi. Mutta siis puhu asiasta pikapikaa, ja kerro omat tuntemuksesi tuosta jutusta.

Näinpä, been there, done that. Jälkikäteen ajatellen vain se omalla kämpällä vätystely oli kaikista huonoin ja säälittävin vaihtoehto olemiselle tuossa tilanteessa. Vaikka vitutti ja ahdistikin, niin olisi ennemmin kannattanut lähteä vaikka baariin jonkun hyvän kaverin kanssa ja vetää pää täyteen. Jos kylmät todella käy, niin älä jää surkuttelemaan asiaa johonkin pimeään nurkkaan yksinäsi.

 

[Klose16]

Naisia voi mielestäni ymmärtää, mutta ennakointi on hankalaa.

Riippuu naisista. Suomalaisia en kyllä itsekään lähtisi kovin paljoa ennakoimaan, ajanhukkaa kun ovat niin random.

Onnellinen parisuhde on tietysti mahtava juttu sen aikaa minkä se kestää. Huonoin puoli mikä siihen kuitenkin liittyy on mielestäni se, että nykynaisten kanssa saa olla jatkuvasti stressaamassa, että koska mono heiluu.

Tämäpä juuri homman juju. Kyse ei olekaan mistään parisuhteesta, vaan kahden yksilön välisestä strapetsitaiteilusta tms. harrastelusta. Tottahan tuossa kuviossa kannattaa pitää toista ja itseäkin ainakin aika ajoin varpaillaan. Kun taas ajatellaan vakavasti näistä, niin esim. tiettyjen aasialaisten naisten kanssa voidaan luottaa käytännössä siihen että tuollaista pettämistä ei tapahdu, ainakaan niin kauan kuin oma peli pysyy reiluna. Käsittävät panosten olevan sen verran kovat että on yksinkertaisesti kaikille edullista panostaa suhteeseen kunnolla, eikä vain harrastusmielessä. Tietysti sekin on ihan olennaista että eri kulttuureissa on eri tavalla edistyneet rakkauskäsitykset, tarvitsee vain selata noita deittipalstoja.

No on samaa käytöstä toki miehilläkin, pakko myöntää. Tuntuu monesti siltä, että paria vaihdetaan lennosta ja aika kevyin perustein tai sitten pahimmillaan ei yksi kumppani riitä. En tiedä, että katsooko ihmiset liikaa salkkareita ja näitä muita ihmissuhdeällötyssarjoja, kun koko ajan pitää olla joku kriisi, säätö tms päällä. Itse luotin väärään ihmiseen aikanaan, maksoin siitä hinnan ja opin elämään fiksummin.

En oikein ostaisi sitä että naisten muuttuminen hupakoiksi kauttaaltaan olisi miesten vikaa, kyllähän hekin voivat hakeutua muillekin markkinoille. Itse olen toki kunnon mies niin en taida tuohon lisätä sen kummempaa.

 

[Klose16]

No mutta eihän tuollaisesta asiasta voi jatkuvasti stressata? Jos se tennari heilahtaa, niin sitten se heilahtaa. Mää en oo kertaakaan uhrannut edes ajatusta sille, että mitä jos avopuoliso päättääkin pistää minut pihalle. Kyllähän se vituttaisi, itkettäisi ja masentaisi pitkään, mutta enhän minä voi ketään pakottaa elämään mun kanssa.

Ikäänkuin se nyt lakkaisi olemasta siellä taustalla kun vaan lopettaa stressaamisen? Fatalismi on arvostettavaa mutta eihän mikään parisuhde toimi itsestään. Kyllähän siitä pitää lähteä ettei tuollaisia heilahteluja tapahdu.

Ja jos pienten vastoinkäymisten takia pariskunnat eroaa, niin se suhde ei olisi muutenkaan kauaa kestänyt. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin ne pääsee kahdestaan aika kovienkin paikkojen yli. Erikseen sitten teinisuhteet, jossa erotaan ku Jake ei vastannut facebookissa viestiin.

Niin mutta kun nuo teinisuhteet jatkuu nykysin 40+tasollakin vielä, niin kuka jaksaa noin paljon odottaa. Siis aikuisina itseään pitävät ihan tosissaan omaavat kaikenlaisia aika ihmeellisiä prioriteetteja. Tietysti kun tuossa vaiheessa on jo elämänkäsitykset ns. pilattu lukuisilla epäonnistuneilla kokeiluilla, siitä on hankalaa enää nousta ja suhtautua asioihin puhtaalta pöydältä vaan mieli on täynnä pettymystä, ennakkoasetusta ja oletusta.

