Fukushiman päästöt ovat toki valitettavia, mutta niitä kannattaa nyt suhteuttaa. Joka päivä banaanit aiheuttavat enemmän päästöjä maailman vesistöihin kuin Fukushima.
Voihan noita aina selittää. Faktoja ne eivät tosin muuta mihinkään suuntaan. Ydinvoima ei ole ollenkaan niin puhdasta kuin esitetään. Yleensä verrataan ydinvoimaan silloin kun se toimii, eli sähköä tulee töpselistä.
Fukushima on tuskin se viimeinen ydinvoimalaonnettomuus jonka ennätämme kokea elämämme aikana. Samaan aikaan tekniikka vanhenee, metalli väsyy ja reikiä tilkitään...
Uusi tekniikka ei ole myöskään mikään aamen, se saattaa olla jopa monimutkaisuudessaan rasite - samalla tavalla kuin esim. autoissa, ei aina hallita uutta tekniikkaa.
Viime toukokuusta lähtien Fukushiman edustalla pohjaveden radioaktiivisuus on ollut jatkuvassa nousussa. Viime viikolla tuhoutuneen reaktori 2:n läheltä 13 metrin syvyydestä otetussa vesinäytteessä oli 300 miljoonaa becquerelia litrassa cesium-134:tä ja 650 miljoonaa becquerelia litrassa cesium-137:tä. Molemmat ovat pitkäikäisiä radioaktiivisia aineita, joiden joutuminen kehoon aiheuttaa vakavan terveysriskin.
Fukushiman tuholla ei ole vielä pitkään aikaan loppua. Reaktorien jäännöksiä on vielä jäähdytettävä pitkään, eikä vesimassojen hallinta helpotu. Säteilevillä raunioilla on vaikea tehdä rakennustöitä, joilla tuhoa saataisiin estettyä.
Uuden suuronnettomuuden todennäköisyydestä voidaan kiistellä, mutta sitä on mahdotonta sulkea pois.
Fukushima tuntuu turvallisen kaukaiselta. Mutta Ruotsissa sattunut haaveri on saanut yllättävän vähän julkisuutta. Ihmiset ovat tuudittautuneet ydinvoiman turvallisuuteen ja puhtauteen. Mahdollinen vakava onnettomuus ei vain jostain syystä mahdu aina meidän tulevaisuudenkuvaamme.
Forsmarkissa Ruotsissa sattui heinäkuussa 2006 yksi viime vuosien pahimmista läheltä piti -tilanteista. Häiriöön johtanut suunnitteluvirhe oli piillyt reaktorissa 20 vuotta, ja se paljastui kun reaktorin yhteys sähköverkkoon katkesi eivätkä hätägeneraattorit käynnistyneet. Voimalan henkilökunnalla ei 20 minuuttiin ollut tietoa, mitä reaktorissa tapahtui. Hätägeneraattorit saatiin hyvällä tuurilla lopulta käynnistymään. Jos ne eivät olisi käynnistyneet, olisi vakava ydinonnettomuus ollut Saksan säteilyturvakeskuksen mukaan ollut 18 min päässä.
Suomessa syntyy 70 tonnia ydinjätettä joka vuosi. Jos Olkiluoto 3 valmistuu ja kesällä 2010 periaatepäätöksen saaneet reaktorit rakennetaan, Suomesta tulee ylivoimaisesti maailman suurin ydinjätteen tuottaja asukasta kohden.
Uraanikaivosten tuottamaa vaarallista jätettä on kahdenlaista:
- Kiveä ja hiekkaa, joka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi. Ne sisältävät 85% uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99% malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä.
- Radioaktiivista lietettä, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla.
Jäteaines voi joutua eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin tai vuotaa pohjaveteen. Myös uraanimalmin kuljetukset voivat levittää pölyä tien varsille ja ojiin. Riski joutua säteilylle ja raskasmetalleille alttiiksi on huomattavasti suurempi kuin ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista ja säilyy satoja tuhansia vuosia. Vähäisestikin säteilevä aine on erittäin vaarallista, jos se joutuu esimerkiksi hengitysilman mukana elimistöön.
Suomessa käytetty uraani on tänä päivänä louhittu mm. Kanadassa, Venäjällä, Australiassa ja Nigerissä. Nyt Suomen uraanivarat ovat kuitenkin herättäneet kiinnostusta kansainvälisissä kaivosyhtiöissä. Tähän on vaikuttanut uraanin nopeasti noussut hinta sekä Suomen löyhä kaivoslaki. Kaivosyhtiöt tekevät nyt koekaivauksia uraaniesiintymien kartoittamiseksi Pohjois-Suomessa, vaikka suurimmat uraaniesiintymät löytyvätkin tiuhaan asutusta Etelä-Suomesta.
Suomessa on jo paikoin maailman korkein taustasäteily kallioperän ja asuntojen radonin takia. Nyt kritiikitön suhtautuminen ydinvoiman riskeihin uhkaa tehdä Suomesta myös ylikansallisten uraanikaivosyhtiöiden leikkikentän. Lupaa uraanin talteenottoon on jo hakenut Talvivaara Kainuussa ja pitkällä meneviä suunnitelmia on myös Soklin alueella Lapin Savukoskella.
Suomessa uraanikaivoksille haetaan ensin lupa joitain muita mineraaleja varten ja uraanin talteenottoo haetaan lupa vasta kaivoksen jo ollessa käynnissä, jolloin uraani jo käytännössä nostetaan maaperästä. Louhinnan riskit ovat jo nähtävillä ainakin Talvivaarassa, jossa keväällä 2010 sattunut mittava vuoto on jättänyt alueen maaperään uraania ja muita kaivosjätteitä.