Täällä taas, ihan hyvä vaan, vaikka vähän ahdistaakin.
Taustana se mitä joku ehkä muistaa lukeneensakin. Eli noh, kauniisti sanottuna on-off suhde kesti sellaisen lähes neljä vuotta. Viime kesänä erottiin, syksyllä tyttö alkoi itkemään takaisin, ja ajattelin antaa uuden mahdollisuuden. Äkkiä homma kuitenkin taas kääntyi siihen, että minun se olisi pitänyt muuttua jnejne... Nyt sitten muutama päivä sitten lyötiin pillit taas pussiin, joskin uskon, että nyt lopullisesti. Ehkä olimme loppujenlopuksi liian samanlaisia?
Hieno nainen, paljon tunteita, mutta todella vajavainen suhde. Lyhykäisyydessään voinen todeta, että nainen vaati suhteelta kokoajan enemmän ja enemmän, ja samaan aikaan oli valmis antamaan suhteelle aina vaan vähemmän ja vähemmän. Minulle on päivän selvää, että eksäni etsii jotain mitä ei ole edes olemassa. Ikuista palavaa rakkautta, ja miestä joka uhraa elämänsä hänelle ilman, että hänen täytyy uhrautua miehelle. Taisi olla Johannes joka tänne joskus linkkasi reilu 80-v muorin aviolittoneuvon: "ei koskaan lakattu rakastamasta toisiamme samaan aikaan".
Jollain tavalla uskon hänen kaveriporukkansa olevan syypää tässäkin asiassa, koko porukka on täynnä epätoivoisia sinkkuja, jotka lähestyvät sitä 30:nen merkkipaalua.
Tässä kun olen nyt ehtinyt jo muutaman seksisuhteen ylös nostamaan, niin olen taas huomannut sen, kuinka tärkeätä toisen ihmisen kosketus ja arvostus onkaan minulle. Ei nyt pelkästään pilluhommat, vaan läheisyys kaikkinensa. Hienoahan se olisi, jos oma suhde tyydyttäisi edes sen vaadittavan tarpeen tason. Nyt kun omatunto on taas hieman kohonnut, niin peiliin katsomalla tuntuu epätodelliselta se, miten minulla on ollut heikkoa itsetuntoa tuon parisuhteen aikana. Okei, eihän minun vartaloni täydellinen ole, mutta mikäli et kuule itsestäsi mitään positiivista vuosiin, niin erinomainenkin vartalo alkaa näyttämään huonolta omissa silmissä.
Tuntoja on monenlaisia tästä suhteesta, joskin nyt jo viimeistään tuntuu sille, että ovat menneet totalina pakkasen puolelle. Moni asia kuitenkin oli suhteessa myös niin hyvin, että tuo suhde olisi voinut olla se oikea. Tiedä sitten, kuinka paljon tuosta oli sitä, että tuo oli ensimmäinen oikea suhteeni jossa olin ainakin jossain välissä todella onnellinen. Tuon suhteen ensimmäiset puolivuotta oli varmaan elämäni parasta aikaa, ja sitä seuranneen 3,5 vuoden aikana ehkäpä kokonaisuudessaan toinen puolivuotta oli myös mahtavaa aikaa.
Vähän ehkä sekalainen viesti, mutta vähän on sekalainen olokin. Todella iloinen olen, että se on nyt kokonaan ohi, ja todella optimistisena katson tulevia mahdollisuuksia kohden. Silti hieman on eroahdistusta ilmassa, niin monella tapaa tuo suhde olisi ollut se oikea.
Edit: Niitä tissejä mä kyllä jään kaipaamaan. Helposti ja selvästi parhaat mitä koskaan olen nähnyt..