 

[Jeffrey]

Siis aikuisina itseään pitävät ihan tosissaan omaavat kaikenlaisia aika ihmeellisiä prioriteetteja. Tietysti kun tuossa vaiheessa on jo elämänkäsitykset ns. pilattu lukuisilla epäonnistuneilla kokeiluilla, siitä on hankalaa enää nousta ja suhtautua asioihin puhtaalta pöydältä vaan mieli on täynnä pettymystä, ennakkoasetusta ja oletusta.

Tässä on kyllä suurensuuri viisaus! Oikeastaan kaikki mahdolliset ylistykset käyttäisin tähän fraasiin, enkä voisi itse olla enempää samaa mieltä. Ja ainahan sitä vertaamme uusia suhteita edellisiimme. Ja vaikka kuinka eksiämme vihaisimme, on heissä aina joitain ominaisuuksia, mitkä oli paremmin kuin nykyisen kanssa. Siinä vaiheessa kun näitä eksiä alkaa olemaan kymmenkunta, ja mieli ajautuu synkille poluille, niin onhan se vaikea pysyä siinä uusimmassa suhteessa.

Kovasti haluaisin olla jollakkin se ensimmäinen oikea suhde, kovasti toivoisin vielä olevani siinä tilanteessa, että voisin sanoa etten ole koskaan ketään rakastanut. Kyllähän vain tällainen asetelma suhdetta suojelisi, eikä tulisi niin herkästi annettua periksi. Toki aina on niitä "mä haluan kokeilla nyt muita, kun en ole" tyyppisiä ratkaisuja, mutta uskoisin näissä kuitenkin vähemmistöön. Ainakin omassa kaveripiirissä terveimmät suhteet löytyy niiltä, jotka ovat olleet jo teininä yhdessä.

Ei tässä kuitenkaan vielä niin vanhoja olla, etteikö jostain voisi löytyä hän jolle olisin se ensimmäinen tosi suhde. Sinkkumarkkinat kuitenkin ovat täynnä näitä kaksvitosia, jotka ovat olleet kolmessa "parinvuoden" suhteessa. Näissä tapauksissa melko erikoista on vielä se, että ovat kestäneet lähes aina, lähestulkoon täsmälleen saman ajan, ei voi osua sattumaan.

 

[Filatovi]

@Kurt

Asia meni sitten loppujen lopuksi ihan hyvin. Hän informoi minua menemisistään ja pistimme viestiä leffan loppumisen jälkeen vielä loppuillan ajan ja näimme seuraavana aamupäivänä, kuten olimme sopineetkin. Meillä oli muutenkin kränää enemmän ja vähemmän päällä, mutta nyt tilanne on rauhoittunut ja olemme keskustelleet hieman käyttäytymisestä toista kohtaan ja hieman myös siitä, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Eli worst case scenario ei toteutunut tällä kertaa, mutta monestihan sitä tulee heti ensimmäiseksi mietittyä niitä negatiivisimpia juttuja, kun tälläisistä asioista keskustellaan.

Kiitos kaikille keskusteluun osaa ottaneille!

 

[lunar]

Kun taas ajatellaan vakavasti näistä, niin esim. tiettyjen aasialaisten naisten kanssa voidaan luottaa käytännössä siihen että tuollaista pettämistä ei tapahdu, ainakaan niin kauan kuin oma peli pysyy reiluna. Käsittävät panosten olevan sen verran kovat että on yksinkertaisesti kaikille edullista panostaa suhteeseen kunnolla, eikä vain harrastusmielessä.
.

Onko korrektia tiedustella, että kuinka isoista panoksista puhutaan esimerkiksi omalla kohdallasi? Riittääkö esimerkiksi viisinumeroinen sijoitus uskollisen vaimon hankkimiseen? On luonnollista, että köyhistä oloista tulevalle naiselle on lottovoitto päästä länsimaalaisen kanssa naimisiin, rakkaudella tämän kanssa ei tosin ole juuri mitään tekemistä.

 

[lunar]

@Kurt
Kiitos kaikille keskusteluun osaa ottaneille!

Hienoa kuulla, että asiat ovat edenneet suotuisasti. Parhaimmassa tapauksessa tuommoisista tilanteista on suuri hyöty tulevaisuutta ajatellen. Kaikkea hyvää teille!

 

[Klose16]

Onko korrektia tiedustella, että kuinka isoista panoksista puhutaan esimerkiksi omalla kohdallasi? Riittääkö esimerkiksi viisinumeroinen sijoitus uskollisen vaimon hankkimiseen?

