Minä olen tarkoituksella pysyttäytynyt palstan Kekkos-keskustelun ulkopuolella, koska hän on niin kiistanalainen hahmo ja kaikilla on hänestä vahva mielipide johonkin suuntaan.
Joo, kyllähän Kekkonen edelleen jakaa kansalaisten mielipiteitä. Mutta mielestäni tutkijoiden kohdalla tuommoista jakoa ei oikeastaan ole. Rautkallio jäi kokolailla yksin ja oikeastaan hänen mielipidekirjoituksen omaiset tulkintansa on todettu vääristyneiksi. Sen sijaan isoin ero mielipiteissä tuntuu olevan joidenkin aikalaisten sekä kriittisempien nykyihmisten välillä. Toisaalta monihan tuntuu edelleen kaipaavan sisäpoliittisesti vahvaa prsedenttiä. Vielä nykyään kuulee usein valitettavan jotakin hallinnon epäoikedenmukaiseksi koettua toimea ja todettavan, että ei olisi tapahtunut Kekkosen aikana.
On selvää, että aiheesta voidaan kyseenalaistaa, että oliko hyvä tilanne että yksi mies oli turvallisuuden takuuna. Parlamenttaarisessa demokratiassa voisi argumentoida, että sillä ei pitäisi olla merkitystä kuka kulloinkin virkaa hoitaa. Valtioiden suhteiden ei siis pitäisi riippua henkilösuhteista tai -kemioista. Näin ideaalitilanteessa. Vaan reaalimaailmassa joikainen pitää jostakin henkilöstä enemmän kuin toisesta, tulee jonkun kanssa paremmin toimeen kuin jonkun toisen kanssa jne. Ongelmallisinta olisi silloin, jos maiden suhteet menisivät solmuun henkilösuhteisen takia kuten joskus kuningasvallan aikoihin saattoi tapahtua. Se, että Kekkonen saavutti niin hyvät suhteet, että saattoi vähitellen lisätä Suomen liikkumavaraa on laskettava hänelle eduksi. Toisaalta hän osaltaan edesauttoi henkilöriippuvaista järjestelmää, vaikkakaan tuskin alunperin suunnitelmallisesta, vaan tilanteen tarjoamaan tilaisuuteen tarttuen.Tässähän muodostui ongelmaksi, että mikäli suhteet itään olisivat jatkossakin olleet yhtä paljon henkilöistä riippuvaisia, niin jossakin kohtaa olisi voinut tulla ongelmia ihan vain henkilösuhteiden takia. Tämänhän aikalaiset tiesivät, mutta eivät silti keksineet kuka toinen olisi ollut yhtä sopiva idänsuhteita hoitamaan.
Se, että henkilöriippuvaisesta järjestelmästä päästiin astetta parempaan suuntaan (edelleenkin henkilökemioilla on jotakin merkitystä), ei oikeastaan ollut kenenkään ansiota, vaan johtui Neuvostoliiton romahtamisesta. Mutta parempi näin.