Todella isoista. Toki pelkästään jo lennot vievät jonkun verran rahaa ym. prosessi, mutta kyseessä on ennenkaikkea molempien elämät, koska niihin tulee iso muutos eikä vähiten rakkauden osalta. Naiseni saa taloudellista turvaa sekä komean ja kunnioittavan miehen ja itse saan kauniin, mitä ystävällisimmän naisen, huolenpitoa ym. kivaa. Kumpikaan ei täten luonnollisesti halua kuin sitoutua.

On luonnollista, että köyhistä oloista tulevalle naiselle on lottovoitto päästä länsimaalaisen kanssa naimisiin, rakkaudella tämän kanssa ei tosin ole juuri mitään tekemistä.

Suomalaiset eroavat suurella prosentilla, koska kestävät sen taloudellisesti. Kyse ei siis ole todellakaan rakkaudesta vaan pikemmin rahasta. Oletus asetelmani yksipuolisuudesta perustuu toki näkökulmavirheeseen ja taas johonkin päättelyvirheeseen, tai tietysti useampaankin. Tuollainen lapsellinen ajatuskulku liittyy toki ennenkaikkea tribaaliseen rasismiin, kuvitellaan todellisuus mahdollisesta yleisestä yksityiseen jne.

 

[lunar]

Ei tarvitse selitellä, ei maksullisissa naisissa tai niiden käyttämisessä mielestäni mitään vikaa ole, kunhan molemmat kokevat hyötyvänsä diilistä. Ostetut vaimot eivät eroa miehistään, ainakaan ennen kuin löytävät vielä rikkaamman miehen. Tässä ei ole kysymys todellakaan rakkaudesta vaan liiketoiminnasta. Suosittelen fiksun avioehdon laatimista.

 

[Klassinen sentteri]

Helppoa kun sen oivaltaa. Pitää nauttia onnen hetkistä jotka kohdalle osuu eikä stressata liikaa tulevasta. Itse olen ollut onnellinen naisen kanssa nyt 3kk.

 

[Klose16]

Ei tarvitse selitellä, ei maksullisissa naisissa tai niiden käyttämisessä mielestäni mitään vikaa ole, kunhan molemmat kokevat hyötyvänsä diilistä. Ostetut vaimot eivät eroa miehistään, ainakaan ennen kuin löytävät vielä rikkaamman miehen. Tässä ei ole kysymys todellakaan rakkaudesta vaan liiketoiminnasta. Suosittelen fiksun avioehdon laatimista.

Missä päin maailmaa tai universumia sinä itse tai kaltaisesi elätte parisuhteissanne? Siellä kerran ei ole vaihdonvälinettä ollenkaan.

Minä tai naiseni emme perusta avioehdosta, kun luottamus pelaa ei sille ole tarvetta. Sitäpaitsi rikaskin voi menettää vain puolet, lompakko jää vielä puoliksi täyteen.

 

[MustatKortit]

Missä päin maailmaa tai universumia sinä itse tai kaltaisesi elätte parisuhteissanne? Siellä kerran ei ole vaihdonvälinettä ollenkaan.

Minä tai naiseni emme perusta avioehdosta, kun luottamus pelaa ei sille ole tarvetta. Sitäpaitsi rikaskin voi menettää vain puolet, lompakko jää vielä puoliksi täyteen.

Tavallaan kirjoituksistasi tätä valintaprosessia koskien ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.

Tietysti toivon, että kaikki menee hyvin ja että oma natsaa kohdallasi! Mikäs sen hienompaa.

Mutta sitten asian toinen puoli on se, että näen monissa näistä kirjotuksistasi aika isoja varoitussignaaleja ja ehkä jopa aika tutun kaavan, millä tavalla mm. aasialaisten naisten tiedetään näissä asioissa toimivan. Vannotaan luottamusta, halutaan liput länsimaahan, ikuista rakkautta ja ei toki muita poikaystäviä jne. Kuulostaa aika perinteiseltä...

Tietysti tällainenkin suhde voi toimia oikeinkin hyvin, mutta mielestäni on syytä tiedostaa realiteetit. On esimerkiksi aika iso todennäköisyys sille, ettei valittu aasialaisnainen edes välitä sinusta, muuta kuin hyötymismielessä.

Kerroin taannoin täällä tuntemastani suomalaismiehestä, joka teki @Klose16 :n tavoin omasta mielestään hyvät arvioinnin ja roudasi maahan aasialaisen naisen. Tällä hetkellä ovat eronneet ja yhteinen lapsi on miehen hoidossa, nainen asuu yksin Espoossa...eroa edelsi naisen peliongelman paljastuminen, miehen rahat poltettiin RAY:n pöydissä Kampissa.. Tämäkin asia oli jäänyt valintaprosessin tiimellyksessä huomaamatta...

 

[Klose16]

Tavallaan kirjoituksistasi tätä valintaprosessia koskien ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.

Minä taas voisin sanoa, etten oikein tiedä mitä pitäisi ajatella noista teidän reaktioistanne. Mutta en sano, koska ymmärrän ne. Reagoitte tuntemattomaan liittämällä siihen kauheuksia, kun ette paremminkaan tiedä. Minulle tämä taas on tietysti ennenkaikkea yksityisasia, jota en edes voi sen enempää täällä siis avata. Jos antaisin kuitenkin sellaisen avainvihjeen, että viittasin tiettyihin aasialaisnaisiin aivan tarkoituksella. Tässäkin siis pätee toki omat rajoituksensa, esim. thaimaalaisten kanssa pitää olla tarkkana ettei ole uhkapeleihin taipuvainen yksilö jne. Tunne naisesi ja lähtökohtansa koska joka maasta ja kulttuurista löytyy ns. hyväksikäyttäjiä. Suomestakin.

Tässä pelaa hyvin selvästi rasistinen kaksoisstandardi. Jos on esim. suomalaisen kanssa seurustellut vuosia, lähi- sekä kaukosuhteessa, ja ilmoittaa olevansa tilanteeseen tyytyväinen ei siinä nähdä mitään kummallista. Sitten kun tämä nainen onkin aasialainen ja toisesta kulttuurista, tilanteessa onkin yhtäkkiä jokin ongelma, tai siis useita sellaisia. Pidän ennakkoluuloja tarpeellisina mutta tuossa on jo imo aika selkeä asenneongelmakin.

Minähän olen sen jo täällä aiemminkin todennut, että kyseessä on ollut (jopa hieman passiivinen) vuosien prosessi, eli kuvio ja henkilö on tullut todellakin selväksi. Sen enempää avaamatta suhteemme on jatkuvasti vain vahvistunut ja naiseni omaa käsittämättömän kovan tason moraalin ja sopeutumiskyvyn. Asioita, joita en sanalla sanoen odottaisi löytäväni suomalaisesta ainakaan tässä elämässä. Nuo sen sijaan eivät ole Aasiassa mitenkään ihmeellisiä juttuja. Eli että parisuhde (perhe) tulee ensin ja nainen tekee kaikkensa jotta homma toimii. Samalla toki mies tarjoaa ns. turvan eli pitää huolen taloudellisesta pärjäämisestä, vaikka nainen osallistuu yleensä myös tuohonkin siten kuin mahdollista.

Itse olen sen verran aikoinani pettynyt suomalaisnaisiin etten voisi enää kuvitellakaan luottavani yhteenkään heistä kuten nyt luotan omaan aasialaiseeni. Tätä on varmaan hankala edes hyvin avata täysin ulkopuolisille. Hän ei tosin itselleni ole ensisijassa aasialainen, vaan naisihminen, mutta identifioimisen takia käytän sitä ilmaisua koska selvä ero länsimaiseen on olemassa ja se on pointtina.

Mitkäköhän ne varoitussignaalit sitten mahtavat olla? Nuorempi ikä tai nätti ulkonäkö/pukeutuminen/käytös nyt tuskin ainakaan. Rahan peräänkään ei ole muutamaan vuoteen ollut. Siispä tällaiseen kommenttiin

Tietysti tällainenkin suhde voi toimia oikeinkin hyvin, mutta mielestäni on syytä tiedostaa realiteetit. On esimerkiksi aika iso todennäköisyys sille, ettei valittu aasialaisnainen edes välitä sinusta, muuta kuin hyötymismielessä.

ei voi muuta todeta kuin että miten nämä realiteetit eroavat esim. suomalaisten vastaavista? Ihmiset haluavat kyllä eri asioita, mutta minusta suomalaisnaisten halut ovat useimmiten aika karuja mikä tarkoittaa varsin usein tuota em. lopputulosta... Tuo tn on sanalla sanoen aivan puutaheinää, kun ei tiedetä mistä puhutaan. Itse arvioin tuollaisen todennäköisyydeksi omassa tapauksessani nollan raja-arvoksi.

On myös hyvin tyypillistä, ja ennakkoluuloisen asenteen ohjaamaa nimetä "yksi tiedetty esimerkki lähipiiristä" joka sitten leimataan ikäänkuin kaikkia vastaavia pareja hyvin kuvaavaksi malliksi todellisuudesta. Sikälikin hauskaa, että olen valintaprosessista eri mieltä. Ei tässä mistään yksipuolisesta valinnasta ole kyse jos valinnasta ensinkään. Olen toki kiitollinen kaikista surkeista kokemuksistani suomalaisnaisten osalta.